Long Playn saamilla videoilla anti-gender-liikkeen aktiivit neuvovat, kuinka homojen oikeuksia vastustetaan tehokkaasti

Viimeisen kymmenen vuoden aikana konservatiiviset uskonnolliset järjestöt ja oikeistopopulistit ovat lyöttäytyneet yhteen eri puolilla maailmaa. Ne vastustavat naisten ja vähemmistöjen oikeuksia nyt uudella retoriikalla, joka on tarkoin harkittua ja hiottua. Puhutaan ”gender-ideologiasta”, joka uhkaa perhettä, lapsia ja maailmanjärjestystä. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Anu Silfverberg ja Adile Sevimli vastaavat siihen jutussaan ”Vaarallinen sukupuoli”. 

Anu ja Adile, miksi tämä juttu piti tehdä?

Anu: ”Kyse on nopeasta ja voimakkaasta poliittisesta muutoksesta, jota Suomessa ei ole kauheasti käsitelty ja jolla on konkreettisia vaikutuksia maailmassa. Esimerkiksi naisten lisääntymisoikeuksien ja seksuaalivähemmistöjen vastainen liikehdintä on nyt todella voimallista EU:ssa. Äärioikeistolaiset ja vanhoilliskristilliset tahot ovat myös onnistuneet kyseenalaistamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen. Se ei ole pikku juttu.”

Adile: ”On hyvin kiinnostavaa, miten isot poliittiset voimat yrittävät määrätä kehoista, jotka eivät niille kuulu. Anti-gender-liikkeen toimijat ovat jo päässeet vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon Euroopassa, esimerkiksi Unkarissa, Puolassa ja Sloveniassa. Jo läpimenneitä ihmisoikeuslakeja kumotaan. Se tapahtuu tässä ja nyt, ihan vieressä.”

Mitä yllättävää juttua tehdessä selvisi?

Adile: ”Minut yllätti se, miten järjestäytynyttä liikehdintä on ja missä määrin sitä tuetaan rahallisesti Yhdysvalloista. Taustalla ei ole vain uskovaisia kristittyjä, jotka haluavat levittää jumalan sanaa. Rahaa tulee ihmisiltä, joita kiinnostaa raha, ja menee ihmisille, joita kiinnostaa valta, ja siinä sivussa yleensä joku kärsii.”

Anu: ”Käsitteen ’gender-ideologia’ keksi alun perin katolinen kirkko joskus 1990-luvulla. Viimeisen kymmenen vuoden sisällä se on levinnyt konservatiivioikeiston ja populistien puheissa kaikkialla maailmassa. ’Gender-ideologia’ on selvästi tehokas yhteinen vihollinen, koska termi tarkoittaa melkein mitä vain: seksuaalivalistusta, aborttia, homoliittoja, avioeroja. Minut yllätti se, kuinka paljon on kyse kielestä, sanojen vallasta. Haastattelimme puolalaista homoaktivistia, joka oli muutama vuosi sitten onnistunut soluttautumaan salamyhkäisen Agenda Europe -verkoston konferenssiin. Saimme nähdä salaa kuvattuja videoita tapaamisesta. Siellä opetettiin tarkkaan, millaista kieltä pitää käyttää, jos tahtoo lobata menestyksekkäästi EU:ssa.”

Pitäisikö tästä olla huolissaan?

Anu: ”Puolassa populistit ovat lietsoneet tätä paniikkia viime vuosina voimalla, ja nyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema siellä alkaa olla todella huolestuttava. Koko Euroopan kannalta on myös huolestuttavaa, että Istanbulin sopimus on nyt uhattuna sen vuoksi, että populistijohtajat ovat onnistuneet leimaamaan sen jotenkin ’perheen vastaiseksi’.” 

Jäikö juttua tehdessä jokin asia erityisesti mieleen?

Anu: ”Anti-gender-toimijoiden retoriikassa toistuu sellainen perustelu, että ’emme vastusta ihmisiä vaan ideologiaa’. Kun he sanovat vaikkapa että ’lgbt-ideologia’ on ’pahuutta’ tai ’saastaa’, he voivat aina vedota siihen, ettei puhuta ihmisryhmästä. Se on aika kylmäveristä. Yleisö tietää, kehen viitataan, ja todellisten ihmisten elämässä  sanojen vaikutus on konkreettinen.”

Adile: ”Minulle jäi mieleen, kun slovenialainen sosiologian professori Roman Kuhar sanoi haastattelussa, että tasa-arvo on pitkään mennyt Euroopassa eteenpäin ja aina on näyttänyt siltä, että hitaasti mutta varmasti tasa-arvo voittaa. Nyt hän ei enää ollut niin varma asiasta.” 

Lue Anu Silfverbergin ja Adile Sevimlin kirjoittama ”Vaarallinen sukupuoli” Long Playn sivuilla.