Jesus, tulevaisuudesta

Kuvittele, että jollain hämmentävällä keinolla olet päätynyt tulevaisuuteen. Keinolla ei ole väliä: olet ehkä ajautunut madonreikään tai löytänyt muukalaisten koodaaman viestin, jolla pääset liikkumaan niin ajassa kuin avaruudessa. Tärkeintä, että olet täällä. Istut tuolilla – tuoli on hädin tuskin tuoliksi tunnistettava, mutta yhä vain ihmiset pitävät istumisesta. Vastapäätä sinua istuu mies nimeltä Jesus.
Jesus on isokokoinen mutta mieheksi hento. Käsivarret ovat kapeat, jalat pitkät. Rintakehä puolestaan on suhteettoman leveä.
Jesuksen kasvoissa on merkillistä jäykkyyttä, kuin iho olisi paksua ja uurteet kovertuneet syviksi. Kaula näyttää liian ohuelta kannattelemaan isoa päätä.
Ojennat kätesi tervehtiäksesi Jesusta, mutta hän vain katsoo sinua. Silmät ovat pienet ja syvällä. Tervehdit häntä: ”Hello! How are you?”
Jesus vastaa, muttet saa hänen sanoistaan selvää. Hän puhuu hyvin matalalla äänellä. Vähitellen ymmärrät jotain: Jesus puhuu englantia, mutta kovin vahvasti murtaen, ja suuri osa sanoista on sinulle vieraita.
Jesus on ensimmäinen Homo extraterrestrialis, jonka olet tavannut. Hän on syntynyt Marsissa vuonna 2485.

Cameron M. Smith on yhdysvaltalainen ihmisen esihistoriaa Portlandin valtionyliopistossa tutkiva antropologi, joka on lisäksi suunnattoman innostunut ihmisen levittäytymisestä avaruuteen. Hänen mielestään on välttämätöntä, että ihminen, siis ihmiskunta, lähtee ulkoavaruuteen, perustaa siirtokuntia ja alkaa lisääntyä. Ihmisen ei pidä täyttää vain Maata, vaan koko maailmankaikkeus. Smith, 48, on julkaissut yhdessä Evan T. Daviesin kanssa kirjan Emigrating Beyond Earth: Human Adaptation and Space Colonization sekä kirjoittanut aiheesta artikkeleita ja antanut haastatteluja. Long Playn kysymyksiin hän vastaa Skypen kautta. Videokuvassa hän istuu kirjahyllyn edessä musta villapusero yllään ja näyttää yhtä aikaa akateemiselta ja urheilulliselta.
”Hello, how are you?”
Smith selittää, ettei hänen avaruusvisioissaan ole kyse maan hylkäämisestä vaan sivilisaation perustamisesta jonnekin, mihin Maan katastrofit eivät yllä. Hän ainakin tekee kaiken voitavansa, jotta avaruuteen todella joskus päästäisiin. Hän ei tyydy kirjoittamiseen, vaan rakentaa paineistettua avaruuspukua Marsin-matkaa varten, häärää mukana lukuisissa avaruuteen tähtäävissä projekteissa ja tuntee henkilökohtaisesti koko joukon muitakin avaruuteen pyrkiviä. Missä matka-aikeita Maan ulkopuolelle, siellä puuhailee myös Cameron Smith.
”En ole avaruuden suhteen tutkija vaan entusiasti”, hän sanoo vaatimattomasti. ”Haluan vain tehdä oman osani sen selvittämiseksi, kuinka voimme helpoimmin päästä sinne.”
Innostuneelta hän vaikuttaakin. Mutta toisinaan Smith jää pohtimaan vastauksiaan ja muuttuu jopa hieman surumieliseksi kuvaillessaan avaruussiirtokuntia, jotka syntyvät sitten joskus, vuosisatoja hänen oman kuolemansa jälkeen. On vaikea arvioida Smithin spekulaatioiden tieteellistä pätevyyttä. Oman alansa, antropologian, hän hallitsee hyvin, ja ihmisen mahdollista tulevaisuutta hän pyrkii ennustamaan sen pohjalta, millainen ihmisen menneisyys on ollut. Mutta spekulaatiot ovat aina spekulaatioita. Monesti tulevaisuutta ennustettaessa yliarvioidaan muutoksen nopeus mutta aliarvioidaan sen laatu.
Kirjassaan Smith ennustaa esimerkiksi näin: Vuonna 2040 syntyy Marsin ensimmäinen ihminen. Jo 60 vuotta myöhemmin Marsin ihmispopulaatio on eriytynyt Maan ihmisistä kulttuurisesti ja geneettisesti niin paljon, että voidaan puhua uudesta alalajista, Homo sapiens marsiista. Vuonna 2300 ihminen päättää lähteä myös tähtienvälisille matkoille. Niille vaaditaan jo sukupolvialuksia: eräänlaisia arkkeja, joissa matkaajat syntyvät ja kuolevat eikä perille pääse lopulta yksikään, joka on alun perin lähtenyt matkaan.
Ja vuonna 2500 sukupolvialuksissa, Marsissa ja aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevilla eksoplaneetoilla asuvat ihmiset eroavat Homo sapiensista jo niin paljon, että on ryhdytty puhumaan kokonaan uudesta ihmislajista, Homo extraterrestrialisista, Maan ulkopuolisesta ihmisestä.
Sellaisista kuin Jesus.