Vaarallinen sukupuoli

”NAISTEN OIKEUDET ovat ihmisoikeuksia, ja ihmisoikeudet ovat naisten oikeuksia!”

Hillary Clinton julisti 180 maan edustajalle YK:n kansainvälisessä naiskokouksessa Pekingissä syyskuussa 1995. Puhe keskeytyi välillä aplodeihin ja pöydän paukutukseen.

Monen maan edustajat pitivät puhetta merkittävänä eleenä: Clinton edusti Yhdysvaltoja ja puhui presidentin puolisona. Nyt hän seisoi puhujapöntössä pinkissä jakkupuvussa ja luetteli naisten oikeuksien loukkauksia ympäri maailmaa: pakkoavioliittoja, lisääntymisoikeuksien polkemista, raiskauksia sodankäynnin välineenä ja niin edelleen.

Esitys oli herättänyt kuohuntaa kulisseissa jo etukäteen – Yhdysvalloissa jotkut konservatiivit luonnehtivat tapahtumaa ”perheenvastaiseksi”. Ja kun Clinton peräänkuulutti naisille yhtäläisiä oikeuksia tulla kuulluksi, hän viittasi suoraan Kiinan hallintoon. Paikallinen media ei lähettänyt Clintonin puheesta sanaakaan, mutta kansainvälinen media levitti sen kaikkialle maailmaan.

Puhe jäi historiaan, sillä YK:n neljäs naisten asemaa käsittelevä maailmankonferenssi oli käännekohta. Osallistujamaat sitoutuivat ohjelmaan, jossa ne tunnustivat naisten ja tyttöjen oikeudet ja lupasivat puuttua sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja köyhyyteen. Peking oli ensimmäinen maailmankonferenssi, jossa kirjattiin oikeudellisten sopimusten lisäksi konkreettisia tasa-arvotoimenpiteitä. Sen seurauksena naisten oikeuksia alettiin kirjata lakiin eri puolilla maailmaa. Naisministeriöitä perustettiin, tasa-arvoon keskittyviä viranomaisia palkattiin.

Jo yksinomaan kokouksen osallistujamäärä oli valtava: virallisia edustajia oli 17 000 ja kansalaisjärjestöjen aktiiveja lähes kaksin verroin. Kun Clinton myöhemmin toisti puheensa aktivistien leirissä tunnin matkan päässä Pekingistä, kymmenet tuhannet kuulijat kahlasivat mudassa täynnä intoa.

Suomesta paikalla oli muun muassa nykyinen Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila. Hän oli silloin nuori aktivisti, joka toimi kansalaisjärjestöjen foorumissa vapaaehtoisena raportoijana.

”Pekingissä oli feministejä kaikkialta maailmasta. Osallistujat eivät olleet vain valkoisia heteronaisia, vaan mukana oli mustia ja ruskeita naisia, alkuperäiskansojen edustajia, lesboliike ja vammaisia naisia”, Mattila muistelee. ”Se todella oli historiallinen hetki, naisliikkeen esiinmarssi, jossa oli mukana kovia kansainvälisiä vaikuttajia.”

KANSAINVÄLISTEN SOPIMUSTEN laatiminen on taistelua kielestä. Kun Pekingin asiakirjoja laadittiin, syntyi yllättäen valtava vääntö termistä gender. Englannin gender-sanalla tarkoitetaan sosiaalista sukupuolta erotuksena biologisesta. Sen kautta voidaan tarkastella sukupuolen kulttuurista rakentumista, esimerkiksi sitä, miten erilaisia asioita naisilta ja miehiltä oletetaan. Sanan käyttö Pekingin asiakirjoissa tarkoitti kansainvälistä yhteisymmärrystä siitä, että sukupuoli vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin kaikilla elämänalueilla. Virallisissa ympyröissä puhuttiin ”sukupuolen valtavirtaistamisesta”.

Kiista kielestä alkoi vain muutama kuukausi ennen Pekingin kokousta. Yhteisymmärrys asiakirjojen sisällöstä oli pitkälti saavutettu ja sovittu. Sitten viimeisessä valmistelukokouksessa katolisen kirkon ylin hallinto, Pyhä istuin, yhdessä konservatiivisten liittolaistensa kanssa ilmoittikin äkkiä vastustavansa gender-sanan käyttöä.

Pyhä istuin oli tullut siihen tulokseen, että sanan käytöstä voisi seurata sukupuolen käsitteen murtuminen ja seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tunnustaminen. Lisäksi gender-sana uhkasi perinteisiä rooleja, jotka miehille ja naisille oli jaettu. Vatikaani halusi korostaa sukupuolen biologiaa sekä naisen osaa äitinä ja vaimona. Se vaati, että sana joko poistetaan tai määritellään hyvin tarkasti. Myöhemmin Pyhä istuin korosti, että ”konferenssin aikaan epävirallisissa keskusteluissa levitettiin radikaalia käsitystä sukupuolesta”.

Vatikaanin veto tuli kaikille muille täytenä yllätyksenä. Genderiä oli käytetty kaikissa aiemmissa kokouksissa, eikä siitä ollut tullut sanomista. Sana toistui papereissa satoja kertoja.

Pekingin sanasodassa päädyttiin lopulta siihen, että julistuksesta tippui pois esimerkiksi homoseksuaalisuuden tunnustaminen, mutta gender sen sijaan sai jäädä.

Lopullisen asiakirjan lopussa on eriskummallinen ja mutkikas liite otsikolla Konferenssin puheenjohtajan lausunto termin gender yhteisesti päätetystä merkityksestä. Siinä todetaan, että sukupuolta kuvaavan sanan käytöstä on herännyt huolta, minkä vuoksi tehdään selväksi, että sanalla viitataan sen yleiseen ja tavalliseen merkitykseen, ei siis mihinkään mahdollisiin uusiin käsityksiin.

SEN JÄLKEEN sukupuolesta onkin riittänyt harmia. Joitain esimerkkejä:

1997, Yhdysvallat: katolinen toimittaja Dale O’Leary julkaisee kirjan, jonka mukaansana gender on kansainvälisen feministisalaliiton ase perinteisen perheen tuhoamiseen.

2008, Itävalta: äärioikeistolaisen vapauspuolueen BarbaraRosenkranz julkaisee teoksen,jonka mukaan ”gender-ideologian” tarkoitus on luoda uusi, sukupuoleton ihminen.

2013, Puola: piispat vaativat maan parlamenttia puolustamaan isänmaata totalitarismin uudelta muodolta, ”genderismiltä”.

2013, Ranska: homoliittoja vastustavat mielenosoittajat kantavat kylttejä, jotka julistavat: Marriage pour tous = gender pour tous (eli osapuilleen: jos avioliitto sallitaan kaikille, siitä seuraa ”genderiä kaikille”).

2015, Vatikaani: ”gender-teoria”, kuten ydinaseet, on synti luomistyötä vastaan, paavi Franciscus luonnehtii.

2015, Puola: Gender = Danger, lukee sukupuolivalistusta vastustavien mielenosoittajien kylteissä Varsovassa.

2017, Brasilia: kun Gender Trouble -teoksen kirjoittanut feministiteoreetikko Judith Butler vierailee São Paulossa, mielenosoittajat polttavat häntä esittäviä nukkeja ja kutsuvat häntä noidaksi.

2018, Yhdysvallat: presidentti Donald Trump vaatii sanan gender poistamista YK:n ihmisoikeusasiakirjoista.

2018, Unkari: Viktor Orbánin hallinto kieltää sukupuolentutkimuksen opetuksen maan yliopistoissa, koska ”se on ideologiaa”.

2019, Puola: kyselytutkimuksessa valtaosa alle 40-vuotiaista miehistä arvioi, että gender-ideologia on vuosisadan suurin uhka – vaarallisempi kuin ilmastonmuutos tai talouden romahtaminen.

MUTTA mitä se tarkoittaa?

Slovenialainen sosiologian professori Roman Kuhar ajatteli juuri niin kuullessaan sanan ”gender-teoria” ensi kertaa. Se tapahtui vuonna 2011. Sloveniassa käsiteltiin lakialoitetta tasa-arvoisesta avioliitosta, ja parlamentin istunnossa kuultiin järjestöjä ja asiantuntijoita. Kuhar oli kutsuttu mukaan tutkijan ominaisuudessa, sillä hän on tutkinut seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallista asemaa. Tilaisuudessa yksi lain vastustaja totesi, että lakiesitys liittyy gender-teoriaan.

”Olin varma, että olin kuullut väärin”, Kuhar sanoo.