Alaikäisten päihdehoidossa vakavia puutteita – vieroitusoireista kärsitään ilman apua

Suomessa kuolee enemmän nuoria huumeiden yliannostukseen kuin missään muussa EU-maassa. Päihdelääketieteen apulaisprofessorin Solja Niemelän mukaan kuolemantapaukset olisivat estettävissä.

Päihdeongelmista kärsivät alaikäiset jäävät Suomessa usein ilman apua. Asia nousi esiin Long Playn uusimmassa pitkässä jutussa ”Tämä paikka on nyt suljettu”. Jutussa kerrotaan Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan tuoreesta selvityksestä, jonka mukaan päihderiippuvaisia lapsia sijoitetaan suljettuihin lastensuojelulaitoksiin ikään kuin säilöön, koska he eivät saa apua terveydenhuollosta.
Tämä on vain yksi monista puutteista alaikäisten päihdehuollossa, kertoo Turun yliopiston päihdelääketieteen apulaisprofessori Solja Niemelä. Hän tuntee järjestelmän ongelmat hyvin. Niemelä on tutkinut pitkään nuorten päihdeongelmia ja laatinut asiasta käypä hoito -suosituksia. 
”Ei se aikuistenkaan päihdehoito nyt priimaa ole, mutta alaikäisillä tilanne on aivan katastrofaalinen”, hän sanoo.
Järkevintä olisi tarjota kohdennettuja ennaltaehkäiseviä palveluja niille lapsille, joilla on suurin riski luisua päihdeongelmiin. Yleinen, kouluissa annettu päihdevalistus on Niemelän mukaan tehotonta vähentämään nuorten päihdekäyttöä. Hänen mukaansa pitäisi ymmärtää, että kaikki lapset eivät ole yhtä suuressa vaarassa ajautua päihdeongelmiin. Suurin vaara on heillä, joiden elämässä on altistavia riskitekijöitä, kuten vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmia ja kaltoinkohtelua.
”Sekä sosiaalipuolella että terveydenhuollossa on hyvä ymmärrys ongelmien ylisukupolvisesta jatkumosta, joka koskee mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, syrjäytymistä työmarkkinoilta ja niin edelleen”, Niemelä sanoo.
Tehokasta ennaltaehkäisevää palvelua Niemelän mukaan olisi esimerkiksi se, että vanhemmat saisivat hoitoa omiin päihde- ja mielenterveysongelmiinsa. Avun saaminen ei ole kuitenkaan helppoa aikuisellekaan.
Neuvolassa kyllä seulotaan vanhempien terveysongelmia, mutta järjestelmä ei tavoita kaikkia perheitä. ”Kaikki vanhemmat eivät sinne neuvolakäynnille mene. Se on jo yksi kynnys”, Niemelä sanoo.
Terveydenhuollon palveluissa voitaisiin Niemelän mukaan puuttua haitalliseen kierteeseen tehokkaasti. Hän puhuu ”Lapset puheeksi” -interventiosta, jossa esimerkiksi psykiatrista hoitoa saavan aikuisen kanssa keskustellaan myös perheen ja lapsen arkisista asioista. Jos keskustelussa huomataan, että lisätuki on tarpeen, ammattilaiset järjestävät sitä. Tällaisia palveluja Suomessa jonkin verran Niemelän mukaan myös tarjotaan, mutta vaihtelevasti.
Yhtenä pullonkaulana Niemelä pitää sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista. Lääkärikoulutuksessa päihdeongelmia käsitellään hänen mukaansa liian vähän siihen nähden, miten isosta ongelmasta on kysymys. Sairaanhoitajia ja sosionomeja kouluttavilla ammattikorkeakouluilla ei puolestaan ole mitään yhtenäistä linjaa päihdehoidon opetuksessa. Sosiaalityön yliopistokoulutuksessa päihdeasioita ei välttämättä käsitellä ollenkaan. Ongelmana ovat myös resurssit. Kun palvelut ovat ruuhkautuneet, kaikkeen ei ehditä kiinnittää huomiota.

SOLJA NIEMELÄN mukaan paljon olisi tehtävissä myös siinä vaiheessa, kun lapsi kiinnostuu päihteistä ensimmäistä kertaa. Niemelä ja hänen tutkimusryhmänsä ovat selvittäneet, kuinka varhainen humalajuominen linkittyy päihteiden käyttöön myöhemmin elämässä. Tutkimuksissa on selvinnyt, että päihdeongelmat aikuisuudessa olivat yleisempiä niillä, jotka olivat alkaneet juoda humalahakuisesti hyvin nuorina. Varhain aloitettu humalajuominen lisäsi myös itsetuhoisuuden ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. ”Käytön aloittamisen lykkääminen päihteestä riippumatta olisi aina tärkeää”, Niemelä sanoo.
Järjestelmän pitäisi Niemelän mukaan osata myös kohdistaa huomiota niihin päihteitä käyttäviin nuoriin, jotka ovat muita alttiimpia ongelmille.
”Kaikki alaikäisten kannabiskokeilut eivät johda mieron tielle.”
Viimeisten 10–15 vuoden aikana nuorten päihteiden käyttö on alkanut polarisoitua. Ne nuoret, jotka voivat muutenkin hyvin, ovat yhä raittiimpia, kun taas ne, joiden elämässä on jo ennestään enemmän kuormitustekijöitä, juovat humalahakuisemmin ja käyttävät enemmän kannabista. Tutkijat ovat havainneet, että näitä nuoria on enemmän ammattikouluissa kuin lukioissa ja he ovat usein poikia.
Siksi Niemelän mukaan päihdepalveluja kannattaisi suunnata heille. Ei se edes olisi vaikeaa – rakenteita niiden järjestämiseksi olisi, sillä kouluterveydenhoitajat voivat seuloa päihteiden käyttöä kyselyin. 
Mutta jos jostakusta nuoresta herää huoli, tällä hetkellä ei oikein ole resursseja puuttua asiaan. 
”Meiltä puuttuvat valtakunnallisesti toimivat toimintamallit ja hoitopolut”, Niemelä sanoo. ”Näihin paikkoihin pitäisi ehdottomasti saada lisää palveluja.”

TOIMIVIA hoitomalleja päihdeongelmista kärsiville alaikäisille on kyllä olemassa. Niemelä nostaa esiin multidimensionaalisen perheterapian (MDFT), joka on kehitetty Yhdysvalloissa 1980-luvulla. Se on avohoidossa käytettävä hoitomuoto, jossa nuoren tilanteeseen paneudutaan laajemmin kuin pelkän päihteiden käytön näkökulmasta. Hänen perheelleen osoitetaan koordinaattori, joka ottaa kokonaisvastuun tilanteesta. Hän tapaa nuorta ja vanhempia, perehtyy heidän asioihinsa, ja järjestää apua tarpeen mukaan, myös vanhempien ongelmiin. Jos hankaluudet liittyvät kouluun, mukaan otetaan koulun henkilökuntaa tai jos nuori on rikoskierteessä, yhteistyötä tehdään poliisin kanssa.
”Ongelmia ratkaistaan verkostotyön kautta”, Niemelä sanoo. ”Niissä paikoissa, joissa MDFT:tä ovat toteutettu, kokemukset ovat olleet erittäin hyviä.”
Malli ei ole levinnyt Suomessa laajalle. Syy on Niemelän mukaan raha. Sitä varten pitäisi kouluttaa työntekijöitä, ja se maksaa.
”Siihen se monesti tökkää.”

ENTÄ jos alaikäinen kärsii esimerkiksi opioidiriippuvuudesta? Kun aikuinen hakee vastaavassa tilanteessa apua, hänelle tarjotaan usein korvaushoitoa helpottamaan vierottautumista, mutta alaikäisille ei. Laki ei kiellä korvaushoidon antamista alaikäisellekään, mutta sitä ei tarjota.
”Se on ehkä mielipiteisiin pohjautuva asia”, Niemelä sanoo. ”Ajatellaan, että nuorta ei pitäisi hoitaa lääkkeellisesti, ja että varsinkin opioidit vaikeuttaisivat nuoren irrottautumista kemiallisesta riippuvuudesta.”
Kun terveydenhuollosta ei saa apua, lapsi päätyy lopulta usein sijoitetuksi lastensuojelulaitokseen. Laitoksessa lapsi voi saada etäisyyttä huumeporukoihin, mutta ei välttämättä helpotusta opioidien rankkoihin vieroitusoireisiin. Tästä seuraa Niemelän mukaan pahimmillaan tilanteita, joissa alaikäinen ei uskalla hakea apua ollenkaan, koska ei halua joutua sietämään vieroitusoireita. 
”He joutuvat sitten nimettömästi asioimaan esimerkiksi neulanvaihtopisteillä. Salailukuluttuurista syntyy iso ongelma hoidon saavutettavuuden näkökulmasta.”
Niemelän mielestä alaikäisten tulisi saada korvaushoitoa, jos kriteerit heidän kohdallaan täyttyvät. 
”Siinä pitäisi ottaa käyttöön kaikki mahdolliset tehokkaat keinot. Sitä pitäisi ehdottomasti hyödyntää.”
Päihdeasiantuntijat ovat havainneet, että opioidikorvaushoito on hoitomuoto, johon opioidiriippuvaiset käyttäjät usein sitoutuvat. Ja jos kontakti hoitoon säilyy, myös muut päihdehaitat vähenevät.
Niemelä sanoo, että nykyisen päihdepolitiikan seuraukset ovat vakavia. Huumekuolemissa alle 25-vuotiaiden osuus on Suomessa suurempi kuin missään muussa EU-maassa. Tilanne on viime vuosina mennyt huonoon suuntaan.
”Meidän pitäisi tehdä kaikkemme sen eteen, että nämä täysin ennaltaehkäistävissä olevat kuolemat saataisiin kuriin.”

Juttua muutettu 19.5. klo 16.12. Jutussa väitettiin, että Suomessa kuolee asukaslukuun nähden yliannostukseen enemmän alaikäisiä kuin missään muussa Euroopan unionin jäsenmaassa. Todellisuudessa huumekuolemissa alle 25-vuotiaiden osuus on Suomessa suurempi kuin missään muussa EU-maassa. 

Lue koko pitkä tutkiva juttu ”Tämä paikka on nyt suljettu” täällä.