Susi saunassa

SELLAINEN RAKKAUDEN MUOTO, joka saa ihmisen lukitsemaan oikean suden saunaan, on kummallinen. Jonkinlaisesta eläinrakkaudesta oli silti kai alun perin ollut kyse siinä, mitä poliisit ja eläinlääkärit todistivat tammikuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 2019. Tuolloin he tekivät kolme kotietsintää yhtä aikaa, yhden Orimattilaan, toisen Karkkilaan ja kolmannen Lopelle. He olivat saaneet tietää, että Kanta-Hämeessä asuvalla henkilöllä oli ehkä hallussaan susia ja että tämä oli toimittanut eläimiä tuttaviensa luokse piiloon.

Löydöt olivat hämmentäviä. Orimattilassa poliisit tekivät etsinnän parikymppisen koiraharrastajan kotiin. He löysivät sieltä kaksi suden oloista eläintä, jotka oli teljetty ulkosaunaan. Nainen oli pitänyt eläimiä pimeässä, ja ne olivat ilman ruokaa tai vettä. Virtsan haju oli vahva. Kun poliisi myöhemmin julkaisi eläimistä kuvan, ne kyyhöttivät nurkassa päällekkäin ja tuijottivat pelokkaina kameraa.

Karkkilassa poliisi meni toisen koiraharrastajan kotiin. Sieltä löytyi kolmas susimainen eläin. Se kierteli vaisuna 60 neliön kokoisessa ulkotarhassa.

Sudeksi epäillyt eläimet lopetettiin heti ja lähetettiin dna-määrittelyyn.

Vaikka molemmat naiset olivat piilotelleet eläimiä, he olivat tapauksessa sivuhenkilöitä. He olivat saaneet eläimet kolmikymppiseltä naiselta, joka piti Lopella koiratarhaa ja koirahoitolaa. Kutsumme naista tässä jutussa Virtaseksi (se ei ole hänen oikea nimensä). Kun poliisit tekivät etsinnän koiratarhalle, he löysivät valtavan määrän eläimiä: 64 koiraeläintä, yhden kissan, kanoja, kyyhkyjä, kaneja, vuohia ja minipossuja. Eläimiä oli aivan liikaa Virtasen ja hänen miehensä hoidettaviksi. Tilalla oli epäsiistiä, eikä eläimille ollut tarjolla vettä tai kunnollista ravintoa. Ne käyttäytyivät pelokkaasti ja hermostuneesti, ja joillakin eläinlääkärit huomasivat selviä terveysvaivoja.

Tapauksen pääkohdat kerrottiin poliisin tiedotteessa, joka julkaistiin viikko kotietsintöjen jälkeen. Heti tiedotteen ilmestyttyä lehdet alkoivat kirjoitella:

Nainen kätki aitoja susia tuttaviensa luokse, kahta eläintä pidettiin pimeässä saunassa – Helsingin poliisi epäilee naisen kasvattaneen koirasusia.

Lopelta paljastui koirasusia kasvattanut kennel – Käräjäoikeus vangitsi villejä susia pitäneen naisen.

Susi on rauhoitettu eläin, jonka pyydystämisen ja haltuunottamisen luonnonsuojelulaki kieltää. Siksi esitutkinnassa alettiin selvittää luonnonsuojelurikoksia. Monia eläimiä oli puolestaan hoidettu niin huonosti, että tapauksessa epäiltiin myös törkeää eläinsuojelurikosta.

Pääepäilty eli Virtanen vangittiin pian kotietsinnän jälkeen, ja hänen miehensä otettiin kiinni muutamaksi päiväksi. Siinä vaiheessa, kun asiasta kertovat lehtijutut ilmestyivät, mies oli tosin jo vapaalla jalalla, ja hän alkoi piilottaa jäljelle jääneitä koiraeläimiä. Osan niistä hän ilmeisesti ampui. Tästä kiiri tieto viranomaisten korviin, mutta kun poliisi ja eläinlääkärit tulivat paikalle uudelleen tammikuun 25. päivänä, 30 koiraeläintä oli ehtinyt jo hävitä jonnekin.

Loput otettiin takavarikkoon, ja muutaman päivän kuluttua poliisi ampui niistä lähes kaikki, yhteensä 33 eläintä. Viranomaisten arvion mukaan eläimet olivat joko huonokuntoisia tai vaikeasti sijoitettavia, ja suurin osa niistä oli erilaisia koirasusia eli koiran ja suden sekoituksia. Niiden taustasta, luonteesta ja terveydentilasta ei ollut varmuutta. Vain kaksi seurakoiraksi sopivaa eläintä sai uuden kodin.

TAPAUSTA ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ, jos ei tunne koirasusien kasvatuksen ympärille kehittynyttä harrastusta. Koirasusien pitäminen oli pitkään laillista Suomessa. Toiminta oli kuitenkin niin marginaalista, ettei sitä säännelty mitenkään. Kyse oli koiraharrastuksesta, jossa koiran sijalla oli vain jonkinasteinen koiran ja suden risteymä.

Tällaiset risteymät ovat mahdollisia, koska koira on luonnonvaraisesta harmaasudesta polveutuva eläin, ja kumpikin muoto kuuluu edelleen samaan lajiin. Yleensä koiraa pidetään yhtenä suden alalajina, Canis lupus familiaris. Se pystyy yhä lisääntymään suden, Canis lupus, kanssa. Luonnossa risteytyminen on hyvin harvinaista, muun muassa siksi, että suden ja koiran biologiset kellot käyvät eri aikaa. Koirauros on aina valmis parittelemaan, mutta naaras vain kaksi kertaa vuodessa, eikä mihinkään tiettyyn vuodenaikaan. Susi taas on lisääntymisvalmis hyvin pienen hetken helmi–maaliskuussa, jolloin koirat vaeltelevat harvoin vapaina metsissä. Useimmiten suden ja koiran kohtaaminen luonnossa tapahtuukin huonolla hetkellä, ja susilauma tappaa koiran, koska pitää sitä tunkeilijana reviirillään.

Ihminen on käyttänyt risteytymisen mahdollisuutta joka tapauksessa hyväkseen. Osaksi syynä on se, että koiran jalostuksessa on suosittu tuhansien sukupolvien ajan suden pentumaisia piirteitä, kuten lyhyttä kuonoa, luppakorvia, korkeaa otsaa, seurallisuutta ja leikkisyyttä. Koirasta on tullut tällä tavalla susi, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Risteyttämällä on sitten haluttu palauttaa koiriin aikuisten susien hyödyllisinä pidettyjä ominaisuuksia. Vahti- ja työkoiriin on haettu sudesta aggressiivisuutta, voimaa ja kestävyyttä.

Paljon vapaana juoksevilla laumanvartijakoirilla risteytymistä on tapahtunut myös luonnostaan, ja se näkyy paikoin sekä susien että koirien perimässä. Geenit ovat virranneet kumpaankin suuntaan, ehkä harvoin mutta kuitenkin. Tiedetään muun muassa, että eurooppalaisten valloittajien Pohjois-Amerikkaan viemiltä koirilta siirtyi susille musta turkin väri, jota luonnonvalinta alkoi sitten joissakin oloissa suosia. Niin ominaisuus jäi elämään.

Tieten tahtoen risteyttämällä ovat syntyneet puolestaan sellaiset koirarodut kuin saksanpaimenkoira, alankomaalainen sarloosinsusikoira ja tsekkoslovakiansusikoira, tuttavallisemmin ”vlakki”. Kukin näistä koiraroduista luotiin 1900-luvun aikana Euroopassa parittamalla koiria tarhattujen susien kanssa. Nykyisin tuosta risteyttämisestä on kuitenkin jo niin kauan, että rodut ovat saaneet Kennelliiton hyväksynnän koirarotuina.

Kennelliiton hyväksymien susikoirarotujen ja varsinaisten koirasusien kasvattajat ovat osittain samaa porukkaa, mutta heidän välillään on myös syvä juopa.

Nina Axi-Timmerbacka kasvattaa omassa kennelissään tsekkoslovakiansusikoiria ja saarloosinsusikoiria. Hän on pahoillaan, että kylällä häntä on luultu uutisissa mainituksi naiseksi.

”Ettei vain yhdistetä, että me ollaan samoja ihmisiä...”

Hän sanoo olleensa villat pystyssä jo siitä, että Long Playn toimittaja on haastattelua pyytäessään puhunut koirasusista eikä susikoirista. Sana ’koirasusi’ viittaa Axi-Timmerbackan mielessä juuri sellaisiin ”susisekoituksiin”, joita Virtanen on risteyttänyt ja joista ostaja ei voi tietää, mitä saa.

”Minusta niissä ei ole muuta ihmeellistä kuin että ne voivat olla huonokäytöksisiä”, hän sanoo. ”Sitä en tajua, että jos on neljäsataa rotua, joista voit valita, niin minkä takia haluaisit tuollaisen susisekoituksen.”

Moni haluaa. Yhdysvalloissa, jossa koirasusiharrastuksella on vuosikymmenten perinteet, on arvioitu olevan parisataatuhatta koirasutta, joskus jopa miljoona. Maltillisemman arvion mukaan vuonna 2012 koko maailmassa oli yhteensä noin 550 000 koirasutta. Sekin olisi yli kaksi kertaa enemmän kuin luonnonvaraisten susien määrä. Niitä on koko maailmassa enintään 250 000.

Vielä vuosituhannen vaihteessa touhu oli Suomessa hyvin pientä. Tuolloin meillä oli ilmeisesti vain joitakin kymmeniä koirasusia. Harrastus kuitenkin yleistyi 2000-luvun mittaan, niin että vuonna 2015 Suomen koirasudet ry:n puheenjohtaja arvioi määrän nousseen jo noin tuhanteen. Lukumäärän tarkka arviointi on hyvin vaikeaa, koska koirasudet eivät kuulu hyväksyttyihin koirarotuihin. Kaikki eläimet eivät löydy rekistereistä.

Lopen tapauksen paljastuessa vuoden 2019 alussa Suomen koirasusiharrastajat olivat joka tapauksessa vireä alakulttuuri.

Se, että poliisi ampui 33 Virtasen tarhalta löydettyä koiraeläintä, sai alan someryhmät käymään kuumina. Poliisien sanottiin ”tippa munan päässä” halunneen ampua eläimiä, ilman että muita vaihtoehtoja olisi edes mietitty. Sanottiin, että eläimiä olisi räiskitty silmittömästi konepistoolilla ja että poliisi olisi harjoitellut liikkuvaan maaliin ampumista koirilla. Puhuttiin ”verilöylystä”.