Helsinki hautasi lastensuojelun kärkihankkeen kaikessa hiljaisuudessa – taustalla vakavia ongelmia

Miljoonien satsaukset vaatinut erityisen huolenpidon osasto kaatui johtamisen ja rekrytoinnin ongelmiin ja turvallisuusriskeihin. Taustalla on vakava ongelma: lastensuojelu paikkaa puuttuvia peruspalveluita jopa lainvastaisesti. 

Helsinki sulki kärkihankkeena esitellyn lastensuojeluyksikön vain seitsemän kuukautta avajaisten jälkeen, Long Playn tuore juttu kertoo. Naulakallion erityisen huolenpidon yksikkö (eho) avattiin keväällä 2022 suurten satsausten myötä. Eho-jaksot ovat lyhytkestoisia ”pysäytyksiä” nuorille, joiden käytös on vaaraksi heille itselleen: päihteitä, väkivaltaa, lintsaamista. 

Long Playn haastattelemat työntekijät kertovat vakavista ongelmista Naulakallion eholla: työn konkreettinen suunnittelu jäi vähäiseksi, johtaminen oli epämääräistä ja rekrytointivaikeuksien vuoksi osasto saatiin avattua vain puoliksi. Lisäksi osastolle sijoitettiin työyhteisön vastustuksesta huolimatta asiakas, joka olisi työntekijöiden näkemyksen mukaan tarvinnut aivan toisenlaista apua. Eholle sijoittamiselle on tarkat ehdot, sillä kyseessä on raju perusoikeuksien rajoitus: yksiköissä eletään lukkojen takana. Osa työntekijöistä koki tilanteen eettisesti sietämättömänä. 
Long Play on haastatellut kuutta ehon entistä työntekijää, joiden mukaan he myös pyysivät  johdolta turhaan ratkaisua kuormittavaan tilanteeseen.
Yksikkö suljettiin lopulta kiireessä ja vähin äänin tammikuussa 2023.
Työntekijät puhuvat asiasta julkisesti, koska heistä on kestämätöntä, että suuri verovaroin rahoitettu hanke voidaan haudata ilman sen avaamista, mikä meni pieleen.
”Ei kai Helsingin kaupungilla ole varaa tehdä näin massiivisia virheitä ilman, että niistä opitaan”, yksi heistä kysyy Long Playn pitkässä jutussa. ”Ei ole varaa mokata tällä tavalla kunnallisia palveluita ja esittää, että mitään ei tapahtunut eikä kukaan ole vastuussa.”

Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sanoo Long Playn haastattelussa, ettei voi kommentoida yksittäistä tapausta.
Yleisellä tasolla hän kommentoi: ”Emme kyenneet saamaan riittävästi osaavaa henkilökuntaa osastolle, että asiakas- ja työntekijäturvallisuus olisi säilynyt. Oli välttämätöntä sulkea.”
Nummikoski ei tunnista työntekijöiden kokemusta siitä, että näitä ei kuultu.
Alaiset ja johto ovat kuitenkin yksimielisiä yhdestä asiasta: Helsingissä lastensuojelun vastuulle päätyy tällä hetkellä lapsia ja nuoria, joiden oikea paikka olisi muualla, esimerkiksi psykiatrisessa hoidossa.
 ”Nuorisopsykiatrisen osastohoidon saatavuus on tänä päivänä todella vaikeaa, ja viimekädessähän lapset silloin otetaan lastensuojeluun. Ei heitä voi jättää kaduille, vaan heistä on kannettava vastuu”, Nummikoski sanoo. 
Jos lapset ja nuoret eivät saa heille kuuluvia peruspalveluita, lastensuojelu on se viimeinen paikka, jonka on pakko ottaa heidät vastaan. Tämän toistivat kaikki Long Playn haastattelemat asiantuntijat, johtajat ja työntekijät.

Maaliskuussa 2023 ilmestyi Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön julkaisema raportti eho-yksiköiden lapsista. Tutkimuksesta selviää, että eho-osatoille sijoitetaan nyt koko ajan nuoria, jotka tarvitsisivat oikeasti päihdepalveluita tai psykiatrista hoitoa. He ovat esimerkiksi vakavassa huumekoukussa tai niin pahoissa mielenterveysongelmissa, ettei heitä voi eho-osastolla auttaa.
Selvityksen laatinut tutkija Mikko Wennberg pitää havaintoa vakavana: ”Lähtökohtaisesti ajattelisin, että lastensuojelu ei ole ensisijainen paikka hoitamaan vieroitusta, vaan kyllä se on terveydenhuolto. Teoriassa vieroitusoireiden kohdalla puhutaan oireista, joihin ihminen voi kuolla. Peruskysymys, johon ensimmäiseksi pitäisi mielestäni vastata, on se, miksi eholla on nuoria, jotka eivät sinne kuuluisi.”

Lue koko Long Playn pitkä juttu "Tämä paikka on suljettu" täällä. 

Lastensuojelun työntekijä tai asiakas! Oletko nähnyt, että lastensuojelun toimenpiteillä joudutaan korvaamaan ensisijaisia palveluita (esimerkiksi terveydenhuoltoa, psykiatrista hoitoa tai päihdepalveluita)? Onko lapsia väärissä paikoissa, koska he eivät saa heille oikeasti kuuluvaa apua?
Kerro meille, seuraamme aihetta:
Karoliina Paananen, karoliina@longplay.fi
Anu Silfverberg anu@longplay.fi