Talvivaara - The Next Generation

Kenellä on oikeus päästä avaruuteen? Tähän asti sinne matkanneet ovat tulleet voittopuolisesti sotilaallisista ammateista, kirjoittaa tiedetoimittaja ja kirjailija Tiina Raevaara Long Play -jutussaan Jesus, tulevaisuudesta.

Mutta ei enää! Seuraavaksi avaruuteen lähtee kaivosteollisuus.

Kaksi yritystä aikoo aloittaa malminetsinnän avaruudesta tänä vuonna. Planetary Resources (jonka taustavoimiin kuuluvat muun muassa Googlen perustajakaksikko Larry Page ja Eric Schmidt sekä elokuvaohjaaja James Cameron) aikoo ampua avaruuteen Arkyd-100-avaruusteleskooppinsa. Deep Space Industries -yhtiön on määrä lähettää korkeuksiin minisatelliitti Firefly 1.

Arkyd-100 ja Firefly 1 ovat pieniä, parikymmenkiloisia. Ne etsivät avaruudesta asteroideja, jotka sisältävät kiinnostavia alkuaineita: platinaryhmän metalleja, kultaa, rautaa, nikkeliä, vetyä, happea.

Kukaan ei vain toistaiseksi tiedä, millä oikeudella yhtiöt lähtisivät louhimaan asteroideja.

Avaruuden käyttöä säätelevä YK:n yleissopimus laadittiin niin erilaisessa maailmassa, että se alkaa olla käyttökelvoton. Vuonna 1967 ihminen ei ollut käynyt Kuussa; Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton puntit tutisivat vielä Kuuban ohjuskriisin jäljiltä. "Ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet, ei mikään valtio voi hankkia", sopimuksessa sanotaan – sotaisat suurvallat kirjoittivat sen rajoittamaan toistensa toimintaa, ei yksityisten yritysten luonnonvarajahtia.

Lainoppineet ovat esittäneet ympäripyöreän avaruussopimuksen pohjalta ainakin seuraavia tulkintoja asteroidilouhinnan laillisuudesta:

1: Kukaan ei voi omistaa asteroideja tai niiden osia.
2: Asteroideja ei sinänsä voi omistaa, mutta niistä irrotettava aines kuuluu irrottajalle.
3: Yksityinen toimija (mutta ei valtio) voi valloittaa joutilaan asteroidin käymällä paikan päällä.
4: Yksityinen toimija (mutta ei valtio) voi valloittaa joutilaan asteroidin ilmoittamalla asiasta kotimaansa viranomaisille.

Planetary Resources ja Deep Space Industries lobbaavat kolmosvaihtoehdon puolesta, sillä se mahdollistaisi arvokkaimpien asteroidien hinaamisen kokonaisina tuotantolaitoksiin. Kakkonen on saanut kannatusta Yhdysvaltain kongressissa. Vain neljäs vaihtoehto on kumottu oikeudessa. 433 Eros -asteroidin omistajaksi ilmoittautunut idaholainen Greg Nemitz ei saanut periä Nasalta parkkimaksua (20 Yhdysvaltain dollaria vuosisadalta), kun NEAR Shoemaker -luotain laskeutui pysyvästi asteroidille vuonna 2001.

Ensimmäiset yhtiöt tulevat todennäköisesti aloittamaan louhinnan omin luvin ennen kuin kansainvälinen yhteisö on päässyt sopuun avaruussopimuksen tulkinnasta. Se on luonnonvarabisneksen vanha tapa: on helpompi pyytää jälkikäteen anteeksi kuin anoa etukäteen lupaa.

Planetary Resources ja Deep Space Industries uskovat käynnistävänsä kaivostoiminnan ensi vuosikymmenellä. Ne eivät aio kilpailla Maan kaivosyhtiöiden kanssa. Suurin osa asteroidien alkuaineista ei ole riittävän arvokkaita, jotta niiden kuljettaminen kotiplaneetan pinnalle kannattaisi.

Asteroidimalmi pysyy avaruudessa, ja avaruuden valloittamiseen suuntaava teollisuus rakentuu kiertoradalle. Taivaalla killuvissa teollisuuslaitoksissa robottien louhima malmi muuttuu metalliksi ja metalli avaruusaluksiksi. Asteroideista saadaan myös vettä ja lannoitteita avaruusasemien ja -siirtokuntien asukkaiden käyttöön.

Deep Space Industries on ilmoittanut aikovansa erotella metalleja asteroidimalmista bakteereihin perustuvan biokasaliuotustekniikan avulla. Metodi on käytössä myös Maassa, mutta kokemusta kylmän ilmaston biokasaliuotuksesta on hyvin harvalla.

Arvatkaapa, kenellä on? No suomalaisilla.

Että ehkä on lopulta ihan hyvä, ettei valtio päästänyt Talvivaaraa nurin.

---