Unelmia ja toimistohommia

TENERIFFAN ETELÄRANNIKOLLA sijaitseva Playa de las Américas on tehty turisteja varten.

Alue kaavoitettiin valtavaksi lomakyläksi 1960-luvulla, eivätkä paikalliset ihmiset ole asuneet siellä vuosikymmeniin. Jopa rannan vaalea hiekka on tuontitavaraa. Se laivattiin Kanariansaarille Afrikasta.

Rantabulevardin varrella on loputtomasti hotelleja, ravintoloita ja baareja, ja monien pohjoiseurooppalaisten mielestä se on Teneriffan paras paikka viettää aurinkolomaa. Rantakatua kutsutaan ”kultaiseksi mailiksi”.

Syksyllä 2012 suomalainen eläkeläispariskunta, Risto ja Anneli, oli kävelyllä kultaisella maililla. Vastaan osui englantia puhuva nuori mies, joka tarjosi raaputusarpaa. Se olisi ilmainen. Pariskunta raaputti arvan, ja se osoittautui voitokkaaksi: palkintona oli kuohuviinipullo.

Hetkeä myöhemmin Risto ja Anneli istuivat taksissa matkalla noutamaan voittoa eräältä hotellilta. Siellä heitä odotti suomalainen myyntimies Jussi Leppänen. Hän alkoi houkutella heitä liittymään erääseen lomaklubiin. Mukaan pääsisi reilulla tuhannella eurolla, ja sen jälkeen saisi varata maksutta majoituksia suosituista lomakohteista. Pakettiin kuuluisi myös ilmaisia lentoja ja jopa ilmainen Karibian-risteily. Kun matkakuume iskisi, tarvitsisi vain soittaa asiakaspalvelunumeroon, jossa kaikki hoituisi suomen kielellä.

Anneli ja Risto kiinnostuivat. Lomaosakkeet olivat heille tuttuja. Heillä oli sellainen Suomessa Holiday Clubin mökkikylässä Sallassa. (Lomaosakkeen idea on yksinkertainen: osakkeella saa lomailla tietyn ajan loma-asunnossaan.) Leppäsen tarjous kuulosti vielä paremmalta. Olisihan se hienoa, jos pääsisi Suomen pimeää talvea pakoon Atlantin rannalle asti ja vielä niin edullisesti, reilun tonnin kertamaksulla.

Esittelytilaisuuden jälkeen Leppänen vei pariskunnan oluelle läheiselle terassille, ja siellä päätös kypsyi. Risto kävi pankkiautomaatilla. Sitten hän ojensi yli tuhannen euron edestä seteleitä Leppäselle.

Pian pariskuntaa alkoi kuitenkin epäilyttää. Kotiin palattuaan he soittivat Leppäsen antamaan numeroon. Kukaan ei puhunut suomea. Verkosta löytyi keskusteluja, joissa ihmiset varoittivat Leppäsen tyrkyttämistä lomaklubeista ja muista palveluista. Vaikutti siltä, että niitä ei ollut aina olemassakaan. Netissä kirjoitettiin, että Leppänen oli esiintynyt eri ihmisille eri nimillä: Välillä hän oli Jussi, välillä Juhani tai Allan. Joillekin hän oli kertonut sukunimensä olevan ruotsinkielinen Ek.

Alkoi näyttää siltä, että lomaklubiin sijoitettu raha oli mennyt hukkaan. Se harmitti, mutta toisaalta summa ei ollut kovin suuri.

Kun Risto ja Anneli palasivat myöhemmin Teneriffalle, he halusivat vielä tavata Leppäsen. He kutsuivat hänet lasilliselle kanssaan.

Leppänen saapuikin paikalle ja tarjosi nyt Ristolle ja Annelille lahjakortteja, joilla saisi lomailla ilmaiseksi Teneriffalla. Lahjakortit olivat sen verran arvokkaita, että ne tuntuivat jonkinlaiselta hyvitykseltä menetetystä summasta. Lopulta he eivät ottaneet aiempaa kauppaa esille ja päättivät käyttää lahjakortit.

Vuosia kului. Anneli ja Risto jatkoivat elämäänsä. He kävivät lahjakorteillaan Teneriffalla ja Anneli linjasi, että jos näkisi jonkun tarjoavan arpaa turisteille, hän menisi kyllä väliin. Hän voisi vaikka maksaa kuohuviinin omista rahoistaan.

Vuonna 2017 pariskunta oli taas Teneriffalla. Sillä kertaa he majoittuivat Palm Beach Club -hotelliin, joka sijaitsee kultaisen mailin varrella. Hotelli oli oikeastaan lomaosakekompleksi, jota pyöritti yritys nimeltä Excel Hotels & Resorts.

Pariskunta oli päässyt sinne vanhan Holiday Clubin lomaosakkeensa ansiosta – he olivat vaihtaneet viikon Sallassa viikkoon Teneriffalla. (Moni lomaosakefirma kuuluu samaan kansainväliseen vaihtoviikkojärjestelmään RCI:hin, jonka kautta omia lomaosakeviikkoja voi vaihtaa eri maissa sijaitseviin kohteisiin.)

Ensimmäisenä lomapäivänä huoneen lankapuhelin soi. Soittaja oli Jussi Leppänen. Hän oli jotain kautta saanut selville, että Anneli ja Risto olivat taas saarella. Leppänen kertoi työskentelevänsä nyt yrityksessä, jonka nimi oli Silverpoint. Yhtiö oli myynyt pitkään perinteisiä lomaosakkeita, mutta nyt sillä oli uusi liikeidea. Leppänen halusi esitellä sitä Silverpointin toimistolla. Risto ja Anneli pitivät koko hommaa epäuskottavana. Leppäsellä oli jo maineensa, ja edellinen tarjous oli osoittautunut täysin katteettomaksi. He sopivat, että menisivät vain kuuntelemaan esittelyn ja ottaisivat vastaan ilmaiset tarjoilut. Mitään ei ostettaisi.

Silverpointin toimisto sijaitsi naapurikylä Los Cristianosissa Hollywood Mirage -nimisen hotellin kivijalassa. Paikka vaikutti asialliselta. Toimisto oli sisustettu lähes kokonaan valkoisella, ja siellä oli paljon ihmisiä töissä.

Viereisissä pöydissä esittelyt olivat jo käynnissä. Huoneessa kuului ainakin ruotsia, englantia ja saksaa. Asiakkaiden keski-ikä oli korkea.

Annelin ja Riston eteen tuotiin kolmioleivät ja kahvit. Leppänen aloitti esittelyn, ja se olikin melkoinen show. Koko työpöytä muuttui yhdeksi valtavaksi digitaaliseksi näytöksi, ja Leppänen loihti siihen maailmankartan.

Kartalta etsittiin yhdessä pariskunnan koti Suomessa. Sitten Leppänen havainnollisti, kuinka he voisivat matkustaa sieltä Teneriffalle ja majoittua joka kerta Palm Beach Clubiin kultaiselle mailille. Sieltä olisi nyt huoneistoja saatavilla.

Kyse ei ollut nyt lomaosakkeesta. Lomaosakebuumi oli hiipumassa niin Kanariansaarilla kuin muuallakin. Vanha idea oli menettänyt hohtonsa, turistit menivät mieluummin tavalliseen hotelliin. Silverpoint halusi iskeä tähän markkinarakoon. Yhtiö tarjosi nyt mahdollisuutta hankkia asuntoja toisenlaisella sijoituksella.

Kultaisen mailin huoneisto olisi Riston ja Annelin käytössä osan vuodesta, mutta suurimman osan aikaa se olisi hotellina. Hotellitoimintaa hoitaisi Excel Hotels & Resorts. Silverpoint puolestaan tilittäisi Ristolle ja Annelille heidän osuutensa hotellikäytön tuotoista. (Silverpoint teki kiinteää yhteistyötä Excel Hotels & Resortsin kanssa. Silverpoint hoiti myyntipuolen. Lomakompleksien käytännön pyörittämisestä vastasi Excel.)

Leppänen kirjoitti paperille monimutkaisia laskelmia. Tyyli oli mieleenpainuva, sillä hän kirjoitti numeroita ylösalaisin, siten että pariskunta näki ne oikein päin.

Luvut lupasivat hurjia vuosituottoja ja arvonnousua.

Risto kysyi hintaa. Leppänen kertoi summan: 210 000 euroa. Pakettiin sisältyisi myös moottoriveneajeluja ja muuta hienoa. Kun Risto ja Anneli eivät innostuneet, Leppänen alkoi saman tien esitellä edullisempia vaihtoehtoja. Jos moottoriveneajelun jättäisikin pois…

Risto ja Anneli pyysivät Leppästä tilaamaan heille taksin. Poistuessaan Risto nappasi roskakorista mukaansa paperin, johon Leppänen oli kirjoittanut rahasummia ja prosenttilukuja. Hänellä on se yhä tallessa.