”Sikiön vammaisuuden vuoksi tehty abortti on kokemuksena täysin näkymätön”

Kun nelikymppinen helsinkiläispariskunta kuuli, että heidän kauan toivomansa vauva syntyisi vammaisena, kumpikin vaihtoehto – synnytys tai abortti – tuntui vaikealta. Päätös oli kuitenkin tehtävä. Long Playn juttu ”Päätös” kertoo myöhäisillä raskausviikoilla tehdyistä aborteista, jotka ovat lisääntyneet sikiöseulontojen yleistyttyä. Suomessa valtaosa raskauksista keskeytetään, kun sikiöllä todetaan Downin oireyhtymä. Maailmalla abortin vastustajat ovat nostaneet Down-lapset aborttikamppailun keskiöön ja puhuvat rodunjalostuksesta.

Toimittaja Anu Silfverberg, miten päädyit kirjoittamaan tästä?

”Sain vinkin aiheesta naiselta, joka oli saanut raskaana ollessaan tietää, että lapsi olisi vammainen. Hän sanoi asian, joka jäi kiinnostamaan: suurin osa valitsee tuossa tilanteessa abortin, mutta julkisuudessa näitä kokemuksia ei näy. Hylkäsin aluksi juttuaiheen, mutta seuraavina viikkoina aloin kiinnittää huomiota aborttia ja sikiöseulontoja käsitteleviin juttuihin. Yleinen tarina mediassa on, että ihminen (nainen) on harkinnut aborttia mutta pitänyt lapsensa ja kertoo nyt arjestaan, joka on onnellista ja rikasta. Tällaisia juttuja julkaistaan paljon. Ne ovat tärkeitä tarinoita, mutta minua alkoi kiinnostaa yhä enemmän, miksi se toinen kokemus ei ikään kuin ole olemassa. Kun sitten aloin tehdä juttua, tajusin, että tuolla on kauhea määrä sellaisia ihmiskohtaloita ja tilanteita, joista suurin osa ei tiedä mitään. Sikiön vammaisuuden vuoksi tehty abortti on kokemuksena täysin näkymätön.”

Mikä sinut yllätti juttuprosessin aikana?

”Tämä tuntuu nyt typerältä, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että abortin tehnyt voi surra menetettyä lasta vainajana ja kaivata rituaaleja ja muistoja. Nyt se tuntuu ilmiselvältä, mutta aluksi ajatus kuolleen sikiön kuvasta kirjahyllyssä tuntui pähkähullulta.”

”Vierailin patologian laitoksen kellarin kappelissa, missä viikoilla 12–24 kuolleet sikiöt siunataan yhteissiunauksessa. Osa paikalle tulevista on saanut keskenmenon, osa tehnyt raskaudenkeskeytyksen, yleensä lapsen vammaisuuden tai sairauden vuoksi. He ovat siellä samassa huoneessa saman surun kanssa. He ovat myös läpikäyneet synnytyksen, mikä tuntuu hurjalta. En tiennyt sen maailman ja sellaisten tilanteiden olemassaolosta.”

”Juttua tehdessä jäin miettimään paljon kieltä ja sitä, millaisilla sanoilla eettisiä valintoja kehystetään. Minusta oli kiinnostavaa, että sairaalan henkilökunta kysyy myöhäisen abortin tekevältä, haluaako tämä, että puhutaan vauvasta vai sikiöstä. Että jossain on ihminen, joka on sitäkin asiaa miettinyt.”

Abortinvastainen liike on maailmalla nostanut myöhäisillä viikoilla tehtävät abortit poliittisen kamppailu keskiöön. Mitä tästä pitäisi ajatella?

”Varsinkin Downin oireyhtymä politisoituu nyt nopeasti. Suomessa Päivi Räsänen puhui kaksi viikkoa sitten kirjansa julkistuksen yhteydessä abortista ’vammaispoliittisena’ kysymyksenä. Hän kertoi abortoitavista down-sikiöistä ja vaati abortin viikkorajojen alentamista. Aikarajan alentaminen ei kuitenkaan parantaisi vammaisten asemaa mitenkään. Ymmärrän, että Räsänen vastustaa aborttia ja tulkitsee sen lapsensurmaksi; uskon hänen vilpittömyyteensä siinä asiassa. Mutta minun on vaikea uskoa vilpittömyyteen siinä, että Down-lapsien nojalla vaaditaan lainsäädännön kiristämistä.”

”On syytä katsoa tarkkaan, mitä vammaisten oikeuksien nojalla oikein ajetaan. Ovatko vammaisista sikiöistä puhuvat ihmiset profiloituneet millään muulla tavoin vammaisten oikeuksien puolustajina? Hiljattain Irlannin kansanäänestyksessä aborttikiellon puolustajat tekivät näyttävän julistekampanjan, jossa väitettiin, että lähes kaikki Down-lapset tullaan abortoimaan, jos Irlanti äänestää aborttioikeuden puolesta. Poliitikot ja kansalaisjärjestöt huomauttivat moneen kertaan, että kaavaillussa laissa Down ei edes olisi peruste abortille. Lopulta Down-lasten vanhemmat vetosivat abortin vastustajiin, jotta nämä lakkaisivat käyttämästä vammaisia lapsia hyväksi oman asiansa ajamisessa.”

”Haastattelin juttua varten Kynnys ry:n puheenjohtajaa Amu Urhosta ja vammaistutkija Simo Vehmasta. He suhtautuvat kriittisesti sikiöseuloihin ja siihen, että myöhäisillä viikoilla tehtävät abortit on rajattu koskemaan vammaisia sikiöitä. Heidän ratkaisuehdotuksensa ei kuitenkaan ole aborttioikeuden rajaaminen. He uskovat, että vammaista lasta odottava päätyisi ehkä helpommin pitämään lapsen, jos terveydenhuollossa annettaisiin monipuolisempaa tietoa vammaisten perheiden arjesta ja vammaisten asemaa parannettaisiin.”

Tiedätkö nyt, mitä itse olisit tehnyt jutussasi haastatellun Lauran asemassa?

”Tämä juttu sai miettimään tosi paljon omaa ehdottomuutta. Jouduin samastumaan näkemyksiin ja kokemuksiin, jotka olivat keskenään vastakkaisia, ja se tuntui terveelliseltä. Mielessäni vahvistui ehkä tietty ’varmuus epävarmuudesta’. Voin sanoa varmuudella, etten voi tietää, mitä tekisin Lauran asemassa, koska minä en ole Laura siinä tilanteessa, jossa hän valintansa teki. Olisi tahditonta olla tietävinään toisen puolesta.”

Lue juttu: https://www.longplay.fi/jutut/paatos