Ruokalähetin päiväkirja

16. MAALISKUUTA. Selässäni on sininen reppu. Otan hississä selfien ja lähetän sen kavereilleni. Uus duuni, kirjoitan saatteeksi. 
Ensimmäinen tunti on hiljainen. 
Kello 10.35 puhelin kilahtaa kahdesti. Hyväksyn tilauksen, teen U-käännöksen ja polkaisen parissa minuutissa Citycenterille, jota helsinkiläiset nimittävät Makkarataloksi. Laitan pyörän lukkoon, astelen kauppakeskukseen ja kuljen liukuportaat pohjakerrokseen. Ravintolasta nappaan mukaan 12 donitsia ja asettelen pakkauksen nätisti reppuuni. Matka asiakkaan luo on alle kilometrin. Mannerheimintie on remontissa, ja pyörätie katkeaa. Työmies ärähtää, kun koukkaan ajokaistan kautta. Saan toimitettua tilauksen ajoissa toimistorakennuksen aulaan. Asetan sen ruokalähetyksille varattuun termosboksiin. Klikkaan tilauksen toimitetuksi. Ansaitsen 4,45 euroa. Uusi tilaus kilahtaa saman tien. Patonkia Kaisaniemestä Kaartinkaupungissa sijaitsevaan hotelliin.
Kolmas tilaus on niputettu toimeksianto: ensin burrito meksikolaisesta, ja samaan kyytiin vielä kaksi hampurilaisateriaa. Tie vie Ullanlinnaan. 
Kling, kling. Kling, kling. 
Joku on tilannut alakertansa kahvilasta kaksi lohikeittoa ja sitruunamuffinit. Haen annokset ja toimitan ne yläkertaan. Ansaitsen 4,22 euroa. 

ILTAPÄIVÄÄN mennessä olen toimittanut 13 tilausta. Sitten puhelin ei enää pirise. 
Kuljetusalue: Helsinki Central.
Alueen kysyntä: Hiljainen.
Näin kertoo pomoni, Wolt Partners -sovellus. Ruudulla näkyy koko ajan kysynnän kolme eri tasoa: hiljainen, normaali ja kiireinen. Suurimman osan päivästä kysyntä on hiljaista, eli sovellus antaa korkeintaan pari tilausta tunnissa. Normaalisti pyörälähetti toimittaa nelisen tilausta tunnissa, ja kiireisinä aikoina voi olla mahdollista yltää kahdeksaan tilaukseen, etenkin jos liikkuu nopealla kaksipyöräisellä Segwaylla.
Algoritmi määrää kuljetukset sattumanvaraisesti. Saat tehtävän, jos satut olemaan lähellä ravintolaa tai kauppaa, josta asiakas tekee tilauksensa. Sovellus kertoo, mistä seuraava tilaus tulee ja minne se täytyy toimittaa, sekä antaa arvion palkkiosta. Kuljettaja voi joko hyväksyä tai hylätä tilauksen. Tilaukset ohjaavat päivän kulun ja reitin. 
(Woltin mukaan algoritmi ei määrää kuljetuksia sattumanvaraisesti. Yhtiön julkaisemassa ”algoritmisen läpinäkyvyyden raportissa” todetaan, että huomioon otetaan kuljettajan sijainti, kulkupelin kapasiteetti ja se, onko kuljettaja vapaana.)
Nyt lounasaika alkaa olla ohitse. Iso Roobertinkadun ravintolakeskittymän edustalla uusia toimeksiantoja odottaa seitsemän sinistä laukkua kantavaa ihmistä. Istahdan vapaalle penkille ja nyökkään tervehdykseksi. Olen joukon ainoa valkoinen ja täällä vain turistina. 
Oikeasti olen keskiluokkainen taiteilija. Etsitään ruokalähettiä vuoden mittaiseen yhteistyöhön valokuvaajan kanssa, kirjoitin lehtisessä, jota jaoin Helsingin keskustassa kesällä 2022. 
Tapasin silloin Kryštof-nimisen tsekkiläisen miehen. Hän on kolmikymppinen, kuten minäkin, ja muistuttaa ulkonäöltäänkin minua. Meitä yhdistää myös sama ammatti, olemme molemmat koulutukseltamme kuvataiteilijoita. Kryštof oli saapunut Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2018 Erasmus-vaihdon takia. Ihmissuhteet saivat hänet jäämään, mutta rahaa piti ansaita. Kryštof päätti hakeutua Wolt-kuskiksi, koska piti pyöräilystä. 
Aluksi työ oli hänestä mukavaa ja keikkaa riitti. Aktiivisimpina kuukausina bruttoansiot yltivät vajaaseen pariin tuhanteen euroon. Esimerkiksi tammikuussa 2021 hän ansaitsi 1 686 euroa. Kun summasta vähensi verot, laskustuspalvelun komission ja eläkevakuutusmaksut, käteen jäi runsaat 1 300 euroa. Wolt-kuskeja on kahdenlaisia: heitä, jotka ansaitsevat satunnaisilla toimituksilla pieniä lisäansioita, ja heitä, joiden elanto on täysin riippuvainen ruoan kuljettamisesta. Kryštof on tasapainotellut näiden välillä, sillä hän on onnekseen saanut tehdä myös erinäisiä pätkätöitä taiteen alalla.
Tapaamisestamme lähtien olen kuvannut Kryštofia viikottain niin työssä kuin vapaalla. Nyt olemme vaihtaneet rooleja neljäksi viikoksi. Minä kuskaan ruokaa, jotta Kryštof saa keskittyä kuukauden ajan omaan taiteeseensa. 
Vaihtoprosessi eteni yksinkertaisesti. Täytimme maaliskuun alussa lomakkeen, jossa kysyttiin molempien henkilötiedot. Minulta vaadittiin kuvallinen henkilöllisyystodistus. Viikon kuluttua sain sähköpostiini viestin, että minut on hyväksytty sijaiseksi. Ohjeita tai koulutusta minulle ei ole annettu, vastuu niistä jäi Kryštofille. 
Jos rikon sääntöjä, Wolt voi päättää niin minun kuin Kryštofinkin sopimuksen. 

17. MAALISKUUTA. Toisen työpäivän aamuna Wolt-kypäräni hajoaa. Yhtiöltä saamani varustepakkaus sisältää kypärän lisäksi repun, kevyen takin ja toppatakin, joiden molempien rinnuksissa lukee ”partner”, pipon, T-paidan, käsidesiä, kasvomaskeja ja puhelintelineen. Varusteet ovat lainassa Woltilta. Jos hukkaan reppuni, joudun pulittamaan 85 euroa. Takin arvoksi Wolt on määritellyt 50 euroa, T-paidan 15 euroa, pipon kymmenen euroa. Lisäksi minulle kuuluu nyt kuriirin etuja, kuten kuuden prosentin alennus Euromasterin autohuoltoon, 15 prosentin alennus Puhti-laboratorion terveystarkastukseen ja 45 päivän ilmainen kokeilu BookBeatiin.
Saan kypärän lenksun jotenkuten paikalleen, mutta päätän mieluummin käyttää omaa kypärääni.
”Lähettikumppanin Toimeksiantosopimuksessa” nimittäin sanotaan: Wolt ei vastaa Woltin Lähettikumppaneille myymien tai muulla tavoin näille luovutettujen tuotteiden laadusta, eikä Wolt ole vastuussa tuotteiden virheistä tai muista puutteista taikka niistä johtuvista henkilövahingoista, välittömistä tai välillisistä vahingoista. Kaikki Woltin Lähettikumppaneille myymät tai muulla tavoin luovuttamat tuotteet luovutetaan ”sellaisenaan”.
Aurinko paistaa keväisesti, mutta vastoinkäymiset jatkuvat. Ensin housut tarrautuvat pyörän rattaisiin ja repeävät lahkeesta. Sitten hajoaa sininen termosreppuni, jonka olen kasannut eilen kuin Ikean huonekalun ohjeita tavaten. Repun kangas on ratkennut kuljetuksen aikana vetoketjun vierestä, mutta repeämä on sen verran pieni, että pystyn jatkamaan työskentelyä.
Tänään näen muitakin valkoisia ihmisiä, mutta suurin osa ruokaläheteistä on nuoria maahanmuuttajamiehiä. Jotkut heistä ovat korkeakoulutettuja, jotka eivät ole onnistuneet saamaan koulutustaan vastaavaa työtä esimerkiksi puutteellisen suomen kielen taitonsa vuoksi. Wolt-kuskit ovat osa uutta työväenluokkaa, joka on syntynyt Suomeen viimeisten vuosien aikana. 
Alustatalous ei tupsahtanut tänne tyhjästä. Tilapäisten ja epätyypillisten töiden teettäminen heikoilla työehdoilla on yleistynyt hiljalleen,