"Tamperelaisdelfiinit" ja kreikkalainen taivas

31. elokuu 2016, Ari Lahdenmäki

Eläinsuojeluasioissa toimittajat ovat pitkälti ulkoistaneet työnsä eläinoikeusaktivisteille. Nämä dokumentoivat sikatilojen ja turkistarhojen laiminlyöntejä, ja median yksinkertaiseksi tehtäväksi jää kuvien julkaiseminen.
Juuri aktivistit paljastivat, kuinka Särkänniemen delfiinien onneton tarina Tampereella päättyi viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Silloin merinisäkkäät lennätettiin ateenalaiseen eläintarhaan.
Vastoin Särkänniemen toimitusjohtajan Miikka Seppälän aiempia vakuutteluja huvipuisto yritti viedä eläimet Kreikkaan salaa. Tämä johtunee siitä, että kreikkalaisen Attican eläintarhan oloja ovat arvostelleet sekä paikalliset eläinoikeusaktivistit että vihreät poliitikot.

Vuosikymmenten mittaan merinisäkkäiden älykkyydestä ja hyvän elämän edellytyksistä on saatu yhä enemmän tietoa. Suhtautuminen eläinten vangitsemiseen ihmisten viihdyttämistä varten on samalla pensistynyt. Särkänniemen delfinaariotakin oli kohdannut kävijäkato.
Long Play kertoi kesäkuussa 2015 ilmestyneessä jutussaan Veden vangit, kuinka delfinaarion historia on täynnä valheita, vehkeilyä ja epämääräisiä poikaskuolemia. Syksyllä Särkänniemi ilmoitti sulkevansa delfinaarion.
Merinisäkkäidensä tulevaisuudesta huvipuisto ei sen sijaan heti tehnyt päätöstä. Toimittajat unohtivat delfiinit pikkuhiljaa.
Oikeutta eläimille -järjestö sekä eläinsuojelujärjestö Animalia jatkoivat kuitenkin työtään. Viime viikonloppuna ne saivat vihiä siitä, että Särkänniemessä tapahtuu jotain.
Järjestöt tekivät jälleen toimittajien työn. Ne raportoivat, että Tampere-Pirkkalan lentokentälle oli saapunut rahtikone, jonka miehistön jäsen kävi Särkänniemessä. Koneen oli määrä lähteä Pirkkalasta sunnuntain vastaisena yönä päämääränään Ateena.
Oli ilmeistä, että delfiinien siirto oli käynnissä. Useat mediat välittivät eläinoikeusjärjestöjen keräämät tiedot uutisissaan ja lähettivät toimittajat Särkänniemeen.
Aluksi uutisten näkökulma oli eläinten kohtalossa, vaikka painopiste siirtyi pian Särkänniemen salailuun. Olikin erikoista, etteivät tamperelaiset kunnallispoliitikotkaan onnistuneet kaivamaan kaupungin omistaman huvipuiston toimitusjohtajaa kolostaan kertomaan, mitä oli tekeillä.
Jo seuraavana päivänä eläinten hyvinvointiin liittyvä huoli oli muuttunut viestintäongelmaksi. Helsingin Sanomat haastatteli ”maineasiantuntijoita” eikä vaikkapa eläintieteilijöitä.
Taka-alalle oli jäänyt, että Tampere oli pitkään jatkanut delfiinien epäeettistä kohtelua ja yritti nyt siirtää ongelman kyseenalaiseen kreikkalaiseen eläintarhaan.

Eläimiin liittyvät eettiset kysymykset ovat toimittajille vieraita, eikä niihin paneuduta päinvastoin kuin vaikkapa talous- tai politiikan journalismiin. Asiantuntemattomuus on sallittua verhota irtonaurujen keräämiseen. Useat tunnetut toimittajat alkoivatkin jo lauantaina lähetellä halveksuvia tviittejä siitä, että media seuraa delfiinien ahdinkoa, vaikka Suomen talous on ahtaalla ja monessa maassa soditaan.
Ehkä heitä lohduttaa, että media palasi nopeasti normaalitilaan. Älykkäiden eläinten vangitsemiseen liittyvät kysymykset ovat jälleen aihe, joita käsitellään harvakseen ja lähinnä tiedeuutisissa. Keskivertotoimittajalle asia on niin kiusallinen, ettei toimittajan perustyökalu eli lähdekritiikki ole enää käytössä. Jo siirtoa seuranneena sunnuntaina Helsingin Sanomat julkaisi Helsingin-toimituksesta tehdyn jutun, jossa oli haastateltu kreikkalaispuiston osaomistajaa Rudy Rallisia puhelimitse. Hänen mukaansa väitteet eläintarhan väärinkäytöksistä eivät pidä paikkaansa. Rallisin mukaan on luonnollista, että tarhassa on kuollut delfiinejä.
Varmemmaksi vakuudeksi Helsingin Sanomat lähetti vielä Tampereen-aluetoimittajansa Ateenaan. Hän saattoi videon ja valokuvien avulla kertoa lukijoille, kuinka ”tamperelaisdelfiinien” yllä kaareutuu ”kreikkalainen taivas” ja ne käyvät ”vuorollaan naksumassa verkkoaidalla”.
Ja jos jotakuta vielä epäilytti, niin eläinlääkäri Sanna Sainmaa kertoi siirron sujuneen ”yli odotusten” ja delfiinien toipuneen nopeasti. Tieto varmasti ilahdutti myös Särkänniemeä, joka maksaa eläinlääkärin palkan.
Samantapaisia raportteja välittivät pari muutakin Suomesta Ateenaan lähetettyä toimittajaa. Ateenan helteessä se oli varmasti miellyttävä ratkaisu sen sijaan, että he olisivat ryhtyneet tutkimaan kreikkalaispoliitikkojen kantoja, paikallisten tuomioistuinten päätöksistä puhumattakaan.

Lue Veden vangit: http://longplay.fi/vedenvangit