Aivan erityinen metsäsuhde

MARRASKUUSSA 2021 Glasgow’n ilmastokokouksen alkaessa presidentti Sauli Niinistöllä oli tärkeä viesti maailmalle: kaikkien kannattaisi tulla Suomeen opettelemaan hyvää metsäpolitiikkaa.

Suomi istuttaa 150 miljoonaa puuta vuodessa, Niinistö kertoi tiedotustilaisuudessaan. ”Me voimme näyttää, että metsän kasvu on lisääntynyt kaksinkertaiseksi viimeisten 50–60 vuoden aikana, ja samalla olemme käyttäneet taloudellisesti hyväksi sitä metsää. Se yhtälö ei ole mahdoton”, hän sanoi.

Seuraavana päivänä Niinistö jatkoi samasta teemasta valtionjohtajien kokouksessa.

”Suomen metsävarat kasvavat jatkuvasti”, hän sanoi. ”Oma esimerkkimme osoittaa, että voimme hyödyntää metsiämme taloudellisesti samalla kun lisäämme myös niiden positiivisia ilmastovaikutuksia.”

Niinistö käytti puheessaan sellaisia termejä kuin ”metsäkyky” ja ”metsäasenne”. Hänen sanomansa oli selkeä: suomalaisilla on aivan erityislaatuinen suhde metsään, ja muun maailman tulisi ottaa siitä opiksi.

Se ei ollut ensimmäinen kerta. Myös Martti Ahtisaari kiersi presidenttikaudellaan kertomassa, että taitava metsänkäyttö on ”kiistaton, oleellinen osa suomalaisuutta”, ja sen tulisi näkyä ”kansainvälisessä työnjaossa”. Ahtisaari tahtoi sanoa, että muiden maiden tulisi antaa Suomelle vetovastuuta metsäpolitiikassa.

Poliitikoilla on tapana korostaa, että suomalaisella on oikeus käyttää omaa metsäänsä haluamallaan tavalla, ja oikeastaan se on kaikkien maailman ihmisten etu, koska suomalainen tietää, miten metsää tulee käyttää. Tätä mieltä erityisesti metsäteollisuus on aina ollut, ja suuret puolueet ovat uskollisesti myötäilleet sen näkemyksiä.

Niinistön puhe ei siis sisältänyt uusia ajatuksia. Nyt kuitenkin tapahtui jotain epätavallista: väite kyseenalaistettiin kotikentällä.

”Olisi tärkeää, ettei Suomi esiintyisi metsäasioiden besserwisser-hengessä eurooppalaisilla areenoilla”, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jussi Uusivuori kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa. Hän muistutti tuhoista, joita metsätalous aiheuttaa vesistöille ja luonnon monimuotoisuudelle.

Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala puolestaan sanoi saman lehden haastattelussa, että suomalaisten omakehu aiheuttaa muualla Euroopassa metsäasiantuntijoiden parissa lähinnä vaivautuneisuutta. Monet heistä pitävät Suomen avohakkuisiin ja istutuksiin perustuvaa metsänhoitoa historiallisena virheenä.

VUODEN 2020 lopulla ministerien erityisavustajien parissa alkoi levitä huhu: pääministeri Sanna Marin oli aikeissa kirjoittaa EU:n komissiolle kirjeen, jossa hän vaatisi Suomea koskevien metsälinjausten tuntuvaa loiventamista.

Asia liittyi EU:n valmistelemaan taksonomia-asetukseen, jonka tarkoitus oli luokitella sijoituskohteita sen mukaan, miten ympäristöystävällisiä ne ovat tai mikä niiden ilmastovaikutus on. Tieteeseen perustuvaa kriteeristöä kaivattiin kipeästi, koska vihreä sijoittaminen oli kovassa kasvussa, ja rahoittajat määrittelivät vihreyden kukin oman mielensä mukaan. Viherpesun vaara oli ilmeinen.

Taksonomian ympärillä oli käynnissä ankara lobbaus. Ranska puhui sen puolesta, että ydinvoimainvestoinnit luokiteltaisiin vihreiksi. Joukko Keski- ja Etelä-Euroopan maita puolestaan halusi määritellä valtavan määrän maakaasuhankkeita ilmastonmuutoksen torjunnaksi.

Ja sitten olivat vielä Suomi ja Ruotsi, joilla oli haluja asettaa metsänkäytölle hyvin löyhät kriteerit.

Suomessa asia oli sisäpoliittisesti arka. Marinin hallitus oli julistanut tekevänsä ”maailman kunnianhimoisinta” ilmastopolitiikkaa. Hallitus-ohjelmassa todettiin, että hallitus edistäisi monipuolisia metsien kasvatus- ja käsittelytapoja, kuten jatkuvapeitteistä kasvatusta, jossa kaikkia puita ei koskaan kaadeta kerralla. Lisäksi oli luvattu tukea luonnon monimuotoisuutta kohentavia toimia myös talousmetsissä. Keskustalle nämä lupaukset olivat vaikeita, ja niistä oli neuvoteltu pitkään.

Vihreissä ja vasemmistossa huhu Marinin suunnittelemasta kirjeestä aiheutti kuohuntaa. Sitä pidettiin hallitusohjelman vastaisena. Marinin oma kanta metsäasioihin oli säilynyt arvoituksena, ja nyt näytti siltä, että pääministerin näkemykset olivat lähempänä metsäteollisuutta ja keskustaa kuin vihreitä.

Vasemmistoa, vihreitä ja joitain demareitakin ärsytti myös ajatus siitä, että pääministeri ylipäänsä toimisi ilmastoon liittyvissä asioissa muiden selkien takana. (Sanna Marin kieltäytyi haastattelusta. Long Play on puhunut tapahtumista useiden hallituslähteiden kanssa. He eivät halua esiintyä jutussa nimillään.)

Joulukuussa 2020 Marinin erityisavustaja Tuulia Pitkänen halusi katkaista huhuilta siivet. Hän kirjoitti sähköpostin muiden ministerei- den erityisavustajille ja vakuutteli, että Marin ei ole lähettämässä kirjettä komissiolle. Hetkeä myöhemmin valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) erityisavustaja Riikka Pakarinen jo puolusti Marinin oikeutta kirjelmöidä. Ministereiden lähettämiä kirjeitä ei ole ollut tapana käydä läpi hallituskumppaneiden kanssa, hän muistutti.

Tilanne näytti kummalliselta. Juurihan Marinin oma erityisavustaja oli kiistänyt, että mitään kirjettä olisi tekeillä.

Vaan taisipa sittenkin olla. Huhtikuussa 2021 Marin ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfven todella lähettivät Euroopan komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille kirjeen. Siinä he arvostelivat kovin sanoin kriteerejä, jotka taksonomia asettaisi metsänkäytölle. Pääministerien mielestä ilmastoystävällisenä mainostettavien puutuotteiden ja bioenergian kriteerit eivät saisi olla tiukempia kuin olemassaolevat lait. Maininta luonnonmukaisesta metsätaloudesta tulisi poistaa. (EU:n kielenkäytössä ”luonnonmukainen metsätalous” tarkoittaa metsänhoitoa, jossa suositaan metsän jatkuvaa kasvatusta ja sekametsiä. Kovin täsmällistä määritelmää ei ole vielä saatu aikaiseksi.)

Komissio julkisti taksonomiakriteerien ensimmäisen erän huhtikuussa 2021, pian Marinin ja Löfvenin kirjeen jälkeen. Pääministerien toiveita oli otettu huomioon: esimerkiksi maininta luonnonmukaisesta metsätaloudesta oli poistettu. Metsäteollisuuden ääni oli voittanut.

Osa hallituskumppaneista kuuli kirjeestä vasta, kun kaikki oli jo lyöty lukkoon. Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) joutui nöyryyttävästi kommentoimaan asiaa lehdissä jälkikäteen.

Long Playn haastattelemien lähteiden mukaan hallitusyhteistyö oli jupakan jälkeen pitkään vaikeaa. Etenkin vihreiden ja Marinin välit kiristyivät: vihreistä näytti siltä, että keskusta pyöritti pääministeriä ilmastoasioissa.

Ärtymystä lisäsi Marinin aiempi toiminta. Kun komissio oli pyytänyt Suomea täsmentämään taksonomiakantojaan, Marin oli valmistellut vastauksen vain kolmen ministeriön kanssa: valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön. Niistä jokaista johti keskustalainen ministeri.

--

Tilaa Long Play ja lue koko juttu täältä.