Näkymättömät

Hien tuli 21-vuotiaana Vietnamista Suomeen, koska halusi ansaita rahaa. Sen sijaan hänet pakotettiin työskentelemään serkkunsa kynsistudiossa vuoden ilman palkkaa. Serkkuni, ihmiskauppias kertoo hänen tarinansa.

Tyypillinen ihmiskaupan uhri on tullut Suomeen Kaakkois-Aasiasta, oleskelee maassa laillisesti ja tekee pakkotyötä, ainakin kun ihmiskauppaa tarkastelee tilastoista. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään hyväksytyistä kaksi kolmasosaa on työperäisen ihmiskaupan uhreja. Loput ovat myyneet seksipalveluita.

Auttamisjärjestelmässä on tällä hetkellä yli sata uhria. Vähemmistövaltuutettu arvioi, että uhreja on huomattavasti enemmän. Heitä ei vain tunnisteta. Etenkin seksityöhön pakotetut naiset jäävät katveeseen. Osa käännytetään rajalla, koska heidän epäillään tulevan Suomeen myymään seksiä. Osa on ylittänyt valtionrajan, mutta poliisi ei epäile ihmiskauppaa.

Aina tunnistaminenkaan ei riitä. Uhreja häädetään maasta, vaikka Maahanmuuttovirasto pitäisi heitä ihmiskaupan uhreina. He eivät mahdu uhreille tarkoitetun oleskeluluvan tiukkoihin kriteereihin tai heidät palautetaan Dublin-säännösten takia toiseen EU-maahan.

Hienin tarina on poikkeuksellinen. Hänet tunnistettiin ihmiskaupan uhriksi, kun hän kertoi neuvolassa, ettei hänelle makseta palkkaa. Tarinasta tuli suomalaista oikeushistoriaa, kun työnantajat tuomittiin vankeuteen ihmiskaupasta. Ennen kynsistudion tapausta syytteet työperäisestä ihmiskaupasta olivat kaatuneet oikeudessa.

Uhrien tunnistamista helpottaisi selkeä lainsäädäntö. Ylitarkastaja Venla Roth Vähemmistövaltuutetun toimistosta vaatii Suomeen pikaisesti lakia, johon on kirjattu, kuka on vastuussa uhrien tunnistamisesta ja ohjaamisesta auttamisjärjestelmään ja millaisia palveluita uhreille tarjotaan. Hyväksikäytetyt tarvitsevat puolelleen vahvan lain. Hajanaiset säädökset ja ohjeistukset eivät Rothin mukaan riitä.

Ihmiskauppalakia on sorvattu viime vuoden helmikuusta lähtien. Työtahti tuskastutti kansallisen ihmiskaupparaportoijan, joka marssi ulos sisäasiainministeriön työryhmästä huhtikuun puolessavälissä. Ihmiskaupparaportoijana toimiva vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet kuvasi sen työskentelyä aikaa vieväksi ja hahmottomaksi.

Työryhmällä on ensi vuoden syksyyn asti aikaa muovailla hahmottomasta pilkuntarkkaa lakitekstiä. Silloin lakiesitys pitäisi esitellä eduskunnalle.

Lue Paula Sallisen juttu: Serkkuni, ihmiskauppias