Tämä paikka on nyt suljettu

JOTKUT AMMATIT saadaan perintönä: on kulttuurisukuja, lääkärisukuja ja sellaisia sukuja, joissa kasvetaan opettajiksi tai juristeiksi. Ei ole liioiteltua sanoa, että Kalle Turkka syntyi sosiaalialalle. Hänen isoisänsä oli pappi, isoäiti johti päiväkotia. Äiti työskenteli päiväkodissa ja myöhemmin lastensuojelussa. Yksi täti oli kuraattori, toinen lastentarhanopettaja. Vaari ja setä olivat perustamassa nuorten syrjäytymistä ehkäisevää Icehearts-järjestöä. 

Kun Kalle Turkka oli pieni, hänen isänsä työskenteli nuorten turvatalossa Vantaalla, Peijaksen sairaalan vieressä. Kerran äitienpäivänä kotiin ilmestyi nuori, joka oli huonossa jamassa ja kädet viilloilla. Nuori nukkui sohvalla, ja vieressä lattialla Kalle Turkka katsoi Fröbelin palikoita televisiosta. Kesäisin hän kulki isoisän mukana Iceheartsin leireillä. Käytännössä ympärillä oli aina lapsia, joilla oli elämässään vaikeuksia. Kotona vallitsi vahvana ajatus oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta kaikille ihmisille taustasta riippumatta. 
Nyt Turkka on 29-vuotias ja opiskelee sosionomiksi. Hän on ollut oman alansa töissä melkein koko opiskeluaikansa, kahdeksan vuotta. Keväällä 2022 hän työskenteli nuorten vastaanotossa Kallion virastotalon kyljessä ja sai vinkin uudesta lastensuojelun työpaikasta. Helsingin kaupunki oli perustamassa Naulakallion lastenkodin alaista upouutta yksikköä Auroran sairaalan läheisyyteen. Paikka olisi niin sanottu erityisen huolenpidon yksikkö – lyhyesti eho – jossa lapset asuvat ympärivuorokautisesti. 
Turkka ajatteli, että työ eho-yksikössä olisi hieno uusi mahdollisuus. Sellaiselle osastolle päätyvät lapset eivät ole ketä tahansa lastensuojelun asiakkaita vaan nuoria, joilla on elämässä vakavia ongelmia: päihteitä, itsetuhoisuutta, väkivaltaa. Yksikköön oltiin avaamassa kaksi osastoa, joilla kummallakin asuisi viisi lasta. Työntekijöitä tarvittiin 30, ja he työskentelisivät kolmessa vuorossa. 
Ehoilla hoitojaksot ovat lyhyitä ja intensiivisiä, ja juuri sellaisesta työrytmistä Kalle Turkka piti eniten. Yksikkö rakennettaisiin nyt alusta asti, ei olisi aiemman työyhteisön rakenteiden taakkaa. 
Sekin kuulosti täydelliseltä. Pääsisi oikeasti vaikuttamaan.
”Ja kun mä tykkään tosi paljon työskennellä noitten rosvojen kanssa”, hän sanoo lämpimästi. ”Ne on ehdottomasti se mun asiakasryhmä.”
Hän haki paikkaa ja sai opiskelijana erityisluvan aloittaa työt.

KAUPUNKI OLI julkistanut suunnitelmat kesäkuussa 2021. Ne olivat vaikuttavat. Suunnitelmapapereista näkee, että Auroran sairaalan yhden vanhan rakennuksen remontointiin oli varattu 2,3 miljoonaa euroa. Kaupunki kutsui yksikön perustamista painokkaasti kärkihankkeeksi. 
Uuden paikan avaaminen oli osin pakon sanelemaa. Lastensuojelulakia oltiin muuttamassa, ja jatkossa erityistä huolenpitoa saisi järjestää vain siihen erikoistuneissa yksikössä, ei siis esimerkiksi nuoren omassa pitkäaikaisessa sijaishuoltopaikassa. Helsingin oli rakennettava tyystin uusi laitos, ja asialla oli kiire. 
”Helsinki ei nykyisinkään pysty järjestämään erityisen huolenpidon jaksoja tarvetta vastaavasti”, suunnitelmissa sanottiin. (Lastensuojelulain muutos ei lopulta edennyt eduskunnan käsittelyyn asti.)
Jotain nuorten elämäntilanteista kertoo se, että osastoille tarvittiin esimerkiksi iskunkestäviä ikkunoita ja kalusteita. Pienelle ulkoilukentälle tulisi korkeat aidat, jotta lapset eivät pääsisi karkuun.
Keväällä 2022 alkoi työntekijöiden rekrytointi. Yksikköön tarvittiin kaksi esihenkilöä eli johtavaa ohjaajaa, kaksitoista sosiaaliohjaajaa, kymmenen sairaanhoitajaa, toimintaterapeutti, psykologi, psykoterapeutti, seniorisosiaalityöntekijä ja konsultoiva lääkäri.
Tule kehittämään kanssamme uutta lastensuojelun erityisen huolenpidon yksikköä, työpaikkailmoituksessa luki. 
Nyt oltiin rakentamassa ”avointa”, ”innostunutta” ja ”turvallista” työyhteisöä, jossa työtovereita kuunnellaan ja arvostetaan.
Kun on kyse lastemme hyvinvoinnista, me kaikki olemme varmasti yhtä mieltä, että tämä työ on tärkeää. Työtä, jota tehdään isolla sydämellä. – – Lapsi, joka tarvitsee erityistä huolenpitoa, ansaitsee parhaan mahdollisen tuen, jotta saa elämänsä raiteilleen –– Kahden erityisen huolenpidon osaston perustaminen on kaupunkimme lastenkotitoiminnan kärkihanke. – – Onnistumisen avaimet ovat meillä pitkälti omissa käsissämme. Voimme itse vaikuttaa paljon siihen, kuinka työskentelemme ja toimintaamme kehitämme. Ideoillesi on siis sijaa ja osaamisesi arvostettua.

ERITYISEN HUOLENPIDON osasto on yhdenlainen lastensuojelun päätepysäkki. Nuoren sijoittaminen asumaan väliaikaisesti eho-yksikköön on viimesijainen keino. Sitä saa käyttää vain, kun nuoren tilanne on kärjistynyt pahasti. Laissa puhutaan ”lapsen häntä itseään vahingoittavan käyttäytymisen” katkaisemisesta. Osastolla eletään lukkojen takana. 
Eholle päätyvät lapset ovat 12–17-vuotiaita ja huostaanotettuja. He elävät sijaishuollossa, eli esimerkiksi lastensuojelulaitoksessa tai sijaisperheessä. He ovat hyvin vaikeassa ongelmien kierteessä. Monet ovat väkivaltaisia, käyttävät huumeita, lintsaavat koulusta tai ovat jatkuvasti hatkassa eli karkuteillä. 
Eho-jakson ideana on, että kontaktit huumeporukoihin katkeavat ja nuoret palaavat koulun penkille. Jakson aikana heidän päiväohjelmansa on tarkkaan suunniteltu. He tapaavat sairaanhoitajia, sosiaalityöntekjöitä ja toimintaterapeutteja. Osa ajasta kuluu vain yhdessä hengailuun ja tavallisten arkisten asioiden tekemiseen, kuten pelien pelaamiseen. 
Vain ani harva lastensuojelun asiakas päätyy eholle: karkean arvion mukaan noin 300 lasta vuodessa. Määrä on pieni, kun sitä vertaa lastensuojelun avohuollon asiakkaisiin, joita on 38 000.
Koska kyseessä on vapaudenriisto, säännöt ovat tarkat: eho-jakson kuuluu olla lyhyt pysäytys, joka kestää vain joitain viikkoja. Jos eholla oleminen ei hyödytä lasta tai jos sinne lähettämisen ehdot eivät jossain vaiheessa enää täyty, jakso täytyy heti keskeyttää.