”Trauma ei pelkästään tuhoa vaan myös vahvistaa”

Traumojen merkitystä ihmiselämän ongelmissa on alettu ymmärtää paremmin vasta viime aikoina. Long Playn juttu ”Menneisyyden vangit” kertoo trauman synnystä ja hoidosta. Jutun on kirjoittanut toimittaja Ilkka Pernu.

Ilkka, millä eri tavoin trauma ilmiönä liittyy tähän aikaan?

”Traumoista puhutaan paljon, varsinkin julkisuudessa. Tämä on synnyttänyt kuvan, että nyky-yhteiskunta olisi erityisen traumatisoiva. Se ei pidä paikkansa, sillä monilla mittareillahan yhteiskunta on turvallisempi ja vakaampi kuin aiemmin.

Traumoihin ja traumatisoitumiseen vedotaan usein, kun perustellaan omaa käytöstä tai jopa poliittisia päätöksiä. Esimerkiksi korona-aikana on puhuttu eri linjausten ja rajoitustoimien traumatisoivasta vaikutuksesta.

Tämä ei tarkoita, etteikö trauma olisi vakava asia. Yksilölle, joka kohtaa vakavan kriisin – esimerkiksi joutuu silmittömän väkivallanteon kohteeksi – tilanne voi olla hirveä, loppuelämää määrittävä. Traumojen hoitaminen tai hoitamatta jättäminen vaikuttaa koko yhteiskuntaan, niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti. 

Traumatisoitumiseen suhtautuminen määrittää ylipäätään sitä, miten yhteisö suhtautuu ihmisten kärsimykseen. Jo pelkkä avun aktiivinen tarjoaminen voi vähentää kärsimystä.”

Miksi halusit tehdä jutun aiheesta?

”Puhe traumoista on tuntunut epätarkalta ja epämääräiseltä. Halusin ottaa selvää, mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan traumasta lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Selvisi, että se on monimutkainen, monitulkintainen ja erittäin ajankohtainen teema.

Kiinnostuin siitä, millainen mysteeri se monella tapaa on. Esimerkiksi kaikkia traumatisoitumisen mekanismeja ei ymmärretä riittävästi, eikä sitäkään tiedetä, miksi joku traumatisoituu ja toinen ei. Toisaalta on myös monin paikoin epäselvää, miksi joku hoitokeino toimii ja toinen ei.”

Mitä ristiriitoja aiheeseen liittyy?

”On kiehtovaa, kuinka trauma on äärimmäisen yksilöllinen ja henkilökohtainen asia, mutta samaan aikaan se on mitä suurimmassa määrin yhteisön ongelma. Isoin ristiriita liittyy siihen, miten trauma määritellään ja miten sitä pitäisi hoitaa.

Valtavirran lääkärit ja psykiatrit painottavat mahdollisimman nopeaa interventiota, traumaperäisen stressihäiriön korjaamista. Traumaorientoituneet terapeutit sen sijaan puhuvat usein monimuotoisemmasta ongelmasta, jonka hoitaminen on hitaampaa ja edellyttää pitkää terapiasuhdetta.

Ero johtuu pitkälti siitä, miten elämän erilaiset kriisit nähdään ja tulkitaan. Valtavirran psykiatrit pitävät monia kriisejä enemmän kuormittavina elämäntapahtumina, mutta traumaterapeutit käsitteellistävät ne nimenomaan traumoiksi.

On aiheellinen kysymys, onko traumapuheen valtavirtaistuminen johtanut siihen, että melko inhimillisestä tilasta tehdään sairaus.”

No onko se johtanut siihen?

”Kyllä ja ei. Yleistyneellä traumapuheella voi olla positiivinen, stigmaa poistava vaikutus. Se voi lisätä itsetuntemusta ja henkistä hyvinvointia. Trauma kun voi olla niin suuri häpeä, että sen vuoksi ei haeta apua. Toisaalta vaarana on, että traumasta tulee yksilön identiteettiä ja koko elämää määrittävä ominaisuus. Ihminen on kuitenkin paljon muutakin. Kriisi aina muovaa ihmistä merkittävästi. Trauma ei pelkästään tuhoa vaan myös vahvistaa.”

Lue Ilkka Pernun juttu täällä tai kuuntele se äänikirjana.