Ruokalähetin päiväkirja

16. MAALISKUUTA. Selässäni on sininen reppu. Otan hississä selfien ja lähetän sen kavereilleni. Uus duuni, kirjoitan saatteeksi.

Ensimmäinen tunti on hiljainen.

Kello 10.35 puhelin kilahtaa kahdesti. Hyväksyn tilauksen, teen U-käännöksen ja polkaisen parissa minuutissa Citycenterille, jota helsinkiläiset nimittävät Makkarataloksi. Laitan pyörän lukkoon, astelen kauppakeskukseen ja kuljen liukuportaat pohjakerrokseen. Ravintolasta nappaan mukaan 12 donitsia ja asettelen pakkauksen nätisti reppuuni. Matka asiakkaan luo on alle kilometrin. Mannerheimintie on remontissa, ja pyörätie katkeaa. Työmies ärähtää, kun koukkaan ajokaistan kautta. Saan toimitettua tilauksen ajoissa toimistorakennuksen aulaan. Asetan sen ruokalähetyksille varattuun termosboksiin. Klikkaan tilauksen toimitetuksi. Ansaitsen 4,45 euroa. Uusi tilaus kilahtaa saman tien. Patonkia Kaisaniemestä Kaartinkaupungissa sijaitsevaan hotelliin.

Kolmas tilaus on niputettu toimeksianto: ensin burrito meksikolaisesta, ja samaan kyytiin vielä kaksi hampurilaisateriaa. Tie vie Ullanlinnaan.

Kling, kling. Kling, kling.

Joku on tilannut alakertansa kahvilasta kaksi lohikeittoa ja sitruunamuffinit. Haen annokset ja toimitan ne yläkertaan. Ansaitsen 4,22 euroa.

ILTAPÄIVÄÄN MENNESSÄ olen toimittanut 13 tilausta. Sitten puhelin ei enää pirise.

Kuljetusalue: Helsinki Central.

Alueen kysyntä: Hiljainen.

Näin kertoo pomoni, Wolt Partners -sovellus. Ruudulla näkyy koko ajan kysynnän kolme eri tasoa: hiljainen, normaali ja kiireinen. Suurimman osan päivästä kysyntä on hiljaista, eli sovellus antaa korkeintaan pari tilausta tunnissa. Normaalisti pyörälähetti toimittaa nelisen tilausta tunnissa, ja kiireisinä aikoina voi olla mahdollista yltää kahdeksaan tilaukseen, etenkin jos liikkuu nopealla kaksipyöräisellä Segwaylla.

Algoritmi määrää kuljetukset sattumanvaraisesti. Saat tehtävän, jos satut olemaan lähellä ravintolaa tai kauppaa, josta asiakas tekee tilauksensa. Sovellus kertoo, mistä seuraava tilaus tulee ja minne se täytyy toimittaa, sekä antaa arvion palkkiosta. Kuljettaja voi joko hyväksyä tai hylätä tilauksen. Tilaukset ohjaavat päivän kulun ja reitin. (Woltin mukaan algoritmi ei määrää kuljetuksia sattumanvaraisesti. Yhtiön julkaisemassa ”algoritmisen läpinäkyvyyden raportissa” todetaan, että huomioon otetaan kuljettajan sijainti, kulkupelin kapasiteetti ja se, onko kuljettaja vapaana.)

Nyt lounasaika alkaa olla ohitse. Iso Roobertinkadun ravintolakeskittymän edustalla uusia toimeksiantoja odottaa seitsemän sinistä laukkua kantavaa ihmistä. Istahdan vapaalle penkille ja nyökkään tervehdykseksi. Olen joukon ainoa valkoinen ja täällä vain turistina.

Oikeasti olen keskiluokkainen taiteilija. Etsitään ruokalähettiä vuoden mittaiseen yhteistyöhön valokuvaajan kanssa, kirjoitin lehtisessä, jota jaoin Helsingin keskustassa kesällä 2022.

Tapasin silloin Kryštof-nimisen tsekkiläisen miehen. Hän on kolmikymppinen, kuten minäkin, ja muistuttaa ulkonäöltäänkin minua. Meitä yhdistää myös sama ammatti, olemme molemmat koulutukseltamme kuvataiteilijoita. Kryštof oli saapunut Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2018 Erasmus-vaihdon takia. Ihmissuhteet saivat hänet jäämään, mutta rahaa piti ansaita. Kryštof päätti hakeutua Wolt-kuskiksi, koska piti pyöräilystä.

Aluksi työ oli hänestä mukavaa ja keikkaa riitti. Aktiivisimpina kuukausina bruttoansiot yltivät vajaaseen pariin tuhanteen euroon. Esimerkiksi tammikuussa 2021 hän ansaitsi 1 686 euroa. Kun summasta vähensi verot, laskustuspalvelun komission ja eläkevakuutusmaksut, käteen jäi runsaat 1 300 euroa. Wolt-kuskeja on kahdenlaisia: heitä, jotka ansaitsevat satunnaisilla toimituksilla pieniä lisäansioita, ja heitä, joiden elanto on täysin riippuvainen ruoan kuljettamisesta. Kryštof on tasapainotellut näiden välillä, sillä hän on onnekseen saanut tehdä myös erinäisiä pätkätöitä taiteen alalla.

Tapaamisestamme lähtien olen kuvannut Kryštofia viikottain niin työssä kuin vapaalla. Nyt olemme vaihtaneet rooleja neljäksi viikoksi. Minä kuskaan ruokaa, jotta Kryštof saa keskittyä kuukauden ajan omaan taiteeseensa.

Vaihtoprosessi eteni yksinkertaisesti. Täytimme maaliskuun alussa lomakkeen, jossa kysyttiin molempien henkilötiedot. Minulta vaadittiin kuvallinen henkilöllisyystodistus. Viikon kuluttua sain sähköpostiini viestin, että minut on hyväksytty sijaiseksi. Ohjeita tai koulutusta minulle ei ole annettu, vastuu niistä jäi Kryštofille.

Jos rikon sääntöjä, Wolt voi päättää niin minun kuin Kryštofinkin sopimuksen.

17. MAALISKUUTA. Toisen työpäivän aamuna Wolt-kypäräni hajoaa. Yhtiöltä saamani varustepakkaus sisältää kypärän lisäksi repun, kevyen takin ja toppatakin, joiden molempien rinnuksissa lukee ”partner”, pipon, T-paidan, käsidesiä, kasvomaskeja ja puhelintelineen. Varusteet ovat lainassa Woltilta. Jos hukkaan reppuni, joudun pulittamaan 85 euroa. Takin arvoksi Wolt on määritellyt 50 euroa, T-paidan 15 euroa, pipon kymmenen euroa. Lisäksi minulle kuuluu nyt kuriirin etuja, kuten kuuden prosentin alennus Euromasterin autohuoltoon, 15 prosentin alennus Puhti-laboratorion terveystarkastukseen ja 45 päivän ilmainen kokeilu BookBeatiin.

Saan kypärän lenksun jotenkuten paikalleen, mutta päätän mieluummin käyttää omaa kypärääni.

”Lähettikumppanin Toimeksiantosopimuksessa” nimittäin sanotaan: Wolt ei vastaa Woltin Lähettikumppaneille myymien tai muulla tavoin näille luovutettujen tuotteiden laadusta, eikä Wolt ole vastuussa tuotteiden virheistä tai muista puutteista taikka niistä johtuvista henkilövahingoista, välittömistä tai välillisistä vahingoista. Kaikki Woltin Lähettikumppaneille myymät tai muulla tavoin luovuttamat tuotteet luovutetaan ”sellaisenaan”.

Aurinko paistaa keväisesti, mutta vastoinkäymiset jatkuvat. Ensin housut tarrautuvat pyörän rattaisiin ja repeävät lahkeesta. Sitten hajoaa sininen termosreppuni, jonka olen kasannut eilen kuin Ikean huonekalun ohjeita tavaten. Repun kangas on ratkennut kuljetuksen aikana vetoketjun vierestä, mutta repeämä on sen verran pieni, että pystyn jatkamaan työskentelyä.

Tänään näen muitakin valkoisia ihmisiä, mutta suurin osa ruokaläheteistä on nuoria maahanmuuttajamiehiä. Jotkut heistä ovat korkeakoulutettuja, jotka eivät ole onnistuneet saamaan koulutustaan vastaavaa työtä esimerkiksi puutteellisen suomen kielen taitonsa vuoksi. Wolt-kuskit ovat osa uutta työväenluokkaa, joka on syntynyt Suomeen viimeisten vuosien aikana.

Alustatalous ei tupsahtanut tänne tyhjästä. Tilapäisten ja epätyypillisten töiden teettäminen heikoilla työehdoilla on yleistynyt hiljalleen, vuosikymmenien kuluessa. Tutkijat puhuvat prekarisaatiosta. Ensin tuli vuokratyö, jossa työvoimaa tarvitseva yritys tekee sopimuksen työvoimaa tarjoavan yrityksen kanssa. Työnantaja on siis henkilöstövuokrausyritys, mutta itse työ suoritetaan toiselle yritykselle. Suomessa vuokratyötä käytettiin jo 1960-luvulla erityisesti telakkateollisuudessa, josta se pikkuhiljaa levisi muille aloille. 1980-luvulla vuokratyöllä pyrittiin kiertämään työ-, sosiaali- ja verovelvoitteita. Peliin puututtiin nopeasti sääntelyllä. Vuokratyöstä tehtiin luvanvaraista, kun Suomi ratifioi Kansainvälisen työjärjestö ILO:n asiaa koskevan yleissopimuksen. Lamavuonna 1992 tuosta sopimuksesta kuitenkin irtaannuttiin. Pätkätöiden kun ajateltiin olevan työttömyyttä parempi vaihtoehto.

Vuosituhannen vaihteessa osa-aikatyön tekeminen alkoi lisääntyä. Puhuttiin työläisköyhistä, ihmisistä, joiden on pärjätäkseen tehtävä montaa työtä yhtä aikaa tai täydennettävä tulojaan sosiaalituilla.

Prekarisaatio näkyy tilastoissa. Suomessa elää kaikkiaan noin 2,6 miljoonaa töitä tekevää ihmistä, ja heistä 37 prosenttia tekee jotain muuta kuin vakituista, kokoaikaista työtä. Heidän tulonsa ovat usein vaihtelevia ja heikosti ennakoitavissa. Myös työn ja muun elämän välinen rajan on hämärtynyt. Ison osan työajasta haukkaa palkaton työ: työtehtävien etsiminen ja odottaminen, ilmoitusten tarkastaminen ja niin edelleen.

Viimeisten vuosien aikana vuokratyöfirmojen rinnalle ovat tulleet digitaaliset alustayritykset: Wolt, Foodora, Uber, Bolt, Yango ja monet muut. Vuokratyössä työläinen oli työsuhteessa henkilöstövuokrausyritykseen, mutta alustatyössä työsuhdetta ei yleensä ole. Alustatyöntekijä työskentelee yrittäjyyden ja ansiotyön välissä. Hän on vastuussa niin työnsä laskutuksesta kuin omista kuluistaan, aina työvälineistä eläkemaksuihin.

Woltin kaltaisten yritysten liiketoiminta perustuu aineettomaan pääomaan. Arvon muodostavat data ja ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet. Konkreettinen esimerkki: älypuhelinsovellus yhdistää kyytiä tarvitsevan ihmisen sellaista tarjoavalle. Tai kun yhdellä on nälkä, toinen tekee ruoan ja kolmas kuljettaa sen. Välittävänä portaana on teknologiayrityksen kehittämä sovellus, siis alusta.

Alustatalous on kasvanut hurjaa vauhtia. Vuosina 2016–2020 alan tuotot Euroopassa nousivat kolmesta miljardista eurosta 14 miljardiin euroon. Koronapandemia on lisännyt kasvua entisestään.

Euroopan komission teettämän selvityksen mukaan EU-maissa jo 28 miljoonaa ihmistä työskentelee alustataloudessa, ja määrän odotetaan kaksinkertaistuvan muutamassa vuodessa. 41 prosenttia heistä on taksinkuljettajia, ja 24 prosenttia työskentelee kuriiripalveluissa, esimerkiksi ruokalähetteinä. Selvityksen mukaan yli puolet alustatyöntekijöistä ansaitsee vähemmän kuin työskentelymaan nettominimipalkan tunnilta, jos sellainen on määritelty.

Ruokalähettipalveluita Suomessa tarjoavat täällä perustettu Wolt sekä saksalaisen Delivery Heron omistama Foodora. Ne ovat käytännössä syrjäyttäneet ravintoloiden omat kotiinkuljetuspalvelut. Suomessa alan pioneeri oli Gastronautti-niminen yhtiö, joka aloitti ruokatoimitukset Helsingissä, Tampereella ja Turussa vuonna 2003. Yhtiön omisti Hesburgerin perustajana tunnettu turkulainen liikemies Heikki Salmela. Gastronautin kuljettajat olivat työsuhteessa yritykseen. Muutamaa vuotta myöhemmin yhtiö hakeutui konkurssiin, ja Salmela käsi miljoonatappiot. Sittemmin hän on lytännyt koko alustatalouden.

”Jos joku väittää, että voi kuljettaa ruokaa kolmella eurolla kannattavasti, niin silloin kierretään sataprosenttisen varmasti säädöksiä. Työehtosopimuksia noudattaen se on mahdotonta”, Salmela sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2015.

Työtä hakevalle alustatyö voi näyttää tietysti houkuttelevalta. Koulutusta ei vaadita, ei liiemmin erityisosaamistakaan. Älypuhelin riittää, ja mieluusti pari varavirtalähdettä sen lataamiseksi ajon aikana. Kulkuvälineeksi kelpaa mikä vain: pyörä, sähköskootteri tai auto, ja onpa talvisäällä nähty hiihtäviäkin lähettejä. Kuriiriksi pääseminen ei edellytä pitkien hakemustekstien kirjoittamista tai työhaastatteluja – lomakkeen täyttäminen kestää vain pari minuuttia. Kielitaidollakaan ei ole väliä, sillä kommunikaatio asiakkaiden kanssa on vähäistä, ja yhtiön tarjoama sovellus on koodattu useimmille kielille. Monet joutuvat kuitenkin odottamaan jopa vuoden ennen kuin pääsevät aloittamaan työt, sillä juuri nyt ruokaläheteiksi haluavia on paljon enemmän kuin avoimia pestejä on tarjolla.

Koska kuljettajia on paljon suhteessa tilausmääriin, yksittäisen kuljettajan saamat tilausmäärät ovat vähäisiä. Monet kuljettajat ihmettelevät, miksi Wolt siitä huolimatta rekrytoi koko ajan uusia kuljettajia. Huoli on perusteltu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alustafirmojen kuljettajien määrä kasvoi vuosina 2013–2018 selvästi, mutta samaan aikaan yksittäisen kuljettajan keskimääräiset tulot laskivat noin puoleen entisestä.

Toinen työpäiväni on kuuden tunnin mittainen. Poljen 70 kilometriä ja tienaan 70 euroa. Jaloissa tuntuu enemmän kuin kyykkypäivän jälkeen salilla. Kryštof lähettää tsemppausviestejä: Olet ollut ahkera!

18. MAALISKUUTA. Kirjaan itseni kotona online-tilaan. Koska asun Sörnäisten vilkkaalla alueella, voin hyvin odottaa kotisohvalla, kunnes ensimmäinen tilaus kilahtaa. Monet muut tapaamani Wolt-kuskit asuvat jossain muualla kuin kantakaupungissa, esimerkiksi Itä-Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla.

Ensimmäisen toimituksen kanssa on ongelma. Ovikoodi ei toimi. Pitää soittaa.

”Woltista iltaa! Täällä olis teille purilaista, tuutko hakee alhaalta?”

On lauantai, ja olen ajatellut, että näin iltavuorossa on varmaan aika hiljaista. Viikonloppuisinhan ihmisillä on aikaa mennä ravintoloihin. Ei ilmeisesti. Ruoan tilaaminen kotiovelle on tehty niin helpoksi. Ilta on kiireinen, enkä ehdi pitää ruokataukoa. Poljin tuntuu yllättävän kevyeltä. Kuulokkeissa on äitini.

”Mitä ihmiset tilaa eniten?”, hän kysyy. Vastaus on tietysti pitsa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa muiden kuskien kaltaiseksi. Hekin puhuvat usein puhelimessa. Niin he viettävät aikaa perheidensä kanssa, kun eivät ehdi töiltään olla fyysisesti paikalla. Monilla perhe taas saattaa olla tuhansien kilometrien päässä. Täällä he ansaitsevat rahaa niille, jotka eivät ole kyenneet lähtemään tavoittelemaan parempaa elämää.

Kun saavun noutamaan annoksen ravintolan luukulta, kuulen, kuinka kaksi lähettiä juttelee tilauksia odotellessaan. Toinen valittaa väsymystä, vaikka on aloittanut vasta kolme tuntia sitten, toinen iloitsee siitä, että on saanut jostain ilmaisen hampurilaisen. Niin käy joskus. En ehdi jäädä juttelemaan heidän kanssaan, sillä saan oman tilaukseni ja on jälleen riennettävä. Nostan kättä ja mumisen heipat.

Sitten teen ensimmäisen mokani. Asiakas on tilannut salamipizzan ja ison kevyt-colan. Pakkaan pitsalaatikon tottuneesti lämpölaukkuni ylähyllylle, pussissa olevan limupullon asetan alakerrokseen. Katson määränpään, joka paljastuu kotitaloni naapurirapuksi. Kai hämmennyn siitä. Tai sitten en vain keskity tarpeeksi, sillä puhun puhelimessa ystäväni kanssa, mutta yhtä kaikki unohdan limun laukkuuni ja huomaan asian vasta seuraavassa osoitteessa.

Toisaalla asiakas syö nyt suolaista pitsaansa ilman juomaa. Koska ehdin merkitä kuljetuksen suoritetuksi, en pääse enää käsiksi tietoihin, jotta voisin soittaa asiakkaalle ja pahoitella. Vatsassa väännähtää. Mitä teen juomalle? En enää kehtaa viedä sitä takaisin, koska kyseessä on kotitaloni ja pelkään, että naapurit huomaisivat, jäisin kiinni ja olisihan sitä paitsi jo liian myöhäistä; pitsa on syöty tai sitten asiakas on lähtenyt kauppaan hakemaan limua. Joka tapauksessa olen pilannut hänen iltansa. Jos minulle kävisi noin, kirjoittaisin viestin asiakaspalveluun ja saisin hyvitykseksi tokeneita. Niillä saa alennusta seuraavista tilauksista. Koska en kehtaa pitää pulloa itsellänikään, päätän, että toisen epäonni on toisen lykky. Jätän juoman asiakkaalle, joka on tilannut pitsan ilman juomaa.

Maailma ei kuitenkaan yhteen limupulloon kaadu. Asiakaspalvelu ei ota yhteyttä minuun. Jos sen sijaan koko tilaus olisi mennyt väärään osoitteeseen, olisin menettänyt palkkioni.

”Lähettikumppanin Toimeksiantosopimuksessa” sanotaan: Lähettikumppani vastaa siitä, että Kuljetustoimeksiannot suoritetaan ammattimaisesti, tehokkaasti ja sovellettavan lainsäädännön, määräysten (esim. liikenneturvallisuusohjeiden), tämän Sopimuksen ja/tai erityisten ohjeiden, kuten Elintarvikkeiden turvallisuusohjeiden (Liite 1) mukaisesti. - - -

Woltilla on oikeus tehdä vähennyksiä Lähettikumppanin palkkiosta, jos Kuljetustoimeksiantoja ei suoriteta (a) ammattimaisesti ja/tai tämän Sopimuksen mukaisesti; (b) kohtuullisessa ajassa vaarantamatta elintarviketurvallisuutta tai (c) Kuljetuspalvelut johtavat valituksiin Alustan käyttäjiltä. Vähennyksen määrä ei saa ylittää Woltin maksaman hyvityksen määrää.

Puoli kymmeneltä puhelin hiljenee. Useat ravintolat sulkevat ovensa, vettäkin alkaa tihuttaa. Huomenna minulla on vapaapäivä.

AHMED FAYEK, 34 vuotta, tunisialainen, asuu Jyväskylässä:

”Pidin viimeksi vapaapäivän tammikuussa. Sen jälkeen en ole voinut huilata hetkeäkään. Teen kaksitoistatuntisia työpäiviä, joskus pidempiäkin. Pääsääntöisesti ajan Woltia, välillä teen päällekkäin myös Foodoran vuoroja. Eilen olin auton ratissa aamuyhdeksästä iltakymmeneen ja tienasin 150 euroa. Heikoimmillaan kymmenen tunnin päivästä on ansainnut 50 euroa. Siitä kun vähentää bensakulut, vakuutukset ja verot niin käteen jää pari euroa tunnilta.

Kun tulin Suomeen viisi vuotta sitten tekemään maisterintutkintoa, minulle kerrottiin, että täällä on hyvä työtilanne. Tulet vain ja saat työpaikan ja blaa blaa blaa. Näinhän ei ollut. Olen lähettänyt tuhansia työhakemuksia, ja vain murto-osaan niistä on edes vastattu. Minun kuitenkin täytyi selviytyä opintojeni ohella, joten tein alkuun siivoushommia, kunnes kaverini suositteli ruokalähetiksi hakeutumista.

Aluksi homma oli mukavaa ja siitä tienasi ihan hyvin. Ei enää. Viimeisen kahden vuoden aikana asiat ovat muuttuneet. Maksujärjestelmä on päivittynyt niin, että tilaus, joka oli ennen arvoltaan 10 euroa, saattaa olla nykyään viisi euroa. Eli siinä missä minun tarvitsi ennen työskennellä vain neljä–viisi tuntia kerrallaan, on nykyinen työmäärä saman rahan tienaamiseksi tuplaantunut. Välillä olen saanut jopa kolmen euron tilauksia. Samaan aikaan muut elinkustannukset ovat nousseet, bensakin kallistunut liki puolella. Jos haluaisin pitää vapaata vaikka ensi viikolla, minun täytyisi työskennellä nyt kahta kauheammin, mutta nykyisillä palkkioilla se ei ole mahdollista. Ja kuvittele, että menet kauppaan, ja kaikki hinnat ovat nousseet, ja samaan aikaan omaa palkkaasi on leikattu. Se on kauheaa.

Kaksi päivää sitten sain puhelun Woltilta. Ravintola oli unohtanut antaa minulle puolet tilauksesta, joten minulta kysyttiin, voisinko palata hakemaan sen. Sanoin, että olen pahoillani mutta en pysty. Pari vuotta sitten olisin mennyt mielihyvin enkä edes olisi välittänyt pyytää kompensaatiota. Miksikö? No koska todella pidin Woltista, ihailin yritystä. Nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että he välittävät vain itsestään. Joten miksi minä välittäisin heistä ja uhraisin aikaani ja ajaisin takaisin puolimatkasta, kun he eivät edes tarjoa hyvitystä?

Mielestäni on myös outoa, että Wolt rekrytoi kuljettajia koko ajan lisää, vaikka kysyntä on alhaista. Iso muutos on ollut myös tavoitettavuudessa. Kommunikointi oli nopeampaa ja helpompaa. Nykyään meitä ohjeistetaan laittamaan sähköpostia ja vastauksissa saattaa kestää jopa viikon.

Minulla on perhe, jonka kanssa en ehdi viettää aikaa, koska työskentelen kellon ympäri. Vaimon kanssa vietän aikaa niin, että hän tulee mukaani töihin. Kuvittele: teemme kaiken tässä autossa, syömme, juttelemme, olemme yhdessä. Tämäkin muuttui tosin muutama viikko sitten, kun sovellus ilmoitti, että ketään ei saisi ottaa kyytiin asiakkaiden yksityisyyssyistä. Se on hölynpölyä. Kyse ei ole siitä, että joku kyydittäisi ryyppääviä kavereitaan. Mutta ajatellaan, että sinun pitää puhua ystäväsi kanssa jostain erittäin tärkeästä asiasta, niin sinulla ei ole siihen aikaa, koska firma ei anna meille aikaa, ja nyt he estävät ne vähätkin mahdollisuudet.

Teen nyt töitä niin paljon, että voin välillä pitää vapaata ja keskittyä tohtoriopintoihini. Eikö ole naurettavaa, että yliopistotutkinnon jälkeen ainoa työ, johon kelpaan, on tämä? En ole ainoa. Monet tuttuni ovat samassa tilanteessa. Miksi meitä ei kohdella ihmisinä, missä ovat oikeutemme? Jos halutaan talouskasvua, on huolehdittava kaikista talouteen osallistuvista ihmisistä. Mutta suomalaiset vain kutsuvat meitä loisiksi. Samalla kohtaan työssäni päivittäin rasismia. Sekin on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Etenkin ravintolat kohtelevat meitä kuljettajia todella huonosti. Sen sijaan, että he sanoisivat kohteliaasti, että tilaus ei ole valmis, he saattavat heitellä solvauksia.

En kuitenkaan pelkää. Olen uskovainen. Tiedän, että Jumala ei jätä minua. Teen lujasti töitä, ja mitä tapahtuu, tapahtuu. Ja kun saan joskus aikaa viedä loppuun opintoni, aion todellakin lähteä tästä maasta.” (Wolt kiistää rekrytoivansa koko ajan uusia kuljettajia ja sanoo huolehtivansa siitä, että lähettien laskutustaso pysyisi kohtuullisena. Woltin mukaan palkkioita ei ole leikattu, vaan vuodesta 2017 lähtien pikemminkin nostettu.)

20. MAALISKUUTA. Rapaa on roiskunut rinnuksiin asti, pyörässäni ei ole lokasuojia. Puhelimen sääsovelluksen mukaan näkyvyys on 800 metriä, kosteusaste sata prosenttia. Otsaa pureva koleus muuttuukin pian sateeksi.

Kiinalaisen ravintolan sisällä minua ei moikata, hädin tuskin vilkaistaan. Arviolta kymmenvuotias poika tuo minulle tilauksen. Hän on luultavasti ravintolan työntekijän lapsi. Hän katsoo minua kuin ihmistä.

Suhtautuminen ruokalähetteihin vaihtelee ravintolasta toiseen. Osa ravintoloista huomioi kuljettajat siten, että heille on saatettu varata oma pöytä tai vähintään odotustuoli, ehkä jopa vesilaseja. Useampia ravintoloita lähetit kyllästyttävät. Subway on antanut palautetta norkoilevista läheteistä ja kieltää heitä tulemasta sisälle ilman tilausta. McDonald’silla käytäntö on sama: sisään vasta sitten, kun tilaus on merkitty valmiiksi. Hakaniemen Mäkkärissä kuljettajat ottavat tilaukset ulkoluukulta, satoi tai paistoi.

Suositussa kalliolaisessa pitseriassa työntekijät eivät edes katso lähettejä. Odotan tilausta, mutta sitä ei tuoda luokseni vaan jätetään penkille kahden metrin päähän, katsetta väistellen.

21. MAALISKUUTA. Rullaan pyörällä Kampin Autotalon edustalle, joka on ruokalähettien ”kahvihuone”. Siinä odotellaan seuraavaa keikkaa ja vaihdetaan kuulumisia muiden kuskien kanssa. Sijainti on valikoitunut käytännön syistä. Rakennuksen McDonald’s on yksi suosituimmista ravintoloista, ja lähettyvillä on muitakin paikkoja, joista tulee paljon kuljetuksia. Yksi niistä on Wolt-market.

Kyseessä on niin kutsuttu ”dark store” eli vähittäiskauppa, joka ei ole avoinna yleisölle vaan toimii ainoastaan verkossa. Wolt-marketista yhtiö toimittaa päivittäistavaroita, enimmäkseen heräteostoksia. Minä toimitin sieltä kerran kuusi litraa limonadia ja lasipurkillisen suolakurkkuja. Wolt mielletään ruokakuljetusfirmaksi, mutta Helsingissä jo viidesosa kuljetuksista on muuta kuin aterioiden toimituksia. Ravintoloiden lisäksi yhteistyötä Woltin kanssa tekevät muun muassa apteekit, elektroniikkaliikkeet ja seksilelukaupat.

Tänään Autotalon edustalla kolme kuljettajaa ratkoo sähköskootteriin tullutta vikaa. Yksi miehistä makaa maassa ja tutkii ajoneuvoa taskulampulla. Samassa toinen sähköskootteri alkaa piipata hälytysääntä, ja vanhempi rouva tulee valittamaan siitä.

”Hirveä mökä yötä päivää.”

Moikkaan kahta pyörällä liikenteessä olevaa kuskia englanniksi.

”Miten menee? Aika hiljaista, eikö?”

”Vain kahdeksan tilausta tänään”, 40-vuotias afganistanilainen Ali vastaa.

Hän tuskailee, mistä löytäisi ilmaiseksi tai todella edullisesti uuden jääkaappi-pakastimen hajonneen tilalle. Kotona on ruokittavana kuusi lasta.

30-vuotiaalla tunisialaisella Osmanilla on toisenlainen ongelma. Hän on saanut kaveriltaan lainaksi sähköpyörän, mutta ruokatoimituksen aikana pyörästä on varastettu akku. Osman kysyy, osaisinko auttaa vakuutusasioiden kanssa. Hän näyttää vakuutusyhtiön sovellusta, ja täytämme yhdessä vahinkoilmoituksen.

”Kiitos, bro”, hän sanoo suomeksi.

Osman on työskennellyt Woltilla jo kuusi vuotta, ei koko ajan täysipäiväisesti vaan välillä myös opintojensa ohessa. Kun kerron vasta aloittaneeni, hän pyörittää päätään.

”Wolt ei oo sama ku ennen, varkaana tienais paremmin… Mut ei oo vaihtoehtoja, jostain vuokra- ja ruokarahat on revittävä.”

Hän vinkkaa Facebook-ryhmästä, jossa suunnitellaan lakkoa. Sen on määrä tapahtua tulevana lauantaina. Kuskien vaatimukset liittyvät uuteen palkkiomalliin.

Uuden ”Lähettikumppanien Toimeksiantosopimuksen” liitteessä sanotaan:

Uusi palkkiomalli huomioi aiempaa paremmin kuljetustoimeksiannon suorittamiseksi vaadittavan todellisen työn. Tähän sisältyy esimerkiksi etäisyys, sääolosuhteet, kuljetuksen koko, kauppiaan sijainti ja vuorokaudenaika. Kyseiset tekijät vaikuttavat kaikkiin lähettikumppaneihin yhtäläisesti. Tekijöiden vaihtelevasta luonteesta johtuen Lähettikumppanille ei yksilöidä erikseen kuljetustoimeksiannosta tarjottavaan palkkioon liittyviä kulloisiakin parametrejä ja/tai parametrien muutoksia – – Woltin on huomioitava harvinainen teknisen virheen mahdollisuus, jonka seurauksena Lähettikumppani-sovellus tarjoaisi palkkiota, joka on selkeästi kyseisestä kuljetustoimeksiannosta tarjottavaa, normaalina pidettävää palkkiota suurempi. Tästä syystä Wolt ei ole vastuussa Lähettikumppani-sovelluksen etukäteen tarjoamista, selvästi virheellisistä palkkioista, jos (a) tarjottu palkkio on suurempi kuin 20 euroa tai (b) Lähettikumppanin olisi joka tapauksessa ymmärrettävä, että tarjottu palkkio ei voi olla oikein.

Vanhassa palkkiomallissa arkipäivän pohjamaksu oli neljä euroa, viikonloppuisin viisi euroa. Nyt viikonpäivästä riippumatta palkkiot voivat jäädä alle neljän euron. Woltilla on oikeus muuttaa sopimusta ja kuljetuspalkkioita ilmoittamalla siitä lähettikumppanille seitsemän päivää etukäteen. Kuljettajat haluaisivat, että sopimukseen määritettäisiin viiden euron minimitaksa sekä kuljetuslisä kilometrien mukaan jokaisesta yli kilometrin ylittävästä matkasta.

Olemme tämän yhtiön selkäranka, meidän on seistävä yhdessä ja saatava äänemme kuuluviin, ryhmässä kirjoitetaan.

Ihmiset huipulla rikastuvat entisestään, työläiset pohjalla köyhtyvät. Kaikille kuriirikollegoilleni ja tovereilleni: meidän on muodostettava yhteisrintama ja päätettävä tämä orjuus.

Vaikka mielenosoituksia on ollut vuosien varrella useita, ne eivät ole liikauttaneet Woltia mihinkään suuntaan.

Wolt Enterprises Oy perustettiin lokakuussa 2014. Perustajina oli kuusi nuorta miestä: Miki Kuusi, Juhani Mykkänen, Elias Aalto, Mika Matikainen, Oskari Pétas ja Lauri Andler. Miehet saivat mukaan isoja sijoittajia, kuten Supercellin Ilkka Paanasen ja Nokian hallituksen silloisen puheenjohtajan Risto Siilasmaan. Alkuperäinen idea oli mobiilisovellus, jolla voi tilata ravintola-annoksen etukäteen ja noutaa sen jonon ohi.

Kotiinkuljetukset alkoivat keväällä 2015 mutta niitä sai vain, jos ravintolalla oli sitä varten oma lähetti. Mutta jo seuraavana syksynä Wolt alkoi rekrytoida omia kuljettajia. He olivat työsuhteessa Woltiin, ja heille maksettiin tuntipalkkaa. Pian kävi ilmi, että Wolt oli jättänyt maksamatta sunnuntailisiä ja sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Kohun jälkeen yrityksessä siirryttiin nopeasti nykyiseen malliin eli toimeksiantosopimuksiin. Ruokaläheteistä tuli freelancereita ja yrittäjiä.

Yhteistyöravintolat lisääntyivät tasaiseen tahtiin, ja vuonna 2016 Wolt laajeni ulkomaille. Nykyisin se toimii jo 25 maassa. Kaukaisimmat niistä ovat Kazakstan ja Japani.

Lähettejä yhtiöllä on jo yli 150 000, ja erilaisissa hallintoon ja it-palveluihin liittyvissä tehtävissä työskentelee kuukausi- tai tuntipalkalla noin kahdeksantuhatta ihmistä.

Vuonna 2021 Wolt myytiin yhdysvaltalaiselle DoorDashille. Kauppasumma oli yli seitsemän miljardia euroa. Yrityskauppa oli Suomessa valtava uutinen, ja sitä juhlittiin kuin euroviisuvoittoa: Onnitteluja satoi niin ministereiltä kuin toimittajilta. Hurmoshenki oli suurta, Suomen pojat valloittamassa maailmaa! Lehdissä kerrottiin, että yhtiön suurimmat henkilöomistajat voisivat tienata kaupasta kymmeniä miljoonia.

Kauppasumma oli sidottu DoorDashin osakekurssiin, ja maaliskuussa 2022 osakkeen arvo romahti. Samalla Woltin myyntihinta laski yli puolella, 2,8 miljardiin euroon. Perustajien ja muiden suuromistajien salkusta suli leijonanosa.

Yrityskaupan jälkeen Miki Kuusi jatkoi Woltin toimitusjohtajana ja vastaa nyt DoorDashin Yhdysvaltain ulkopuolisesta toiminnasta. Vuonna 2021 hänen verotettavat tulonsa olivat 12,8 miljoonaa euroa, joista ansiotulojen osuus oli 280 000 euroa. Parina edellisenä vuonna Kuusi tienasi yli kaksi miljoonaa euroa. Vuonna 2019 Suomessa työskentelevän ruokalähetin keskimääräinen tuntilaskutus oli 13,44 euroa.

Kysymys ruokalähettien työsuhteen luonteesta on yhä ratkaisematta. Wolt on väitellyt asiasta vuosien ajan sekä lähettien että työsuojeluviranomaisten kanssa. Yhtiö katsoo, että lähetit ovat itsenäisiä yrittäjiä, joilla on vapaus tehdä töitään miten haluavat. Ihan niin yksinkertainen asia ei ole. Wolt-kuskeilla on vähemmän vapautta työssään kuin normaaliyrittäjillä. Hinnoitteluun ei voi itse vaikuttaa, algoritmi valvoo työstä suoriutumista ja määrittää, missä ja milloin kannattaa työskennellä. Wolt määrää kuriirille työntekijän velvollisuudet mutta panee tämän kantamaan yrittäjän riskit. Eläkettä ei kerry, työssäoloehto ei kartu. Lähetit jäävät työttömyysturvan ulkopuolelle, eikä sairaus- ja vuosilomia ole mahdollista pitää. Strategiallaan yhtiö tietysti säästää huomattavan paljon rahaa.

Woltin mukaan lähetit ovat yrittäjiä juuri siksi, että heillä ei ole tyypillisiä työntekijän velvollisuuksia. Heidän ei esimerkiksi ole pakko tulla töihin tai käyttää työnantajan määräämiä välineitä. He saavat myös kieltäytyä algoritmin tarjoamista tehtävistä ja tehdä töitä Woltin kilpailijoille. Esimerkiksi verottaja ja hallinto-oikeus ovat olleet Woltin kanssa samaa mieltä siitä, että lähetit ovat yrittäjiä. Osa läheteistä valittaa, ettei työstä kerry eläkettä tai sairauspäivärahaa, mutta Wolt huomauttaa, että lähettien eläketurva ja sairausajan turva muodostuvat lakisääteisen yrittäjän eläkevakuutuksen kautta. 2 000 euroa kuussa ansaitsevan lähetin YEL-maksu on hieman alle 400 euroa kuussa, mutta moni jättää sen maksamatta tai maksaa vähemmän. Wolt tarjoaa läheteille tapaturma- ja vastuuvakuutuksen.

Marraskuussa 2021 Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi päätöksen, jonka mukaan Wolt-kuskit ovat työsuhteessa Woltiin ja yrityksessä tulisi noudattaa työaikalakia.

Wolt on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa tapaus on yhä käsittelemättä.

Alustataloustyöntekijöiden asemaa on puitu pitkään myös EU:n eri elimissä. EU-komissio antoi ehdotuksensa direktiivistä vuonna 2021, mutta jäsenmailla on ollut asiasta erimielisyyksiä eikä se ole edennyt EU-parlamenttiin. Kaksi päivää ennen tämän jutun julkaisua uutisoitiin, että EU-maat olivat hyväksyneet yhteisen kannan. Sen mukaan alustataloustyöntekijöiden katsottaisiin olevan työsuhteessa yritykseen, jos vähintään kolme seuraavista kriteereistä täyttyy:

1. Yritys määrittää palveluksessaan olevan henkilön korvauksen ylärajan.

2. Yritys edellyttää, että palveluksessa oleva henkilön noudattaa sääntöjä, jotka koskevat ulkoista olemusta, käyttäytymistä tai työn suorittamista.

3. Yritys valvoo työn tekemistä, myös sähköisillä välineillä.

4. Yritys rajoittaa palveluksessaan olevan henkilön vapautta valita työajat tai poissaolojaksot.

5. Yritys rajoittaa palveluksessaan olevan henkilön vapautta hyväksyä tai hylätä työtehtäviä.

6. Yritys rajoittaa palveluksessaan olevan henkilön vapautta käyttää alihankkijoita tai sijaisia.

7. Yritys rajoittaa palveluksessaan olevan henkilön mahdollisuutta oman asiakaskunnan hankkimiseen tai työn tekemiseen ulkopuolisille tahoille.

Woltin kohdalla kolme ensimmäistä kriteeriä täyttyvät. Näin ollen Wolt-kuljettajat katsottaisiin päätöksen mukaan yrityksen työntekijöiksi.

Wolt ei tietenkään ole ainoa firma, jota kiista koskee. EU-komissio arvioi, että EU-maiden alustatyöläisistä noin 5,5 miljoonaa on oikeasti työntekijän asemassa, vaikka heitä kohdellaan yrittäjinä.

Joissain maissa alustatalouden ongelmiin on puututtu jämäkästi. Esimerkiksi Uberin toiminta on kielletty Ranskassa. Foodora puolestaan vetäytyi Australiasta, kun työsuhteisuus muuttui pakolliseksi. Norjassa lähetit saivat lakon avulla neuvoteltua itselleen työehtosopimuksen.

Wolt perustelee yrittäjämalliaan sillä, että lähetit itsekin toivovat sitä. Taloustutkimukselta keväällä 2021 tilatun kyselyn mukaan yli puolet kuljettajista arvostaa yrittäjän vapautta eikä siksi halua olla työsuhteessa. Kyselyyn vastasi kuitenkin vain 42 prosenttia kuljettajista. Wolt on parhaillaan tekemässä uutta kyselyä lähettiensä mielipiteistä. Mutta Autotalon edustalla tapaamani Osman ja Ali eivät ole siihen vastanneet. He sanovat, että ei ole ollut aikaa. Vaihdamme vielä viimeiset sanat, kunnes sovellukset taas kilisevät seuraavia kuljetuksia varten. Minun tilaukseni Wolt-marketista on jo noudettavissa.

Kusettaa. Marketissa olisi vessat, mutta kuljettajat eivät saa käyttää niitä. Woltin läheteillä ei ole koskaan ollut sosiaalitiloja. Foodoralla sellainen oli hetken aikaa, kunnes siitä luovuttiin.

HONZA RONER PROCHAZKA, 39 vuotta, tsekkiläinen, asuu Helsingissä:

”Vein toimitusta asiakkaalle, jolle olin kuljettanut usein aiemminkin. Minulla oli kauhea pissahätä ja kysyin, saisinko käyttää vessaa. Hän löi oven naamani edestä kiinni ja antoi palautteen Woltille, minkä jälkeen asiakaspalvelusta soitettiin minulle ja annettiin varoitus.

Työskennellessäni Tampereella Foodoralle sain potkut, koska tulin myöhässä vuorolle. Minulla oli vahingossa Prahan aikavyöhyke Helsingin sijaan. Syy ei kelvannut pomolle. He vain sanoivat, että freelance-sopimuksesi on ohi. Hei hei. Se oli siinä. Puolen tunnin myöhästymisen takia.

Woltille tein jopa pr:ää. He halusivat minut mainoksiinsa, koska näytin hyvältä. Esiinnyin someklipeissä. Kovapalkkainen videoryhmä kuvasi minua, ja sain pienen palkkion, noin 12 euroa tunnilta, joka maksettiin lisäämällä kuvitteellisia kilometrejä sovellukseen.

Pian Kela alkoi lähettää minulle viestejä, että olen yrittäjä. Minä vastasin, että ei, en ole, voit tarkistaa verotietoni, en ole koskaan ylittänyt tulorajoja! Mutta niin työttömyysetuudet leikattiin minulta pois. Kesti kuudesta kahdeksaan kuukautta todistaa Kelalle olevani työtön. Se teki minut hyvin itsetuhoiseksi ja masentuneeksi.

Se ei ollut ensimmäinen kerta. Synnyin Prahassa keskiluokkaiseen perheeseen, jonka 90-luvun lama pudotti pohjalle. Pääsin kuitenkin lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan historiaa, josta olin ja olen yhä kiinnostunut. Tykkään lukemisesta, mutta ADHD:ni takia en menestynyt opinnoissa. Keskittymishäiriö diagnosoitiin minulla jo lapsena, mutta Suomessa ei uskottu tsekkiläisiä papereita. Minut täytyi diagnosoida uudelleen ja käydä kuormittava prosessi jälleen läpi, jotta saan tukea ja lääkkeitä. Ulkomaalaisten mielenterveyden hoito Suomessa on olematonta.

Kaikesta huolimatta olen yrittänyt päästä elämään kiinni. Tampereella menin opiskelemaan turismia ammattikouluun, löysin kumppanin ja saimme lapsen.

Muutettuamme Tampereelta Helsinkiin tyttöystäväni jätti minut. Täällä olen opiskellut ravintolakoulussa, mutta työharjoittelussa kohtasin syrjintää. Tapasin myös uuden rakkaan ja sain toisen lapsen. Valitettavasti erosimme taas. Tänä keväänä huonosti voiva isäni muutti Suomeen luokseni. Asumme kahdestaan. Lapset ovat luonani vuoroviikoin. Koska en voi elättää heitä ja isääni pelkillä Kelan tuilla, yritän löytää vuokrattavan Wolt-tunnuksen ja saada vuokraajalta rahat käteisenä.

Haaveilen, että voisin jatkossa työskennellä personal trainerina. Kuntosalilla käyminen on pelastanut kirjaimellisesti henkeni. Fyysisen aktiivisuuden takia en enää ajattele jatkuvasti masennustani. Olen saanut uusia kavereita myös ulkomaalaisten rugbyjoukkueesta. Suomalaisia ystäviä minulla ei ole.”

23. MAALISKUUTA. Tuoreen päivityksen myötä tilauksen voi myös hylätä nappia painamalla. Alkuvuodesta sellaista vaihtoehtoa ei vielä ollut. Jos tilausta ei halunnut, täytyi odottaa ja antaa kilinän jatkua, kunnes algoritmi luopui siitä automaattisesti. Toinen vaihtoehto oli pyytää lähettitukea poistamaan tilaus. Uusi päivitys on hyvä. Se säästää aikaa, ja lisäksi hylkäämällä tilauksen kuljettaja voi ilmaista suoraan, ettei tee vaikkapa tietyn summan alittavia toimituksia.

Tänään tilauksia kilisee, mutta ne katoavat ruudulta ennen kuin ehdin hyväksyä ne. Jostain syystä menetän kolme keikkaa lyhyessä ajassa. Onko vika sovelluksessa, pohdin.

”Lähettikumppanin Toimeksiantosopimus” sanoo:

Wolt noudattaa varovaisen palveluntarjoajan huolellisuutta, mutta Alusta voi olla tilapäisesti poissa käytöstä Woltin tai kolmannen osapuolen säännöllisen tai ennalta-arvaamattoman huoltotoimenpiteen taikka Woltista riippumattomista syistä. Woltin Alusta tarjotaan ”sellaisenaan” ja ”sellaisena kuin se on saatavilla”, eikä Wolt takaa, että Alusta on keskeytymätön, oikea-aikainen, turvallinen tai virheetön.

Päivä on hiljainen. Ehkä aurinko on saanut ihmiset liikkeelle luolistaan. Mutta nyt minulla on tilaus toimitettavana, ja annoksen olisi pitänyt valmistua jo.

”Tämän mukaan ei ole valmis”, myyjä sanoo.

”No tän mun sovelluksen mukaan se on valmis”, intän.

Odottaminen ei toisaalta haittaa, sillä tilauksia ei juuri ole. Hiljaisimmillaan saattaa kulua yli pari tuntia ilman, että mitään tapahtuu. Silloin aika juoksee, liksa ei. Viikko sitten torstaina oli palkkioidenmaksupäivä, jolloin tilastojen mukaan liikkeellä on vähemmän kuskeja, sillä ihmiset pitävät vapaapäivänsä.

”Nyt kaikilla on taas rahat lopussa, ja he ovat takaisin töissä”, omaa tilaustaan odottava intialainen kollega toteaa sarkastisesti.

Olen ajanut 11 kuljetusta kuudessa tunnissa ja tienannut noin 60 euroa. Se on heikommin kuin edeltävällä viikolla. Olen pettynyt.

Näillä tilausmäärillä töitä pitäisi tehdä lähes kellon ympäri. Niin monet tapaamani kuskit tekevätkin, työskentelevät aamusta iltaan, kymmenestä neljääntoista tuntiin vuorokaudessa. Silti he kitkuttelevat tuloilla, jotka ovat reilusti alle suomalaisten keskipalkan.

Tämä ei ole täysin se kuva, jonka media on Woltista antanut.

Lehtijutuissa on nostettu esiin yksittäisiä hyvin pärjääviä kuljettajia. Useat suomalaismediat ovat haastatelleet Timur Fearlessia, joka tekee kuljetuksistaan TikTok-videoita. Hän suorittaa haasteita, joissa esimerkiksi pyrkii tienaamaan kuukaudessa 8 000 euroa. Tavoitteeseen pääseminen on vaatinut 16 tunnin työpäiviä kuukauden jokaisena päivänä. Haaveena Timurilla on Teslan ostaminen.

Kuljettajien Facebook-ryhmässä hän on saanut osakseen kritiikkiä. Monet haukkuvat häntä Woltin palkkaamaksi trolliksi, jonka avulla yritys pitää yllä kiiltokuvaa itsestään. (Wolt kiistää palkanneensa Timur Fearlessiä tai sopineensa hänen kanssaan tempauksista.)

Viha ei kohdistu ainoastaan Timuriin. Kuljettajat tappelevat keskenään, eivät vain samoista tilauksista, vaan kirjaimellisesti. Kuriirien Facebook-ryhmässä levinnyt video on kuvattu Helsingin Vaasankadulla. Lyhyellä klipillä kaksi sinilaukkuista kuljettajaa nyrkkitappelee keskellä risteystä. Tappelun syy ei selviä, mutta video ilmentää hyvin kuljettajien Facebook-ryhmien yleistä henkeä ja kulttuuria.

Kun hain ryhmän kautta haastateltavia tähän juttuun, sain vastaukseksi paljon vihamielistä kommentointia.

DM for delivery job and sexual harrasment

Turhaa vaivaamista !! eikö wolti mainostaa ruokaa kotiin ovellesi, mustaa mies kuskaaa ilmainen 0€

24. MAALISKUUTA.

Espresso House Hakaniemi, klo 10.13. Toimituspalkkio 4,73 € (sis. 1.88 km kuljetuksen).

Sapore Helsinki, klo 11.08. Toimituspalkkio 4,46 € (sis. 1.22 km kuljetuksen).

Holy Doner, klo 11.20. Toimituspalkkio 4,47 € (sis. 0.94 km kuljetuksen).

Wok and Noodle, klo 11.30. Toimituspalkkio 4,24 € (sis. 0.76 km kuljetuksen).

Napule Pizzeria Napoletana, klo 11.41. Toimituspalkkio 4,42 € (sis. 1.27 km kuljetuksen).

Friends & Brgrs Helsinki, klo 12.02. Toimituspalkkio 5,26 € (sis. 2.57 km kuljetuksen).

Biang! Citycenter, klo 12.16. Toimituspalkkio 5,11 € (sis. 2.95 km kuljetuksen).

Sushibar + Wine Freda, klo 12.53. Toimituspalkkio 4,63 € (sis. 1.08 km kuljetuksen).

Miss Tea Helsinki, klo 13.23. Toimituspalkkio 5,45 € (sis. 2.24 km kuljetuksen).

Via Tribunali Katajanokka, klo 13.35. Toimituspalkkio 5,66 € (sis. 2.74 km kuljetuksen).

Rioni Helsinki, klo 14.14. Toimituspalkkio 5,20 € (sis. 1.98 km kuljetuksen).

Burger King Mannerheimintie, klo 15.10. Toimituspalkkio 4,61 € (sis. 1.24 km kuljetuksen).

Kuljetuksia suoritettu: 13

Ajettu etäisyys: 39 km

Arvioidut ansiot: 62,86 €

25. MAALISKUUTA. Saavun Autotalon Wolt-marketille kymmenen minuuttia ennen lakon sovittua alkamisaikaa.

”Hei bro, mee onlineen. Kaikki menee nyt onlineen mutta hylkää saapuvat tilaukset”, yksi järjestäjistä neuvoo jokaiselle paikalle saapuvalle.

Niinpä kuljetusnotifikaatioiden kilinä kasvaa. Meitä on nyt noin 40 henkeä odottamassa ja hylkäämässä tilauksia. Kokoamme siniset laukkumme pyramidin muotoiseksi kasaksi. Paikalle saapuu median edustajia, ja minäkin päädyn Yleisradion uutiskuvaan.

”Tänään me olemme todella yhdessä täällä!” joku huutaa.

Lakkoon osallistuvia kuskeja huolettaa, että jo alennetut palkkiot tulevat laskemaan entisestään. Ongelma on ennen kaikkea pitkän matkan kuljetuksissa: niihin käytettävä aika ei kuriirien mukaan vastaa palkkiota. Ennen pitkistä matkoista saattoi ansaita jopa 15 euroa, nyt palkkiot ovat parhaimmillaankin vain kympin luokkaa. Autoilevan lähetin on maksettava siitä vielä bensa, jonka hintakehitys on päinvastainen.

”Me emme saa antaa periksi! Tästä eteenpäin emme saa hyväksyä pitkiä, yli kahden kilometrin kuljetuksia, jos korvaus on alle viisi euroa”, yksi kuljettaja agitoi.

Moni haluaisi uuden sopimuksen nykyisen, palkkiot avoimeksi jättävän sopimuksen tilalle. Maaliskuussa voimaan astuneessa uudessa sopimuksessa mainitaan, että Wolt ”päivittää ajoittain” kuljetuspalkkioita.

Välillä maksetaan sentään bonuksia, joista sovellus ilmoittaa aika ajoin. Se voi tarjota esimerkiksi 12 euron bonuksen kaikille kuljettajille, jotka onnistuvat ajamaan 12 keikkaa neljän tunnin aikana.

Kun mielenosoitus on kestänyt puolisen tuntia, Wolt-market sulkee ovensa. Kuljettajat hurraavat. Yksi kauppaan sisälle yrittävä lakkorikkuri pysäytetään.

Mutta jo saman päivän iltana näen useita kuskeja töissä. On selvästikin vaikeaa järjestäytyä, kun ihmiset joutuvat kilpailemaan toisiaan vastaan. Aina löytyy joku, joka polkee pitsan vaikka kymmenellä sentillä.

Maailmalla lähetit ovat kuitenkin onnistuneet puolustamaan oikeuksiaan. Italiassa lähetit ovat perustaneet omia ammattiliittojaan, ja yhden kuljetusfirman algoritmi on todettu oikeuden päätöksellä syrjiväksi, koska se asetti työvuoroissa huippulähetit etusijalle eikä ottanut huomioon lähettien poissaolojen syitä, kuten sairastapauksia.

Samaan aikaan saapasmaassa lähettien oikeuksia on myös vastustettu. Oikeistopopulistinen Viiden Tähden liike on tukenut alustayritysten sääntelyä torjuvaa aloitetta.

Barcelonassa toimiva Riders X Derechos on puolestaan luonut joukkorahoituskampanjan avulla Mensakas-nimisen osuuskunnan, jossa läheteillä on työsopimukset. Osuuskunta on kirjannut tavoitteekseen olla esimerkki siitä, miten taistella ”keinotekoista yrittäjyyttä” vastaan. Mensakasilla on oma sovellus, josta asiakas tilaa ruokansa.

Suomessa näkyvimmin lähettien oikeuksien puolesta on toiminut Justice4Couriers. Ryhmä perustettiin syyskuussa 2018 vastareaktiona Woltin ja Foodoran yksipuolisiin palkkioleikkauksiin. Kun yhtiöt eivät suostuneet neuvottelemaan kuriirien kanssa, ryhmä käynnisti kampanjan, jossa kuluttajia kehotettiin boikotoimaan lähettipalveluita. Lentolehtisiä jaeltiin, mielenosoituksia järjestettiin. Netissä levisi meemi, joka kannusti kuluttajia antamaan Foodoralle ja Woltille yhden tähden arvosteluja. Tällä hetkellä ryhmä ei ole aktiivinen satunnaisia blogikirjoituksia lukuun ottamatta.

27. MAALISKUUTA.

”Älä revi sitä ovea”, keltaliivi ärähtää.

Tämä on niitä vauraita etelähelsinkiläisiä taloyhtiöitä, joissa on vielä oma talonmies. Hänellä riittää tänään töitä. Lunta on satanut kymmeniä senttejä. Myräkkä yltyy, ja tilauksia sataa samaan tahtiin tihkun kanssa. Ihmiset ovat jääneet kotiin, ehkä myös monet kuljettajakollegani. Ilmatieteen laitos on määritellyt ajokelin ”erittäin huonoksi”, sade on ”jäätävää”. Vesipisarat silmälaseissa vaikeuttavat ajoa, pää tuntuu jäätyvän.

Joudun ajamaan autoteillä, sillä pyöräteitä ei ole aurattu. Mutta autot eivät huomioi minua, meinaan jäädä alle ja saan osakseni vain aggressiivista tööttäystä. No, kolme asiakasta sentään ajattelee myrskyssä raatavaa raukkaa ja tippaa pari hilua.

Kun nousen päivän päätteeksi pyörän selästä, jalat tuskin kantavat eikä varpaissa ole tuntoa. Sattuu saatanasti.

28. MAALISKUUTA. Päivän päätteeksi tapaan Kryštofin työhuoneellani Suvilahdessa. Hän naurahtaa nähdessään minut Wolt-vaatteissa.

”Haisen sitten varmaan ihan hieltä, en ehtinyt käydä kotona suihkussa”, puolustelen jo valmiiksi.

Kryštof kiinnittää huomioni seinällä oleviin valokuvatulosteisiin, pieniin kymppikuviin. Kryštof töissä ruokalähettinä, Kryštof töissä kuvanveistäjänä. Kryštof suihkussa, nukkumassa, pesemässä pyykkiä, katsomassa televisiota. Kerran hän ehdotti, että ottaisin kuvan hänen päivittäisestä rituaalistaan, nenähuuhtelusta. Kun ei ole varaa sairastaa, on parempi ottaa ennaltaehkäisevät keinot käyttöön.

”Olin taas viime viikolla kipeänä, ja se oli oikeastaan aika miellyttävää. Sain sairastaa. Kun olin riippuvainen Woltista, kipeänä ei oikein voinut levätä, vaan sitä puski itseään töihin mahdollisimman nopeasti, ettei menettäisi ansioita. Nyt sain olla monta päivää tekemättä mitään, toivuin rauhassa”, Kryštof sanoo.

Kryštof kertoo, että ennen sairastumistaan hän kävi tapaamassa Riiassa asuvia ystäviään. Myös hänen äitinsä vieraili Suomessa Kryštofin uudessa väliaikaisessa asunnossa Suomenlinnassa. (Ennen sitä hän asui työhuoneellaan.) Wolt-työstä vapautettuna Kryštof on ehtinyt panostaa taiteeseen. Hän on tehnyt apurahahakemuksia ja portfoliota sekä aloittanut uuden teoksen valmistamisen.

Minä kerron viikonlopun mielenilmauksesta ja esittelen rikkoutunutta laukkuani. Puhumme häpeästä ja siitä, kuinka ihmiset suhtautuvat ruokalähetteihin.

”Tuntuu oudolta, kun koet jo valmiiksi huonoa oloa siitä, että sinulle ei makseta tarpeeksi, ja sitten siihen päälle tavalliset ihmiset kadulla ovat sinuun kyrpiintyneitä. Oletko sinä kohdannut vastaavaa?” Kryštof kysyy.

”Joo, ja tuntuu, että ihmiset katsovat ruokalähettejä usein myös säälien.”

Häpeä ulottuu niin kuljettajiin kuin asiakkaisiin. Kerran kadulla eräs kaverini ei ollut huomaavinani minua – enkä minä häntä. Uskon, että heijastelen häpeään omia sääliviä ajatuksiani. Raukka joutuu tekemään tuollaista työtä. Häpeän, että ihmiset katsovat minua ja ajattelevat: tuon täytyy olla köyhä, kun henkensä pitimiksi polkee.

Koronan myötä käyttöön otetuissa kontaktittomissa kuljetuksissa lähetti jättää tilauksen oven taakse, soittaa ovikelloa ja poistuu paikalta. Osa asiakkaista saattaa tulla ovelle vastaan, mutta suurin osa pitää huolen, että avaa oven vasta sitten, kun kuulee lähetin poistuneen hissiin. Huomaan toimineeni niin itsekin: toisen katseen kohtaaminen hävettäisi liikaa. Osa ihmisistä ennakoikin tätä, sillä sovelluksessa on mahdollista jättää ohjeita kuljettajille. Hyödyllistä tietoa olisi esimerkiksi kertoa, monennessako kerroksessa asunto sijaitsee. Eräs asiakas kirjoittaa: Jätä ovelle, POISTU, kiitos :)

Tapaamisen päätteeksi laskemme Kryštofin kanssa rahoja. Laskutusväli on kaksi viikkoa, eli ensimmäinen lasku käsittää työkorvaukseni maaliskuun jälkipuoliskolta, jonka olen työskennellyt Kryštofin sijaisena. Tosiasiassa hän ei ole lähettänyt yhtiölle mitään laskua, vaan Wolt laskuttaa automaattisesti itseään laskutuspalvelun kautta, ja laskutuspalvelu tilittää nettopalkkion Kryštofille. (Toinen vaihtoehto olisi laskuttaa oman yrityksen nimissä, jolloin kuljettajan vastuulle lankeaisi myös muun muassa arvonlisäverojen maksu.)

Olen työskennellyt kymmenen työpäivää ja tienannut bruttona 701,62 euroa ja tippeinä 28 euroa. Kun summasta vähennetään verot ja laskutuspalvelun komissio, Kryštofille jää käteen 630,98 euroa. Siitä summasta hän on velvoitettu maksamaan yrittäjän eläkevakuutusmaksunsa. Tällä hetkellä Kryštof maksaa alennettua minimi-YELiä, 135 euroa kuukaudessa. Pyöräilevälle lähetille muita kuluja ei kerry, Kryštof osaa huoltaa pyöränsä itse. Autoilevat lähetit maksavat käteen jäävästä osuudestaan vielä bensat sekä autoverot ja -vakuutukset. Osa läheteistä käyttää sähköpotkulautoja kuukausisopimuksilla. Osa ajaa sähköskoottereilla, joita aika ajoin kaupataan lähettien Facebook-ryhmässä. Hinnat pyörivät tuhannen euron molemmin puolin.

29. MAALISKUUTA. Soitan ovikelloa Lintulahden aukiolla. Ovi avautuu saman tien, enkä ehdi astua takaisin hissiin, kun minulle jo huudetaan.

”Hei hei hei ootas! Mä en heti ensimmäisenä jaksa alkaa siivoo tääl, tää on taas kaatunu! Tiäksä, mä en ala siivoo tätä”, nuori mies raivoaa ja jättää roskat käytävään.

Vika ei ole minun vaan McDonald’sin. He ovat täyttäneet limonadin yli äyräiden, ja paperipussit repeävät helposti. Nuori mies on aggressiivisen oloinen ja myös sen näköinen. Silmäkulmassa on tikkejä. Ne ovat tietysti voineet tulla muualtakin kuin tappelusta. En jää selvittämään asiaa vaan poistun nopeasti takaisin hissiin. Suuntaan takaisin keskustaan, sillä joku on tilannut Stockmannin Hulluilta päiviltä kasvovoiteen.

Iltapäivällä kaadun pyörällä, sillä olen väsynyt ja ajatuksissani. Rengas osuu routavaurioon, ja lennän tangon yli. Rintakehään sattuu. Varaan lääkärin yksityiseltä klinikalta, sillä taiteilija-apurahaani kuuluva työtapaturmavakuutus mahdollistaa sen. Ilman apurahaa jonottaisin päivystyksessä. Lääkäri tunnustelee rintakehää ja kylkiä, löytää kipupisteen. Diagnoosi: murtunut kylkiluu. Hiusmurtuma – onneksi – mutta kuvantaminen tai muu ei auta. Vahvaa särkylääkettä vaan naamariin.

2. HUHTIKUUTA. Olen sairauslomalla, toisin sanoen makaan kotona ja näpyttelen tätä juttua. Oikealle Wolt-kuskille tilanteesta syntyvä kierre voisi olla kestämätön. En tiedä, saiko varkauden kohteeksi joutunut kollegani Osman koskaan korvauksia vakuutusyhtiöltä. Eräs toinen tapaamani Wolt-kuski, somalialainen Dawalee, kertoi, että hänen autoonsa törmättiin, kun hän toimitti tilausta. Auton korjaaminen maksoi yli tuhat euroa, eikä hän voinut työskennellä viikkoon. Woltin puolesta asiaa vain pahoiteltiin. Ei mahda mitään.

Tilanne tuo mieleen Ken Loachin elokuvan Kiitos tilauksestasi (2019), joka on tarkka kuvaus alustataloudesta. Elokuvan päähenkilö, perheenisä Ricky on menettänyt työnsä finanssikriisin seurauksena ja tehnyt sen jälkeen erilaisia pätkätöitä. Kun Rickylle tarjoutuu mahdollisuus alkaa tavaralähetiksi, hän päättää kokeilla onneaan. Työtä markkinoidaan hyväpalkkaisena hommana yrittäjän vapaudella. Hyvin pian selviää, että työolot ja päivien pituudet ovat epäinhimillisiä. Vessassa ei ehdi käydä, on kustava purkkiin auton ratissa. Lopulta Ricky ryöstetään ja hakataan kuljetuksen yhteydessä. Kun Ricky makaa sairaalassa, lähettifirmasta soitetaan ja vaaditaan häneltä tuhannen punnan korvausta ryöstössä viedystä viivakoodinlukijasta.

Tampereen yliopistossa julkaistiin juuri raportti nimeltä Occupational Safety and Health Risks amongst Food Delivery Workers. Siinä todettiin, että lähetit kärsivät sekä henkisestä että fyysisestä uupumuksesta. Ongelmia aiheuttavat algoritminen johtaminen, työn epävarma luonne, pitkät työpäivät, heikot uranäkymät, työyhteisön puute sekä illuusio joustavuudesta ja itsenäisyydestä.

Aikapaine ja kilpailuasetelma pakottavat kuriirit kiirehtimään ja rikkomaan liikennesääntöjä. Läheteillä onkin muita suurempi riski joutua liikenneonnettomuuteen. Heitä on kuollut kolareissa, ei tosin Suomessa.

Tampereella tehtyyn tutkimukseen vastanneet kuljettajat painottivat haluavansa olla vastuuntuntoisia, mutta jotkut myönsivät pyrkivänsä ansaitsemaan enemmän rahaa rikkomalla sääntöjä, mikä lisää tapaturmariskiä. Minäkin olen ajanut päin punaisia.

Onnettomuusriskiä lisää myös se, että ruokatauko jää usein pitämättä. Alusta ei pakota siihen vaan tuuttaa uusia tilauksia.

”Ei ole aikaa pitää ruokataukoa. Ajat autoa ja verensokerisi laskee liian alas, niin sehän on huono asia”, yksi raportin haastatelluista kertoo.

Tampereen yliopiston raportin mukaan useat ruokalähetit kokevat algoritmin käskytettävänä olemisen ja yksinäisyyden kuormittavana. Kuskit tekevät työtään tiukan valvonnan alaisuudessa. Heitä vahditaan tarkemmin kuin tavallisia työsuhteisia työntekijöitä: kuljettajien sijaintia seurataan jatkuvasti, ja alustayhtiöistä ainakin Foodoralla on pisteytysjärjestelmä, jossa algoritmi erottaa ”hyvät” kuljettajat ”huonoista”.

Tässä Foodora ja Wolt eroavat toisistaan. Woltin algoritmivalvonta on Foodoraa kevyempää. Raportin haastattelujen perusteella Woltille työskentelevät kuljettajat eivät koe algoritmipohjaiseen johtamiseen liittyvää rasitetta. Foodora taas toimii niin, että ylimmän kategorian kuljettajat pääsevät varaamaan parhaimmat työvuorot ensimmäisenä.

Pisteytykseen vaikuttaa sitoutuminen ja suoriutuminen: mitä enemmän, nopeammin ja tehokkaammin kuriiri työskentelee, sitä korkeammalle hän nousee. Miinuspisteitä saa esimerkiksi jos ”myöhästyy” vuoroltaan eli kirjautuu myöhässä sovellukseen sisään. Samoin vuoron peruminen vaikkapa sairauspoissaolon takia johtaa siihen, että työntekijä putoaa pisteytyksessä alemmas – pahimmassa tapauksessa hänet voidaan erottaa.

Olen nähnyt kuljettajan Foodoralta saaman sähköpostin, jossa hänelle ilmoitettiin potkuista. Syitä olivat:

– Et tullut vuorollesi

– Et tehnyt täyttä vuoroa

– Tulit myöhässä vuorollesi (myöhäinen sisäänkirjautuminen)

– Hyväksyt keskimäärin vähemmän tilauksia kuin muut kaupungissasi

– Olet usein tauolla. Useammin kuin muut kaupungissasi keskimäärin

Yritysten harjoittamasta valvonnasta ei tiedetä paljoakaan, sillä algoritmit eivät ole läpinäkyviä. Ei ole myöskään säädöstä, joka velvoittaisi alustat kertomaan työntekijöille, miten ja millä perusteilla tehtävät jaetaan ja kuinka kerätty tieto vaikuttaa heidän tuleviin työmahdollisuuksiinsa.

Se tiedetään, että asiakkaiden antamilla pisteillä ja palautteella on merkitystä, mutta Woltilla asiakaspisteet eivät näy kuljettajalle itselleen. Joskus johto kuitenkin jakaa niitä sovelluksen välityksellä.

Viime tammikuussa Kryštof sai kaksi viiden tähden palautetta, joissa häntä kehuttiin ammattimaiseksi ja kohteliaaksi. Toinen palaute päättyi sanoihin: Hymynaama ei riitä mun kokemukseen. Vähintää 6/5. Vaan kiitokset erinomaisesta työstä. Saan katottua jenkkifutista täysin herkuin.

Outoa kyllä, palautteet on annettu päivinä, joina Kryštof ei ollut töissä.

TOMI AUNIO, 37 vuotta, suomalainen, asuu Turussa:

”Me kuskit ei tosiaan itse nähdä asiakaspalautteita suoraan. Kadulla taas voi kyllä tulla sellaisia tilanteita, joissa tullaan valittamaan, että auto on väärässä paikassa. Mun autoon on syljetty joskus ja on tullut potkua oveen. Mutta ne on tosi harvinaisia, kun ottaa huomioon, että mä oon ajanut yhteensä 9 000 osoitetta, yli 40 000 kilometriä, mähän pääsisin maapallon ympäri sillä!

Olen ollut mukana aivan alusta. 13. joulukuuta 2015 tapasin Woltin edustajia Viking Linen terminaalin lähellä olevassa rakennuksessa. Ei ollut mitään perehdytyspäivää tai muuta, sain vaan ohjeet, että miten toi sovellus suunnilleen toimii. Aluksi neljä softaa: ajosofta, vuorojenvaraussofta, softa, josta soitat tai laitat viestiä chattiin sekä softa, josta kirjauduit sisään aloittamaan vuoron. Nyt kaikki on samassa ja omaa tuotantoa, ainoastaan navigointi tulee Googlelta.

Aluksi ravintoloita oli mukana Turussa parikymmentä, kuskeja noin viisikymmentä. Nykyään määrät on moninkertaistuneet. Alkuperäisestä porukasta on jäljellä enää kaksi, Waheed ja minä. Itselläni tulee siis nyt kahdeksan vuotta täyteen. Se on aika upeeta, koska start-up-yrityksiä syntyy ja kuolee saman tien. Wolt on säilynyt ja menestynyt. Sitä ei julkisuudessa tuoda esiin, vaan ainoastaan negatiivisia puolia. Vaikka amerikkalaiset nyt omistavat osake-enemmistön, niin yrityshän on edelleen kotimainen. On nää firman väritkin, sininen ja valkoinen, kuten Suomen lipussa.

Takit ja hatut ja laukut me saadaan Woltilta, mut housuja ei oo toistaiseksi vielä lanseerattu. Tein sellaset sit itse, Woltin logoilla ja lisäksi näissä on myös mun oman firman Pikakuljetus Tomi Aunion tunnarit. Kun on päästä varpaisin nää siniset vaatteet, niin ihmiset tietää heti, et okei toi on tolla asialla, toi on toi tyyppi. Autoon tein myös plakaatit, muutenkin pidän sen puhtaana ja kiiltävänä, koska sehän antaa hyvää kuvaa myös asiakkaalle.

Teen tätä sivutoimisena. Ajan noin kymmenen tuntia viikossa, perjantaisin ja sunnuntaisin. Tienaan päätyöstäni kirjastonhoitajana ihan ok, mutta kun on mahdollista tehdä lisää, niin miksikäs ei. Mä rakastan ajamista ja autoilua. Tää on myös hyvää vastapainoa päätyölle, jossa täytyy olla ihmisten kanssa. Autoillessa saan olla yksin.

On epätodennäköistä, että joku kirjaston asiakas tietää, että mulla on sininen takki. Tai tietää ne jotkut, koska tää kaupunki on tosi pieni. Työkaverin ovikelloa oon joskus pimputtanut, ja se on aina hauska tilanne, että miks sä oot täällä. Tämähän on hyvä työ. Jos mä häpeäisin, niin enhän mä tekis tätä.

Tavoitteena on pysyä Woltilla. Vaikka olis vielä parempi päätyö, en usko, että sinistä takkia pistäisin naulaan. Töihin on kiva mennä. Niinku perjantaina lähen suoraan kirjastolta, vaihan vaan kamat, sit onlineen ja saman tien ajamaan. Tuun kotiin sanotaan kello 23, ja tuntuu, et on niinku antanut kaikkensa ja tehny rahaa.

Aika harva ajopäivä on semmonen, et sä oot paita tai bokserit rutikuivina. Kyllä siinä aina on sitä portaiden kiipeämistä ja kävelyä ja… herra ties mitä. Ja meillä on kuskeja, jotka on ajanu just sen 15 tuntia joka päivä ympäri vuoden, niin jossain kohtaa tulee stoppi. Koska kukaan ihminen ei kestä sellaista. Jonkin aikaa sitä pystyy tekemään, mutta sit tulee haaveri tai menee terveys.

On vaikeaa, kun ei ole työaikalakia, mut on sekin aika niinku makee, et ei mun tarvi mitenkään raportoida jälkikäteen, että hei mä vedin perjantaina 20 keikkaa. Tein sen täyden työpäivän päälle, se on kova suoritus. Tiedän, että osa kuskeista haluaa pysyä yrittäjinä. Mutta kun tämä on sivutyö itselle, niin ihan tekisin tätä, vaikka oisin työsuhteessa. Ja oishan se hyvä, että ois sama kiinteä tuntipalkka kaikilla jätkillä.”

7. HUHTIKUUTA. Pitkäperjantai. Wolt on lähettänyt sovelluksessa ilmoituksen, jonka mukaan kysyntä saattaa olla tavallista hiljaisempaa. Se pitää paikkansa: jos hiljaisen viikon hiljaisuus on kristityille Jumalan hiljaisuutta, ruokaläheteille se tarkoittaa sovelluksen äänettömyyttä. Kristitty rukoilee, vaikka tietää, että Jumala ei vastaa. Ruokalähetti odottaa tilausta ravintolan edustalla, vaikka tietää, että algoritmi on hiljaa.

Onneksi minulla on muuta tekemistä. Olen edeltävällä viikolla suunnitellut ja tilannut tarroja, joita aion kiinnittää asiakkaille meneviin annoksiin. Ehdin liimata vain muutamia tarroja, kun saan puhelun Woltilta.

”Jimmy täällä kuljetustiimistä moi, me ollaan saatu asiakkaalta palaute liittyen sun aiemmin tänään toimittamaan tilaukseen. Muistatko siitä mitään erityistä, Royal Nepal tossa pari tuntia sitten?”

”Öö, ei kai siinä mitään erityistä ollut. Kuinka niin?”

”Tilaukseen oli kiinnitetty tarra.”

”Tarra? Mikä tarra?”

”No… Siinä luki, että Thank you for supporting modern slavery. Ootko sä kiinnittänyt sen siihen?”

Naurahdan.

”Mikä naurattaa?”

”No funny because it’s true. Mutta en minä sitä kyllä kiinnittänyt.”

”Okei… Et kiinnittänyt?”

”En.”

”Selvä sitten, kiitos, laitan tämän eteenpäin operatiiviselle johdolle jatkoselvitykseen.”

Puhelu loppuu, ja vatsaani vääntää. Minä valehtelin juuri. Ehkä koska nautin tilanteesta. Toisaalta pelkäsin.

Olin käynyt keskustelua tarroittamisesta etukäteen kahden juristin kanssa. Taiteilijaseuran juristi kiitti ideani kekseliäisyyttä ja hyviä tarkoitusperiä mutta ei voinut suosittaa tarroittamista mahdollisten oikeustoimien vuoksi. Suurimmat riskit liittyivät Kryštofin sopimuksen irtisanomisen todennäköisyyteen. Hän kyllä hyväksyi riskin.

Toinen juristini oli varoitellut, että Wolt ei ole enää mikään start-up vaan amerikkalainen korporaatio: kyyti voisi olla kylmää. Toisaalta hänen mukaansa suomalaisessa oikeusjärjestelmässä menetykset täytyisi todistaa euro eurolta eikä siitä seuraava julkisuus olisi eduksi Woltille. Siksi he eivät todennäköisesti lähtisi oikeustaistoon. En ollut odottanut näin nopeaa reaktiota. Olin ajatellut, että tarrat ilmestyisivät ensin someen ja Wolt saisi tietää sitä kautta.

Motiivini tällaiseen tarra-aktivismiin kumpusivat tietysti lähettien huonoista työehdoista. Lisäksi tiesin, että heikennetyt palkkiot ovat vain jäävuoren huippu. Olin nimittäin jo syksyllä kiinnittänyt huomiota lähettien Facebook-ryhmässä tapahtuvaan toimintaan, jossa lähettityöhön vaadittuja tilejä tarjottiin ja etsittiin vuokralle. Yleensä voittojen jakosuhde oli 50–50, mutta joissain tapauksissa vuokraaja sanoi ottavansa välistä jopa 80 prosenttia. Toisten kuljettajien tilejä vuokraavat erityisesti ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta työntekoon.

Usein he ovat niin sanottuja paperittomia. EU:n ulkopuolelta tulevat maahanmuuttajat joutuvat odottamaan työluvan saamista usein pitkään. Houkutus tarttua välistävetäjän pimeään työhön on silloin suuri. Samoin tilapäisellä oleskeluluvalla työskenteleviltä itsensätyöllistäjiltä puuttuu työoikeudellinen asema, joka mahdollistaisi pääsyn sosiaaliturvan piiriin.

Työlupiin liittyvät epäkohdat lisäävät kuljettajien stressiä. Foodora on jakanut työvuorojaan oleskelulupien perusteella. Tilapäisellä oleskeluluvalla maassa olevat kuriirit, esimerkiksi opiskelijat, ovat saaneet varata vuoroja enintään 25 tuntia viikkoa kohden. Samaan aikaan ne, joilla on jatkuva oleskelulupa, ovat saanet vuoroja 40 tuntia viikossa maahanmuuttolain mukaisesti.

Jos ihmisellä on tilapäinen oleskelulupa ja se uhkaa vanheta, hänen täytyy todistaa viranomaisille, että hänellä on töitä. Ruokaläheteille tilanne on kiperä. Kumppanuussopimus ei ole työsopimus, ja maahanmuuttolaissa freelancerina tai kevytyrittäjänä työskentelylle ei ole omaa oleskelulupaa. Toiminimiyrittäjän on taas pystyttävä luvan uusimiseksi osoittamaan tulojensa olevan vähintään 1 331 euroa kuukaudessa. (Tulevalla hallituskaudella tuloraja lehtitietojen mukaan noussee.)

Wolt pyrkii estämään pimeää vuokraustoimintaa virallisen sijaisuusprosessin kautta. Sitä kautta minäkin ryhdyin Kryštofin sijaiseksi. Prosessin läpikäymällä lähetti sitoutuu noudattamaan sääntöjä, joiden mukaan ei esimerkiksi saisi kysyä tietä vastaantulijalta, sillä se saattaisi rikkoa asiakkaan yksityisyyden suojaa.

Käytännössä eroa ”laittomia” kuljetuksia tekevään ei ole. Oli sijainen laiton tai laillinen, työolot ovat heikot.

Lisäksi pimeässä sijaistamisessa on omat riskinsä. Kuvitellaan, että olisin vuokrannut tilini Kryštofilta tuntematta häntä. Työskentelen koko ajan Kryštofin sovelluksella hänen nimissään. Kun viestitän tukeen, Woltin työntekijät kutsuvat minua Kryštofiksi. Myös palkkio menee suoraan Kryštofille, josta hän tilittää sen minulle. Entä jos emme tuntisi ja hän jättäisikin maksamatta minulle? Ja kumman meistä pitäisi maksaa verot ja miten?

10. HUHTIKUUTA.

Sivuraide, klo 12.06. Toimituspalkkio 4,88 € (sis. 1.7 km kuljetuksen).

Hanko Aasia REDI, klo 12.27. Toimituspalkkio 5,18 € (sis. 2.03 km kuljetuksen).

Picnic Sörnäinen, klo 12.56. Toimituspalkkio 4,73 € (sis. 1.3 km kuljetuksen).

Ravintola China Flavor, klo 13.02 Toimituspalkkio 5,61 € (sis. 3.19 km kuljetuksen).

Naughty BRGR / Sture, klo 13.35. Toimituspalkkio 5,39 € (sis. 2.32 km kuljetuksen).

McDonald’s Helsinki Hakaniemi, klo 14.44. Toimituspalkkio 4,19 € (sis. 0.59 km kuljetuksen).

McDonald’s Helsinki Hakaniemi, klo 14.44. Toimituspalkkio 5,19 € (sis. 2.03 km kuljetuksen).

Ristorante Momento Redi, klo 15.27. Toimituspalkkio 5,41 € (sis. 2.98 km kuljetuksen).

Sturen Express Pizzeria, klo 15.54. Toimituspalkkio 4,07 € (sis. 0.2 km kuljetuksen).

Subway Mäkelänkatu, klo 16.03. Toimituspalkkio 4,14 € (sis. 0.44 km kuljetuksen).

Via Tribunali Kallio, klo 16.27. Toimituspalkkio 4,93 € (sis. 1.45 km kuljetuksen).

Kuljetuksia suoritettu: 11

Ajettu etäisyys: 36,9 km

Arvioidut ansiot: 53,62 €

11. HUHTIKUUTA. Kyydissäni on kolme uuniperunaa. Keski-ikäinen mies pikeepaidassaan tulee vastaan toimistokompleksin alaovelle.

”Paljonko tulee askelia päivässä”, hän kysyy.

”No tässä pyörällä liikun, että tuota”, mumisen.

”No kai nyt askeleita tulee, eikö sulla oo mitään mittaria?”

”En tiiä askelista, mutta pyöräilyä tulee ainakin 50 kilsaa päivässä.”

”Hyötyliikuntaa.”

Kiitän ja jatkan matkaa. Sitten joku tilaa kotiinkuljetuksella paistinpannun. Itsekin olen miettinyt, pitäisikö joskus tilata keskellä yötä pölynimuri 24/7-marketista.

Päivän viimeinen noutoni ravintolasta on yhdeksän minuuttia myöhässä. Vielä jokin aika sitten olisin saattanut tällaisessa tapauksessa saada pienen lisäkorvauksen. Jos odotus venyi yli kymmenen minuutin, Wolt maksoi odottamiskorvausta – kaksi euroa jokaiselta alkavalta kymmenminuuttiselta – mutta siitäkin on nyt luovuttu. Facebook-ryhmässä eräs kuljettaja on jakanut screenshotteja applikaatiostaan. Kuvat osoittavat, että hän on odottanut McDonald’sin tilausta keskellä yötä yli tunnin eikä ole saanut lisäkorvausta. Kuljettaja on uhannut jättää tilauksen toimittamatta, mutta Georgiasta operoiva lähettituen asiakaspalvelija on saanut suostuteltua hänet viemään ruuat perille. Lopuksi hän on lähettänyt kuljettajalle tarran, jossa lukee monta kertaa ”love” ja jossa on paljon punaisia sydämiä.

13. HUHTIKUUTA. Poljin kiertää akselinsa ympäri, vaihdan vaihdetta: ensin kevyemmälle ylämäkeen raks raks raks, annan tulla vapaalla alas, sitten raks raks raks pitkällä suoralla taas isommalle. Pysähdyn liikennevaloihin. Kuluu puoli minuuttia, katson välissä puhelinta – ei ilmoituksia. Valo vaihtuu vihreäksi, ylitän tien, näytän kädellä kääntömerkin oikealle. Tien laidassa on penkki. Pysäytän pyörän, asetan jalustan, otan repun ja kypärän pois ja istahdan alas.

Klo 17.02.

Selaan puhelinta.

Klo 17.08.

Syön eväsleivän, hörppään isotonista urheilujuomaa. Muistelen eilen syömääni jäätelöä. Jos alalle solmitaan joskus työehtosopimus, on ruokaläheteille kirjattava erityisoikeus jäätelötauon pitämiseen aurinkoisena päivänä!

Klo 17.10

Klo 17.11

Klo 17.12

Kling, kling. Hyväksy tilaus.

Polkaisen kilometrin päähän Pasilaan. K-marketin jääkaapissa minua odottaa neljä kauppakassia, mutta ne eivät mahdu laukkuun. Lähetän viestin tukeen, jossa minua neuvotaan jättämään puolet tilauksesta toisen lähetin hoidettavaksi. Kaksikin kassia painaa sietämättömästi.

Toimitettuani kassit Käpylään otan tilauksen Metsälästä asti. Tiedän, ettei se ole kannattavaa. Kuljetuksen jälkeen minun on pyöräiltävä viisi kilometriä takaisin kaupunkiin, sillä hiljaiseen Metsälään on turha jäädä odottamaan seuraavaa keikkaa. Toimeksiannon jälkeen huomaan, että korvaus on suorastaan naurettava. Laitan viestiä Woltin tukeen:

Minä: Hei! Oikeesti vaan 4,94 euroa 4,41 km toimituksesta?

Mariam: Kiitos! Palaamme asiaan mahdollisimman pian.

Parin minuutin kuluttua Mariam kirjoittaa uudestaan: Hei Krystof! Olen tosi pahoillani hankaluudesta. Ole hyvä ja lähetä maksua koskevat kysymykset osoitteeseen paymentsfinland@wolt.com. Kiitos!!

Mariamin lyhyissä viesteissä on lukuisia sinisiä sydämiä ja muita emojeja. En vaivaudu lähettämään sähköpostia.

14. HUHTIKUUTA. Viimeinen työpäivä. Sen kunniaksi olen päättänyt tienata yli sata euroa. Nykyisillä tilausmäärillä se tarkoittaa 12 tunnin raatamista. Siinä ajassa toimitan 24 tilausta ja ansaitsen tippien kanssa 122,88 euroa.

Urani alustatalousorjana on nyt ohi.

Runsaan neljän viikon jakson aikana tein 19 työpäivää ja toimitin 259 kuljetusta. Pyöräilyä kertyi 753,5 kilometriä, mutta todellinen luku on korkeampi – Woltin sovellus ottaa huomioon ainoastaan aktiiviset nouto- ja kuljetusmatkat, ei siirtymiä tilauksia odotellessa.

Tienasin yhteensä 1 278,24 euroa bruttona, runsaat 11 euroa tunnilta. Se on vain euron enemmän kuin yhden hengen talouden köyhyysraja, ja vähemmän kuin maahanmuuttaja tarvitsee oleskelulupansa uusimiseen.

Samaan aikaan olen nostanut 2 500 euron kuukausiapurahaa sekä laskuttanut joitakin satasia kirjoitustöistä, joita olen Wolt-hommien ohella tehnyt iltapuhteena.

Kun pääsen illalla kotiin, laitan Kryštofille kuvakaappauksen ajotilastoistani. Hän vastaa, että tutulta näyttää. Myöhemmin kysyn, miltä rahan saaminen kuin tyhjästä on tuntunut.

”Hyvältä! Aluksi se oli vaikeaa ja siihen liittyi monimutkaisia tunteita, ovathan ne sinun ansaitsemia rahoja. Sitten ajattelin, että sinäkin hyödyt tästä: tämä on projekti, jota haluat tehdä ja johon sinulla on apuraha. Ja tavallaan sitä kautta nämä minun rahani ovat apurahaa sinulta.”

23. HUHTIKUUTA. Helsingin Sanomissa ilmestyy Milla Palkoahon, Pauliina Siniauerin ja Paavo Teittisen tutkiva juttu ”Pimeitä kuljetuksia”. Artikkeli vahvistaa sen, minkä jo tiesinkin: ruokalähettien keskuudessa toimivat pimeät markkinat.

Jutussa kerrotaan, että poliisilla on ollut aiheeseen liittyviä tutkintoja käynnissä jo vuodesta 2019. Kauheimmissa tapauksissa ihmisiä on värvätty ulkomailta lähettityöhön niin, että he ovat joutuneet ensin maksamaan suuren kynnysrahan päästäkseen Suomeen. Täällä he ovat sitten työskennelleet ruokalähetteinä värvääjän tunnuksilla ja saaneet pitkistä työviikoista vain murusia. Joissain tapauksissa käteen ei ole jäänyt lainkaan rahaa. Värvääjä on sen sijaan lekotellut kotona ja elänyt toisen työllä. Ihmiskauppaa siis.

Wolt kertoo tehneensä pistokokeita ongelman ratkaisemiseksi (omana työskentelyaikanani en sellaisiin törmännyt). Yhtiö on kuitenkin ollut tietoinen ongelmasta jo ennen Helsingin Sanomien artikkelia. Lähettikumppanisovelluksessa on aika ajoin lähetetty ilmoituksia siitä, että Wolt on saanut tietoonsa laittomia tilin lainaamisia ja suorittaa valvontaa. (Juuri ennen tämän jutun julkaisua Wolt ilmoittaa läheteille, että sovellukseen tullaan pian lisäämään kasvojentunnistusjärjestelmä.)

”Tuhannet ihmiset tekevät Woltin kautta kuljetuksia joka viikko. Osa heistä on haavoittuvassa asemassa. Olemme huolissamme mahdollisesta hyväksikäytöstä, tai siitä, että joku tekee työtä epäreiluilla ehdoilla, tai että joku tekee epäterveellisen pitkiä työpäiviä”, Woltin maajohtaja Henrik Pankakoski kirjoittaa blogissaan Helsingin Sanomien jutun jälkeen.

Samoihin aikoihin sovellus lähettää iloiset vapputerveiset ja muistuttaa, kuinka toimittaa ilmapalloja oikeaoppisesti.

Työväen juhlan kunniaksi julkkiskuski Timur Fearless suorittaa 24 tunnin haastetta ja kuljettaa suomalaisille krapularuokaa. Vuorokaudessa hän tekee yli sata toimitusta ja tienaa 500 euroa eli noin parikymppiä tunnilta. Pari päivää myöhemmin hän raportoi olevansa kipeänä vilustumisen ja ylirasituksen takia.

6. KESÄKUUTA. Olen nähnyt kuriirien Facebook-ryhmässä kutsun ammattiliiton avoimien ovien iltaan. Lähettien perustama yhdistys PAM Courier Finland on hiljattain hyväksytty omaksi ammattiosastokseen Palvelualojen ammattiliittoon.

Kun saavun PAMin toimistolle Hakaniemessä, paikalla ei ole yhtään lähettiä.

Toimistolla päivystävä PAMin järjestämiskoordinaattori Mikko Siljander kertoo, että kahteen aiempaankaan tilaisuuteen ei tullut kuin muutama ihminen. Hän vaikuttaa pettyneeltä. Ammattiosastoon on liittynyt vasta viitisenkymmentä kuljettajaa.

Siljander pohtii syitä vähäiselle innolle. Ehkä PAM ei ole tuttu ihmisille? Viestin vieminen perille on hankalaa muun muassa kielimuurin vuoksi. Lisäksi ammattiliitot yhdistetään palkkatyöläisiin ja työehtosopimuksiin, kun taas lähettien tapauksessa ollaan monella tapaa uuden äärellä.

Lähettien järjestäytyminen alkoi Jyväskylästä. Sikäläinen aktiivinen kuljettajaporukka oli yrittänyt ottaa yhteyttä eri paikkoihin: ammattiliittoihin, poliitikkoihin ja järjestöihin. PAM oli niitä harvoja, jotka vastasivat tiedusteluihin ja suostuivat tapaamaan lähettejä.

”Tuli sellainen hätähuuto, että auttakaa. Nyt me tarjotaan turvaa sitä kautta, että he eivät jää yksin”, Siljander sanoo.

Ammattiliiton kautta kuljettaja pääsee mukaan muun muassa koulutuksiin. Maahanmuuttajille järjestettävillä kursseilla käydään läpi perusasioita suomalaisesta työelämästä ja ammattiliiton roolista siinä.

Lähettien yhdistyksen jäsenet saavat samat jäsenedut ja -oikeudet kuin muutkin PAMin jäsenet. Esimerkiksi bensiinistä ja vakuutuksista saa alennusta. Työttömyyskassaan kuljettajilla ei kuitenkaan yrittäjastatuksesta johtuen ole asiaa.

Kun yksikään lähetti ei saavu paikalle, Siljanderkin poistuu. Hän sulkee oven perässään ja lähtee kotiin.

Kesäinen sadekuuro piiskaa Ympyrätaloa. Toisella puolen katua katoksen alla värjöttelee yksinäinen kuljettaja sinivalkoisessa asussaan. Sateen lakattua hän nousee pyörän selkään. Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi. Hiljalleen hahmo häviää Hämeentien loivaan ylämäkeen.

Osa lähettien nimistä on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.