Tahallista hidastelua käräjillä

Suomi on saanut 2000-luvulla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta lähes sata langettavaa tuomiota oikeudenkäyntien kohtuuttomasta pitkittymisestä. Istuin viime vuoden lopulla yhden kuukauden Helsingin käräjäoikeuden salissa 403, ja heti ensimmäisenä päivänä siellä hidasteltiin ihan tarkoituksella. Päivän ensimmäinen syytetty, 39-vuotias irakilaismies astui saliin, käveli tuomarin eteen ja aloitti saman tien englanninkielisen palopuheen: ”Herra tuomari, vetoan teihin, jotta tämä asia voitaisiin vihdoin käsitellä. Olen odottanut sitä vuodesta 2010. En saa tämän asian vuoksi työlupaa eikä vaimoni ja kolmivuotias tyttäreni pääse maahan, olkaa niin ystävällisiä, haluan rangaistukseni, vetoan teihin koraanin nimissä...”

Vuonna 2010 mies oli osallistunut joukkotappeluun. Kukaan muu tappelijoista ei ollut saapunut käräjäoikeuteen, joten tuomari ilmoitti, että asiaa ei voitu taaskaan käsitellä. Mies kiihtyi entisestään. ”Saddam Hussein murhasi kolme miljoonaa ihmistä, ja hän sai tuomionsa puolessatoista vuodessa. Miten on mahdollista että tämä jatkuu ja jatkuu, olen soittanut kymmenen kertaa ja pyytänyt...”

Tuomari komensi miehen istumaan ja ryhtyi sitten neuvonpitoon syyttäjän ja oikeuden sihteerin kanssa. Kävi ilmi, että syyttäjä ei enää edes halunnut tappelupukareita oikeuden eteen: kaksi heistä oli jo karkotettu maasta, ja osa oli lähtenyt oma-aloitteisesti, joten juttua ei voida luultavasti käsitellä koskaan. ”Ihan turhaan hän laukkaa täällä. Nytkin on tullut vaikkei ole haastettu”, syyttäjä mutisi ja luki syytekirjelmää puoliääneen: ”Lyönyt ja potkinut maassa makaavaa asianomistajaa... asianomistaja vaatii vankeusrangaistusta. Tämän vuoksi maahanmuuttovirasto ei myönnä oleskelulupaa.”
"Tämä on varmasti se asia, jonka takia hän täällä nyt on”, oikeuden sihteeri arveli.
Tästä keskustelusta syytetty ei itse ymmärtänyt mitään, koska hän ei puhu suomea eikä ollut tajunnut vaatia avukseen tulkkia.

Tuomari tutki papereita ja keksi ratkaisun: ”Rikos vanhenee ensi kesänä. Määrätään uusi päivä elokuulle, niin pääsemme eroon tästä jutusta. Syyttäjä innostui: ”Joo, mutta ei kerrota hänelle päivämäärää, niin hän ei tule tänne.” Näin toimittiin. Elokuuhun mennessä myös tuomiota itselleen toivonut mies on ehkä jo karkotettu maasta. Tai sitten ei: Karkotuksissakin on viivästyksiä. Karkotuspäätöksistä valitetaan selvästi entistä useammin, ja nykyisin Helsingin hallinto-oikeudelta yhden karkotuspäätöksestä tehdyn valituksen käsittely vie keskimäärin vuoden.

Lue lisää Ilkka Kariston jutusta Sali 403.