Pitkät - LP 04 22.12.2013
Serkkuni, ihmiskauppias
Pitkät - LP 04
Vietnamilainen Hien työskenteli helsinkiläisessä kynsistudiossa 18-tuntisia päiviä palkatta. Lopulta hän joutui pakenemaan työnantajiltaan.
Helsinkiläisen kynsistudion omistajille vuonna 2012 annettu ihmiskauppatuomio oli ensimmäinen pakkotyöstä annettu tuomio Suomessa. Long Playn neljäs juttu kertoo, miten 21-vuotias Suomeen työn perässä muuttanut Hien pakeni miehensä ja pienen vauvansa kanssa maan alle – ja miten ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä Suomessa toimii.
ERÄÄNÄ JOULUKUISENA PERJANTAINA vuonna 2011 vietnamilainen Hien sai puhelun työpaikalleen kynsistudioon. Amy Nails toimi Kaivopihalla Helsingin keskustassa, ja Hien työskenteli siellä manikyristina. Soittaja oli Hienin mies Hung. Puhelun jälkeen Hien lähti nopeasti työpaikaltaan.
Kun pomot huomasivat Hienin lähteneen, Hienin työkaveri Hoa kertoi tämän riidelleen miehensä kanssa puhelimessa ja lähteneen itkuisena kotiin.
Samana iltana kello 22.23 Hien sai tekstiviestin Namilta, joka asui Vantaalla.
”Hei Hien, kerro minulle, mihin olet mennyt”, Nam kirjoitti vietnamiksi.
31-vuotias Nam omisti Amy Nailsin. Käytännössä yritystä johti hänen naisystävänsä Amy.
Muutaman minuutin päästä Nam kirjoitti uuden viestin:
”Mikset vastaa puhelimeen?”
Ja vielä yhden:
”Tekstaa mulle, muuten en jätä teitä rauhaan.”
Hien ja Hung ja heidän kahden kuukauden ikäinen poikavauvansa Quan olivat paenneet. Perhe oli saapunut alkuillasta poliisiautossa turvakotiin. Poliisi epäili Namia ja Amya ihmiskaupasta ja kuunteli siksi heidän puhelimiaan.
NAMIN PUHELIN SOI samana iltana kello 23.40. Hänen naisystävänsä Amy soitti Helsinki-Vantaan lentokentältä.
”Ei se ole lentokentällä. Ei varmasti.”
”Kenties se on turvautunut johonkin naiseen, joka on samalta paikkakunnalta kotoisin.”
”Olkoon vittu sitten. Lopetetaan tähän”, Nam sanoi.
”Pitäisikö vielä soitella Lienille?”
”Ei ole tarvetta. Olkoon sitten vittu…”
”Vaikka se menisi jonkun äijän luo asumaan, sillä täytyy olla rahaa. Eikä se halua noin vaan lähteä.”
”Vaikka sillä olisi rahaakin. Olkoon vittu siellä sitten. Ymmärrätkö? Katsotaan sitten, miten se toisten nurkissa asuminen sujuu.”
Kynsistudion omistaja Nam halusi lopettaa etsinnät. Hän sanoi, että karkureiden voisi antaa vaikka kuolla pakomatkalleen. Hänen naisystävänsä Amyn mielestä Hienin perhettä piti vielä etsiä. Amy soitti siskolleen Kimille, joka asui Helsingissä. Sisarukset miettivät, kuka voisi piilotella karkulaisia. Kynsistudiossa työskennellyt Hien ei tuntenut Suomessa juuri ketään.
Hien oli asunut ja työskennellyt Suomessa vajaan vuoden, mutta työnantajapariskunta Amy ja Nam eivät olleet maksaneet Hienille lainkaan palkkaa.
Suomessa ihmiskauppa ja sen yritys ovat varsin tuoreita rikosnimikkeitä: rikoslaissa se on ollut vasta elokuusta 2004. Maksimirangaistus ihmiskaupasta on kuusi vuotta vankeutta, törkeästä ihmiskaupasta kymmenen. Oikeudessa on käsitelty tähän mennessä 14 tapausta.
Suurin osa uhreista jää pimentoon. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan arvion mukaan Suomi on vuosittain kymmenien, jopa satojen uhrien kohde- ja kauttakulkumaa. Uhrit voidaan pakottaa myymään seksiä, kerjäämään tai työskentelemään pitkiä päiviä pienellä palkalla tai jopa palkatta. Ihmiskauppa voi tarkoittaa myös laitonta elinkauppaa, mutta siitä ei Suomessa ole viitteitä.
Hien oli tullut Suomeen vapaaehtoisesti ja työluvan kanssa, mikä on työperäisissä ihmiskauppatapauksissa tyypillistä. Hän oli kuvitellut tienaavansa noin tuhat euroa kuukaudessa ja lähettävänsä osan palkasta vanhemmilleen Vietnamiin. Huijausta Hien ei ollut osannut epäillä – olihan työnantaja Nam hänen serkkunsa.
