Lyhyet
Metsädataa käytetään tarkoitushakuisesti
Long Playn uusin pitkä juttu ”Aivan erityinen metsäsuhde” kertoo metsistä ja suomalaisesta metsäpolitiikasta. Juttua kirjoittaessamme törmäsimme hämmästyttävän erilaisiin väittämiin Suomen metsien tilasta.
Metsäteollisuus sanoo, että metsät voivat erinomaisesti, kasvavathan puut kohisten. Nykyisenkaltainen metsänhoito torjuu myös ilmastonmuutosta loistavasti!
Luonnonsuojelujärjestöt ovat aivan eri mieltä. Ne katsovat, että Suomi vaarantaa tehometsätaloudellaan koko Euroopan yhteisen ilmastopolitiikan – ja ilmakehän. Järjestöt ovat huolissaan myös lajikadosta, metsien yksipuolistumisesta ja viimeisten luonnonmetsien häviämisestä.
Vastakkaisia näkemyksiä perustellaan usein samalla aineistolla, niin sanotuilla valtakunnan metsien inventoinneilla. Näitä metsien ja puuvarojen tilaa selvittäviä kartoituksia on tehty jo sadan vuoden ajan.
Koska tietoa on paljon, luulisi, että metsien tilasta vallitsisi edes jonkinlainen yhteisymmärrys. Näin ei todellakaan ole. Poliitikot ja lobbarit poimivat laajasta aineistosta omaan agendaansa sopivia tulkintoja. Valikoimalla sopivan muuttujan tai ajanjakson voi saada aivan erilaisen tuloksen kuin tarkastelemalla kokonaisuutta.
Esimerkki 1: Metsissä on enemmän kuollutta puuta kuin ennen.
Kuollut puu on hyväksi luonnolle, koska monet lajit tarvitsevat lahopuuta elääkseen. Inventointien perusteella tiedetään, että Etelä-Suomen metsissä ns. kovan kuolleen puun määrä on viime vuosina hieman noussut. Metsätalouslobbarit korostavat mielellään tätä seikkaa.
Kovalla kuolleella puulla tarkoitetaan puuta, joka ei ole vielä alkanut lahota – esimerkiksi hiljattain myrskyissä kaatuneita puita. Sitä kerätään teollisuuden tarpeisiin, selluksi ja nykyisin myös bioenergiaksi. Yksityiset metsänomistajat keräävät sitä myös omaan käyttöönsä.
Apulaisprofessori Tuomas Aakala Itä-Suomen yliopistosta on tutkinut tarkemmin kuolleen puun määrää aineistossa. Hänen laskelmistaan näkyy selvästi, että osa kuolleesta puusta katoaa metsistä myöhemmin eikä jääkään sinne lahoamaan.
Kovan kuolleen puun määrän nousu ei siis tarkoita lahopuun lisääntymistä, sillä tilastossa on mukana kuollutta puuta, joka viipyy metsässä vain hetken. Siitä ei ehdi koskaan tulla varsinaista lahopuuta, eikä se auta lahopuuta tarvitsevia lajeja.
Esimerkki 2: Suomen vanhat luonnonmetsät on jo suojeltu
Usein kuulee väitettävän, että vanhat luonnonmetsät on jo pääosin suojeltu. Väite pitää sinänsä paikkansa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki vanhat metsät olisi haluttu suojella. Päinvastoin. Vanhoja luonnonmetsiä on on jäljellä lähes pelkästään suojelualueilla siksi, että muualta ne on hakattu pois.
Esimerkki 3: Vanhoja, suuria puita tarvitsevien lajien olot kohenevat, sillä Suomessa on entistä enemmän järeitä puita
Monet käävät, linnut, hyönteiset ja muut eliöt tarvitsevat vanhoja puita. Järeiden puiden määrä Suomen metsissä on todella noussut, mutta se ei valitettavasti auta vanhoja puita tarvitsevia lajeja. Suuri koko ei nimittäin kerro puun iästä. Puut kasvavat ilmastonmuutoksen, typpilaskeuman ja tehostuneen metsänhoidon vuoksi entistä nopeammin. Nuoret puut ovat järeämpiä kuin ennen. Ne ovat silti edelleen nuoria eivätkä kelpaa vaikkapa helmipöllön pesäkolopuiksi tai uhanalaisten kääpien kasvupaikoiksi. Vanhojen puiden määrä on vähentynyt, ja suuri osa jäljellä olevista kasvaa suojelualueilla.
Esimerkki 4: Suomen talousmetsät kasvavat kohisten, joten ne torjuvat ilmastonmuutosta
Juttumme ”Aivan erityinen metsäsuhde” alkaa tästä väitteestä. Presidentti Sauli Niinistö esitti sen Glasgow’n ilmastokokouksessa, ja sen ympärille suomalainen metsävaikuttaminen esimerkiksi EU:n ilmastopolitiikassa kietoutuu.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan metsien hiilinielu on voimakkaimmillaan silloin, kun metsä on 20–40 vuotiasta. Suomalainen tehometsätalous on pyrkinyt maksimoimaan metsien kasvuvauhdin. Talousmetsät ovat nuoria ja yksipuolisia, ja ne kasvavat nopeasti.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuori metsä olisi hyvä hiilivarasto. Se sitoo kyllä hetkellisesti paljon hiiltä, mutta kun metsä hakataan, puiden ja maaperän varastoimaa hiiltä karkaa ilmakehään. Yksittäisen puun kohdalla se tapahtuu keskimäärin alle viidessä vuodessa hakkuun jälkeen, sillä kaadetut puut käytetään Suomessa yleensä selluksi tai polttoon, siis lyhytikäisiin tuotteisiin.
Vanha metsä sen sijaan on hyvä hiilivarasto. Se on keskimäärin ajan kuluessa säilönyt ilmakehästä puihin, muuhun kasvillisuuteen ja maaperään suuremman hiilivaraston kuin sellainen metsä, joka on hakattu välillä.
Kannattaakin kiinnittää huomiota siihen, puhutaanko hiilinielusta vai hiilivarastosta. Termin valinta kertoo usein siitä, miten puhuja suhtautuu vanhoihin metsiin.
Esimerkki 5: Metsän harvennus kiihdyttää puiden kasvua ja on siksi hyväksi ilmastolle
Puiden poisto tosiaan saa jäljelle jäävät puut kasvamaan nopeammin, mutta lopputulos on silti ilmaston kannalta kielteinen. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Laura Saikku kertoo, että tutkimusten mukaan metsistä harvennuksissa poistettu hiilimäärä on suurempi kuin jäljelle jääneiden puiden kiihtyneen kasvun sitoma hiilimäärä.