Veden vangit

TAMPEREEN SÄRKÄNNIEMEN delfinaarion esimies ja pääkouluttaja Sari Järvisalo koputtaa etusormellaan pleksilasia.
”Moi Veera, katso Sari on täällä... Hei rakas, miten menee?”
Delfinaarion vanhin delfiini, 37-vuotias Veera, jöhmöttää Uppeluksen ikkunan edessä ja katselee Järvisaloa toisella silmällään.
Uppelus on pieni seminaarihuone, jossa yritysvieraille ja koululaisille kerrotaan maksusta delfiinien elämästä. Sen jälkeen he saavat usein koskettaa delfiiniä.
Veeran ainoa eloon jäänyt poikanen, 18-vuotias Eevertti, ui altaan pohjassa ympyrää reunalta toiselle. Kun seinä tulee vastaan, se koskee siihen nokallaan, yhä uudestaan ja uudestaan. Sitten se ui pois. Ulkona on kevät, ja luokkaretkikausi on vilkkaimmillaan, mutta delfinaariossa on hiljaista.
Etuovella mainosnäyttö kehottaa ottamaan ”delfien” ja ostamaan ”delfiinin maalaaman taideteoksen”. Ruudulla pyörii myös kuvia delfinaarion uudesta, entistä menevämmästä esityksestä, jonka nimi on ”Yhdessä – Together”.
”Oikeastaan meidän tehtävämme on olla eräänlainen ohjelmatoimisto delfiineille eli pitää päivät vaihtelevina ja virikkeellisinä”, Sari Järvisalo sanoo. ”Välillä paijaillaan tai leikitään leluilla, välillä tehdään jotain fyysistä, jotta delfiini hengästyy. Niin kuin tiedät, liikunta on meille kaikille tärkeää.”
Kyllä, liikunta on varmasti tärkeää. Vapaana meressä elävä delfiini voi uida päivän aikana kymmeniä kilometrejä. Särkänniemessä neljä delfiiniä elelee pienessä betonialtaassa ja osa niistä on viettänyt siinä jo 30 vuotta. Mitenkähän ne mahtavat voida?
”Delfinaarioissa delfiinin keski-ikä on yli 25 vuotta ja luonnossa 12”, Järvisalo sanoo. Hän viittaa delfinaarioiden ja eläintarhojen kansainvälisen etujärjestön AMMPA:n lukuihin.
”Laji on todella hyvin hoidettu, siihen on tarkat standardit. Tällä haavaa meillä on seitsemän kouluttajaa sekä kaksi eläinlääkäriä, jotka konsultoivat meitä. Delfiinit ovat hyvin terveitä verrattuina vaikka hevosiin, joilla on esimerkiksi paljon jalkaongelmia. Ne voivat täällä hyvin.” Delfiinien hyvinvoinnista on esitetty toisenlaisiakin arvioita. Tutkimukset kertovat, että delfiinit eivät sopeudu kovin hyvin vankeuteen ja se aiheuttaa niille stressiä.
Viime vuosikymmeninä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on lakkautettu kymmeniä delfinaarioita. Osan on sulkenut yleisökato, osan tiukentuneet lait, osan delfiinien huonosta voinnista huolestuneet eläinsuojeluviranomaiset.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa eläinten pitämisen ehtoja tiukentanut lainmuutos pakotti viimeisenkin 36 delfinaariosta sulkemaan ovensa vuonna 1993. Münsterin eläintarha Saksassa puolestaan päästi delfiininsä vapauteen vuonna 2012, kun se ei pystynyt täyttämään uusia tilavaatimuksia. Italiassa Riminin delfinaariossa esitykset loppuivat vuotta myöhemmin siihen, että viranomaiset siirsivät heikossa kunnossa olleet eläimet toiseen delfinaarioon karanteenin. Riminillä delfiineille oli syötetty rauhoittavia lääkkeitä ja sairaat eläimet olivat olleet samassa altaassa terveiden kanssa.
Joissain maissa delfinaariot on kielletty kokonaan. Esimerkiksi Kroatia, Kypros, Slovenia, Unkari, Sveitsi, Costa Rica, Chile ja Intia eivät salli delfiinien viihdekäyttöä eivätkä maahantuontia. Tampereen delfiineistä on kiistelty siitä asti, kun eläimet vuonna 1985 lennätettiin Floridasta Pirkkalan lentokentälle. Viime syksynä Oikeutta eläimille -järjestön aktivistit kiipesivät delfinaarion katolle ja vaativat banderolleissaan delfinaarion sulkemista.
Samoihin aikoihin eläimistä keskusteltiin myös Tampereen kaupunginvaltuustossa. Vihreiden Juhana Suoniemi sai 16 muuta valtuutettua mukaansa aloitteeseen, jossa ehdotettiin, että kaupunki selvittäisi omistamansa delfinaarion alasajoa luonnollisen poistuman kautta.
Särkänniemen delfiinit ovat nimittäin hyvin vanhoja. Viidestä Meksikonlahdelta pyydetystä eläimestä hengissä ovat enää vain Veera ja 35-vuotias Delfi. Tampereella 1990-luvulla syntyneet Eevertti ja Leevi eivät nekään ole enää mitään nuorukaisia.
Periaatteessa delfiinit voivat elää 40–50-vuotiaiksi. Vapaudessa niiden eliniänodote on 20–25 vuotta, mutta vankeudessa huomattavasti lyhyempi, toisin kuin Järvisalo aiemmin sanoi. Esimerkiksi merinisäkäspuistoja ja delfinaarioita valvoneen Yhdysvaltain sään- ja merentutkimuslaitoksen NOAA:n vuosien aikana keräämiin tietoihin pohjautuvassa tutkimuksessa kävi ilmi, että yli puolet delfinaarioissa olleista eläimistä kuoli ennen kymmenen vuoden ikää.
Tampereella keskimääräinen elinikä on ollut 23 vuotta, jos laskuista jätetään pois ne 14 delfiiniä, jotka ovat kuolleet jo poikasina.
Joka tapauksessa delfiinit tarvitsevat aina lauman ympärilleen. Nyt Särkänniemessä on neljä delfiiniä. Mitä tehdään, kun seuraava kuolee? Onko kolme eläintä lauma? Entä kaksi? Siirtääkö Särkänniemi ilman laumaa jäävät delfiinit jonnekin? Vai aikooko se ostaa niiden seuraksi uusia eläimiä muista delfinaarioista?
Valtuustosalissa delfinaarion kohtalosta käytiin värikäs ja tunnepitoinen keskustelu. Kristillisdemokraattien Satu Sipilä sanoi, että delfiinit eivät ole vangittuja. Hän arveli, että delfiinien täytyy olla onnellisia, koska ne näyttävät siltä. Perussuomalaisten Lassi Kalevan mielestä betoniallas on yhtä hyvä ympäristö delfiineille kuin Meksikonlahden rantavedetkin. Hän esitteli valokuvia itsestään silittämässä ja tekemässä temppuja Särkänniemen delfiinien kanssa.
Keskustelu ei tuonut Suoniemen esitykselle enempää kannattajia, ja se kaatui äänin 45–16. Tampereen kaupunki siis katsoi, että minkäänlaisia suunnitelmia delfinaarion sulkemiseksi ei tarvita. Se ei ollut varsinainen yllätys, sillä Särkänniemen delfinaario on ollut koko 30-vuotisen olemassaolonsa ajan kaupungin erityisessä suojeluksessa eikä sitä olisi koskaan perustettukaan ilman demareiden ja kokoomuksen vahvojen miesten kabinettipäätöstä.