Hiljaa osastolla

Puolitoista vuotta sitten terveyskeskuslääkäri Anni Viitasen vastaanotolle tuli vanha, hauras nainen. Hän ei vaikuttanut ulkoisesti kivuliaalta, mutta kertoi kärsivänsä pahoista nivelkulumista, joita ei voinut leikkaamalla hoitaa. Kun nivelrikko etenee pitkälle, se aiheuttaa jomottavaa särkyä. 
(Anni Viitanen ei ole lääkärin oikea nimi. Hän ei halunnut esiintyä jutussa nimellään, koska pelkäsi sen vaikeuttavan potilassuhteitaan.)
Potilastiedoista Viitanen näki, että ortopedi oli jo jonkin aikaa sitten määrännyt vanhukselle fentanyylilaastarin, ihon kautta annosteltavan kipulääkkeen. Fentanyyli on vahvinta opioidia, mitä löytyy.
Opioidit sitoutuvat kipuradan hermosolujen opioidireseptoreihin samoin kuin elimistön oma opioidi, endorfiini. Ne lamaavat keskushermoston toimintaa ja poistavat kipua. Monille tulee niistä euforinen ja huoleton olo, ja sen vuoksi niitä käytetään myös päihtymistarkoituksessa tai ahdistusta lievittämään. Suurin osa Suomessa hoidetuista huumeongelmista liittyy juuri näihin lääkkeisiin.
Viitanen oli noihin aikoihin uransa alussa ja työskenteli ensimmäistä vuottaan terveyskeskuslääkärinä. Hänellä oli kirkkaassa muistissa, mitä lääketieteellisessä tiedekunnassa oli opetettu: opioidien käyttöä ei pitäisi aloittaa kevyin perustein, jos kivun syynä ei ole syöpä. 
Potilaan tiedoista Viitanen näki, että kipupoliklinikka ei ollut suositellut fentanyyliä naisen vaivoihin. Eikä laastari selvästikään ollut auttanut vanhusta, koska tämä tuli yhä uudelleen terveysasemalle.
Mutta tilanne oli hankala: vanhus ei olisi halunnut luopua lääkkeistä ja hän valitti kipujaan. Viitasesta oli päivänselvää, että lääke ei tulisi vanhusta auttamaan. Lääkekuorma oli jo valmiiksi sellainen, että sitä olisi pitänyt ennemminkin keventää. 
Viitanen alkoi ajaa opioidilääkitystä alas. Joka kerta kun vanhus kävi terveysasemalla uusimassa reseptinsä, Viitanen määräsi lääkkeestä aiempaa pienemmän annoksen.
Ja joka kerta vanhus jätti heti perään soittopyynnön ja halusi keskustella siitä, eikö isompaa annosta voitaisi jatkaa.
”Toteutimme yhdessä puhuttua suunnitelmaa sinänsä ihan hyvässä hengessä, mutta silti kävimme samat asiat aina uudelleen läpi”, Viitanen kertoo. 
”Se tuntui hirveän pahalta. Olisin halunnut kunnioittaa vanhaa ihmistä. Minä tällaisena nuorena lääkärinä vein pois lääkkeen, johon vanhus itse uskoi.”
Hän sanoo, että lääkäristä voi usein tuntua hankalalta ehdottaa kipulääkkeen lopettamista – jopa silloin kun lääke on selvästi turha. Joskus sekä potilaat että omaiset vastustavat päätöstä kiivaasti.
”Potilaat ovat monesti ihan riippuvaisia lääkkeistään. Omaisetkin voivat olla hädissään siitä läheisen kivusta.”
Nykyisin Viitanen työskentelee kirurgiaan erikoistuvana lääkärinä. Siinäkin työssä hän on huomannut, että iäkkäillä potilailla on paljon opioidilaastareita. Usein hän miettii, mihin tarpeeseen niitä oikeastaan käytetään.
Toisaalta hän ymmärtää hyvin, miksi turhat reseptit voivat jatkua pitkäänkin. Terveyskeskuksessa hänelle saattoi tulla satakin uusittavaa sähköistä reseptiä viikossa, ja ne piti hoitaa muun työn ohella. Ei siinä ehtinyt kunnolla selvittää, oliko lääke auttanut ja tarvittiinko sitä enää.
”Ehkä se fentanyylilaastarin määräävä erikoislääkärikin ajattelee tekevänsä ainakin jotain”, Viitanen sanoo.
”Ja helppohan hänen on määrätä, kun hänen ei tarvitse enää seurata potilasta, vaan se jää perusterveydenhuollon tehtäväksi.”
Kun vanhuksille määrätään kipulääkkeitä, vaihtoehdot ovat vähissä. Tulehduskipulääkkeitä ei usein kannata antaa munuaisten ja sydämen rasituksen takia, parasetamolissa ja heikoissa opioideissa taas tulee katto vastaan nopeasti: tietyn pisteen jälkeen annoksen kasvattaminen ei enää lisää tehoa.
Vahvoja opioideja taas saisi käyttää vain erityistapauksissa, varovasti ja pieninä annoksina. Mutta jos muutakaan ei ole, lääkärit kokeilevat sitten niitä.
”Lääkärinä tuntee itsensä avuttomaksi, kun vanha ja hauras ihminen on kivuissaan, eikä mitään voi tehdä.”

*

Tämän vuoden alussa Kelan tutkijat huomasivat reseptitiedostoista huolestuttavan asian: yksittäiset lääkärit määräävät yhä useammin suuria opioidiannoksia potilaille, jotka eivät sairasta syöpää. 
Vahvat opioidit – kuten fentanyyli, morfiini ja oksikodoni – ovat lääkkeitä poikkeustiloihin: kun potilaalla on esimerkiksi syöpä, kun hän on kuolemassa tai kun hän kärsii akuuteista kivuista onnettomuuden tai leikkauksen jälkeen. Silloin kärsimystä on lievitettävä kaikin keinoin.
Mutta 1990-luvulta alkaen kipulääkkeiden käyttö on vähitellen yleistynyt ja laajentunut ja nyt lääkärit määräävät niitä monenlaisiin pitkäaikaisiin kipuihin.
Perusterveydenhuollossa opioidilääkitystä saaneista potilaista noin neljälle prosentille kehittyy tutkimusten mukaan riippuvuus. Lähes joka kolmannella on suuri riski väärinkäyttöön.
Toukokuussa Kela lähetti paimenkirjeen noin 3 500 lääkärille, jotka olivat edellisen vuoden aikana määränneet potilailleen oksikodoni- tai fentanyylivalmisteita yli kolmeksi kuukaudeksi kerralla. (Toiset 3 500 lääkäriä saavat saman kirjeen syksyllä.) Lääkäreille lähetettiin myös opioideja käsittelevä tietopaketti, jonka olivat kirjoittaneet Helsingin yliopiston kipulääketieteen professori Eija Kalso sekä joukko Kelan lääkäreitä ja tutkijoita. Kirjoittajat varoittavat opioidien riskeistä: luunmurtumista, yliannostuksista ja potilaiden toimintakyvyn laskusta.
He halusivat myös varmistaa, ettei Suomessa kävisi kuten Yhdysvalloissa, missä vahvojen kipulääkkeiden löyhäkätinen määrääminen on johtanut valtavaan huume-epidemiaan.
Opioidikriisin alkusyy oli OxyContin-niminen oksikodonivalmiste, joka tuli markkinoille jo vuonna 1995. Lääkeyrityksen mukaan sen piti olla paitsi tehokas, myös turvallinen. Ei ollut: käyttäjät koukuttuivat nopeasti ja aine levisi päihdekäyttöön. Ihmisiä alkoi kuolla yliannostuksiin. Ja kun reseptit tai rahat loppuivat, moni käyttäjä siirtyi halvempiin aineisiin kuten heroiiniin. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa kuolee opioidien yliannostuksiin yli 200 ihmistä päivässä.
Euroopassa ja Suomessa ei ole päässyt syntymään samanlaista tilannetta. Silti myös meillä opioidit ovat eniten väärinkäytetty ja eniten kuolemia aiheuttava lääkeryhmä.

*

Long Play pyysi Kelan reseptitiedostoista luvut opioidien käyttömääristä vuosilta 2008–2018. Niistä selvisi, että yli 75-vuotiaiden suomalaisten opioidien käyttö on kymmenessä vuodessa lähes kolminkertaistunut.