Lopen koiratarhan eläimiä käytettiin ranskalais-suomalaisessa elokuvassa

Keskiviikkona 16. syyskuuta Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa alkoi niin sanotun Lopen koirasusijutun oikeuskäsittelyn valmisteluistunto. Syyttäjän mukaan eläimiä pidettiin likaisissa ja ahtaissa oloissa ja pahoinpideltiin. Tilan koiraeläimistä valtaosa oli koirasusia eli koiran ja suden jälkeläisiä. Tilalla oli pidetty myös aitoja susia.

Long Play on tutkinut Lopen tapausta ja koirasusi-ilmiötä vuoden 2019 keväästä alkaen ja julkaisee ensi lauantaina laajan artikkelin aiheesta. 
Vuonna 2018 ilmestyneessä ranskalais-suomalaisessa koko perheen elokuvassa Ailo – pienen poron seikkailu esiintyy Lopen koiratarhalta hankittuja koirasusia. 
Ailo-elokuva on suomalais-ranskalainen yhteistuotanto. Suomessa elokuvan tuotantoyhtiö oli MRP Matila Röhr Productions. Sen tuottaja Marko Röhr sanoo olleensa siinä uskossa, ettei elokuvassa käytetty eläimiä Lopen tilalta.
”Meiltä kysyttiin tätä kuvausten jälkeen ja selvittelimme asiaa. Jäin siihen käsitykseen, etteivät eläimet olleet sieltä”, Röhr sanoo.
”Toisaalta me tuottajat emme edes järjestä noita asioita vaan meidän eläinvastaavat.” 
Röhr sanoo, että elokuvassa kaikki eläimet olivat hyväkuntoisia ja niitä kohdeltiin hyvin. Hänen mukaansa Suomessa eläinelokuvia tehdään luonnollisemmalta pohjalta kuin Euroopassa tai Atlantin takana.
”Siellähän on oikeastaan eläinelokuvateollisuutta, elokuviin kasvatettuja ja koulutettuja eläimiä ja esimerkiksi tarhasusia.”
Elokuvassa eläinten ohjaamisesta vastannut Tuire Kaimio on kokenut eläinkouluttaja, joka on työskennellyt alalla 30 vuotta. Hän sanoo Long Playn jutussa, että nuoriin koirasusiin päädyttiin, kun rekisteröidyistä tsekkoslovakian- tai saarloosinsusikoirista ei löytynyt oikean ikäisiä yksilöitä.
Kaimio kertoo, että ei ole koskaan itse vieraillut Lopen koiratarhalla, vaan eläimet hankki hänen avustajansa, joka myös koulutti ne. 
Kaimio kertoo järkyttyneensä, kun totuus Lopen koiratarhan oloista selvisi.
”Toki tämä on minua jälkikäteen mietityttänyt, että pitäisikö minun tietää tarkemmin mistä eläimet alun perin ovat”, hän sanoo Long Playlle.
”Tiedän yleensä vain nykyisen haltijan. Tottakai minun olisi pitänyt olla tästä kaikesta tietoinen.”
Kaimio sanoo, että eläinsuojelun kannalta koko koirasusi-ilmiö on ongelmallinen.
”Olen tosi tyytyväinen, että EU:n vieraslajiasetuksen muutos tuli. Olen miettinyt, miksi ihmisillä pitää olla koirasusia.”

Harrastajat suosivat koirasusia niiden ”alkukantaisuuden” ja susimaisen ulkonäön vuoksi. Maltillisten arvioiden mukaan koko maailmassa oli yhteensä noin 550 000 koirasutta vuonna 2012. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin luonnonvaraisten susien määrä.
Niin sanottujen F1–F4-sukupolviin kuuluvien koirasusien kasvattamisesta, myynnistä ja pitämisestä tehtiin Suomessa laitonta vuonna 2019. Long Playn tietojen mukaan laittomalta vaikuttavien eläinten myynti on kuitenkin jatkunut netissä vielä tänä vuonna.
Eläinoikeusasiantuntija Laura Uotila Animalia-järjestöstä sanoo Long Playn jutussa, että eläinten oikeuksien näkökulmasta on vaikea keksiä yhtään syytä, miksi ihmisen pitäisi voida kasvattaa ja pitää lemmikkinä koiran ja suden risteymää. 
”Koirissa on jo niin paljon valinnanvaraa, että miksi ei valitsisi eläintä, joka sopeutuu hyvin elämään ihmisen kanssa? Osa koirasusista on hyvin arkoja. Se tarkoittaa, että eläin joutuu pelkäämään jatkuvasti.”

Jouni Tikkasen kirjoittama ”Susi saunassa” ilmestyy lauantaina 19. syyskuuta.