”Vanhuksille määrätään paljon lääkkeitä, joita pitäisi välttää.”

Opioideja käytetään yhä useammin iäkkäiden ihmisten kroonisiin kipuihin, vaikka niistä ei pitkäaikaisessa käytössä ole tutkittua hyötyä. Toimittaja Anna Tommola perehtyi vanhusten opioidien käyttöön pitkässä Long Play -jutussaan ”Hiljaa osastolla”. Mitä selvisi?

”Muun muassa se, että opioidien käyttö vanhusten hoidossa on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Käyttö on lisääntynyt vanhuksilla suhteellisesti enemmän kuin muulla väestöllä. Lääkkeiden vaikutuksia vanhoilla ihmisillä ei kuitenkaan juuri ole tutkittu .”

Ovatko vanhukset opioidien käyttäjinä erityisessä asemassa?

”Vanhukset ovat paljon alttiimpia yllättäville haittavaikutuksille – silloinkin, kun lääkkeitä käytetään periaatteessa ihan oikein ja oikeaan tarkoitukseen. Osa vanhusten opioidien käytöstä on varmasti perusteltua ja vanhusten kipua on voitu aiemmin alihoitaakin. Silti myös heillä vahvoja opioideja on alettu käyttää varsin laajasti muuhunkin kuin niiden suositeltuihin käyttötarkoituksiin. Syöpäkivuissa, saattohoidossa ja akuutissa kivussa vahvat opioidit ovat asianmukaista ja tärkeää hoitoa. Kivunhoidon asiantuntijoiden mukaan tässä pitäisi tehdä selvä ero: parantumattomasti sairailla ja kuolevilla potilalla kipulääkitystä ei saa pihistellä riippuvuusriskeihin vedoten. Mutta jos ihmisellä on vaikka epämääräisiä polvi- tai selkäsärkyjä, mutta elämä muuten mallillaan, ei ole järkeä lääkitä häntä sekavaksi ja kaatuilevaksi tai pahimmillaan vuodepotilaaksi.”

Mikä yllätti sinut juttua tehdessä?

”Se, että vanhuksille määrätään niin paljon lääkkeitä, joita heille ei suositella tai joita pitäisi suorastaan välttää. Tiedonkulku mättää ja eri lääkärit määräävät samalle potilaalle lääkkeitä kukin tahollaan: yksittäinen lääkäri ei välttämättä ota huomioon tai edes näe, mitä muita lääkkeitä vanhuksella jo on. Sähköiset reseptit jäävät lähes automaattisesti rullaamaan ilman että kukaan arvioi, hyötyykö potilas lääkkeestä ja onko siitä haittaa.”

Mikä oli kiinnostavinta?

”Lääkitykseen liittyy todella mutkikkaita syy-seuraussuhteita ja ketjureaktioita. Joku lääke voi aiheuttaa sivuvaikutuksen, jota ei osata tunnistaa; sitten se tulkitaan sairauden oireeksi, jolloin määrätään uusi lääke, josta taas seuraa jokin uusi haitta. Ihan älytöntä ajatellakaan, miten hankalaa tällaisia  on ryhtyä selvittämään, jos vanhus on epämääräisesti pahoinvoiva ja huonokuntoinen. Pari esimerkkiä: Ikääntyvät ihmiset ovat syöneet Suomessa tosi paljon psyykenlääkkeitä, jotka voivat heikentää muistia. Miten suuri osa muistisairauksista voi johtua lääkkeistä? Unilääkkeet ja rauhoittavat voivat taas aiheuttaa huimausta ja sekavuutta. Kun vanhus sitten kaatuu,murtaa lonkkansa ja joutuu sairaalaan, hän saa siellä vahvat kipulääkkeet ja jää vuodepotilaaksi. Kierre on valmis.”