Norilsk Nickel: haamunikkeliä ei ollut

Epäsuhta Talvivaaran tarinan ja todellisuuden välillä säilyy silti. Yhtiön pörssi­tiedotteessa kertoma tieto nikkeli­tuotteesta on ollut epämääräistä. Eilen julkaistussa Long Playn Talvivaara -jutussa pohdittiin, kuinka Talvivaara on voinut toimittaa 19.2.2009 sata tonnia nikkeliä Harjavaltaan Norilsk Nickel -yhtiölle, kun se tuotti sitä vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen aikana vain 26 tonnia.
Tuossa oli virhe: Talvivaara ei toimita Harjavaltaan puhdasta nikkeliä, vaan tuotetta, josta Harjavallassa valmistetaan puhdasta nikkeliä. Mutta kun Talvivaara eilen lähti julkisuudessa tätä jutussa ollutta virhettä osoittamaan, esille nousi uusia kysymyksiä. Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen kertoi muun muassa MTV:lle ja Kalevalle, ja sähköpostitse myös Long Playlle, että 2009 helmikuussa Harjavaltaan toimitettu nikkelituote oli poikkeuksellista koostumukseltaan.
”Talvivaaran mukaan Harjavaltaan toimitettiin lasti nikkelituotetta eli rikastetta, jonka märkäpaino oli 100 tonnia. Lastin puhdas nikkelisisältö oli 26 tonnia”, kirjoitti Kaleva. Nikkelituote oli ilmeisesti selvästi tavallista vetisempää. Tieto on ongelmallinen, koska Talvivaaran virallisista papereista ei löydy tällaista nikkelituotetta, josta vain neljäsosa olisi nikkeliä. Lisäksi lopputuotteen paino ilmoitetaan Talvivaaran papereissa aina kuivatonneina, ei märkätonneina (esimerkiksi yhtiön puolivuosikatsaus ja vuosikertomus vuodelta 2009).
Nissisen mainitsema tuote on eri aine kuin mitä Talvivaaran konteissa pitäisi yhtiön omien tietojen mukaan lähteä kohti Harjavaltaa. Talvivaaran lopputuotteen nimi on nikkelikobolttisulfidi, yleensä lyhyemmin vain nikkelisulfidi, koska kobolttia on tuotteessa niin pieni määrä. Esimerkiksi Talvivaaran vuoden 2009 vuosikertomuksessa kerrotaan, että ”ensimmäiset nikkelisulfiditoimitukset Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle tehtiin helmikuussa 2009”.
Talvivaaran nikkelisulfidin ominaisuudet ovat tiedossa. Yhtiön oma osakeantitiedote vuodelta 2009 (taulukko sivulla viisi) kertoo, että nikkelisulfidista noin puolet on nikkeliä. Ei siis neljäsosa, kuten Talvivaaran ensimmäisen erän nikkelipitoisuus Nissisen mukaan oli. Edelleen, Talvivaaran vuoden 2009 puolivuosikatsauksessa löytyy tieto (toinen taulukko), jonka mukaan vuoden 2009 ensimmäisellä kvartaalilla tuotettiin 58 tonnia nikkelisulfidia. Näillä luvuilla haamunikkeliä olisi sadan tonnin toimituksessa edelleen yli 40 tonnia. Mutta eilen (1.9. 2014) siis paljastui, että näin ei ollutkaan, vaan Talvivaara oli toimittanut nikkelisakkaa, joka oli poikkeuksellisen kosteaa.
Tätä ainetta yhtiö on pörssitiedotteessaan helmikuussa 2009 nimittänyt ”nikkelituotteeksi”.
Olli-Pekka Nissinen vakuutti minulle sähköpostissaan: ”Asia on niin, että täsmälleen on toimitettu se määrä nikkelituotetta/nikkeliä asiakkaalle [Harjavallan Norilsk Nickelille], mitä kunakin hetkenä on raportoitu.”
Varmistin asian vielä asiakkaalta, joka lastin on ottanut vastaan. Syntyi pienimuotoinen soppa.
Tavoitin Harjavallan Norilsk Nickelin toimitusjohtaja Joni Hautojärven, joka ensin ilmoitti jämäkästi, että Talvivaarasta tulee heille karkeasti ottaen aina samanlaista nikkelisulfidia, josta noin puolet on nikkeliä.
Kun kysyin, onko näin ollut varmasti ihan alusta saakka, Hautojärvi vahvisti asian: ”Kyllä, [tuote] ei ole muuttunut välissä.”
Mutta sitten hän soitti vartin päästä uudelleen. ”Kuule, rupesi tuossa asia kiinnostamaan, ja tarkistin meidän systeemistä, niin kyllä se luku pitää paikkansa, mitä Talvivaara ilmoitti. Se 26 tonnia nikkeliä, kyllä se täsmää näihin lukuihin, mitä me ollaan otettu vastaan.”
”Syy on se, että kun sata tonnia on ollut [Talvivaarasta tullutta] sakkaa, niin siinä onkin ollut kosteus poikkeuksellisen korkea ja nikkelipitoisuus alempi. Sitä varten se normaali laskukaava ei päde näihin ensimmäisiin toimituksiin.” Eli se mitä sanoit vartti sitten, ei pidä paikkansa? ”Siis totta kai tässä kosteus vaihtelee ja nikkelipitoisuus vaihtelee. Kosteus kyllä heittelehtii ja nikkelipitoisuuskin vaihtelee.”
Mistä tämä uusi tieto on peräisin?
”Tarkistin tämän meidän kirjanpidosta. Luvut täsmäävät.”
Saisiko kirjanpidon nähdä tuolta osin?
”Se on vähän sellainen, että en minä sitä oikein voi näyttää. Menee liikesalaisuuden puolelle. Mutta voin vahvistaa, että se mitä Talvivaara on ilmoittanut toimittaneensa, se täsmää meidän lukuihin. Siitä ei ole mitään epäilystä.”
Ongelma ratkaistu: Talvivaara siis toimitti sata tonnia nikkelituotetta, Norilsk Nickel otti sen vastaan Harjavallassa. Mutta uusia kysymyksiä herää. Tällaista lopputuotetta, jossa nikkelin pitoisuus olisi neljäsosa, on vaikea löytää Talvivaaran virallisista papereista. Kun pörssitiedotteessa on kerrottu helmikuussa 2009, että Harjavaltaan lähti ”100 tonnia nikkelituotetta”, eikä tiedotteessa mainittu tuotteen nikkelipitoisuutta, kuinka sijoittajat ovat lukeneet tämän tiedon? Onko ajateltu, että se on suureksi osaksi nikkeliä? Tai ehkä, että se on puoliksi nikkeliä – koska yleisesti tiedetään, että Talvivaaran nikkelisulfidista osapuilleen puolet on nikkeliä. Vai onko joku sijoittajista keksinyt ajatella, että se on varmaankin jotain tavallista vetisempää nikkelituotetta, jossa nikkeliä on vain neljäsosa? Ymmärsivätkö sijoittajat, että nikkeliä toimitettiin helmikuussa vain 26 tonnia?
Pörssitiedotteessa asiaa ei valoteta. Tuotteen nikkelipitoisuutta ei kerrota. Tällainen tiedottaminen ei helpota ymmärtämään, mitä tapahtuu oikeasti. Nissisen kysyi eilen sähköpostissaan: ”Kysynpä näin päin, onko sinulla kenties käytössäsi [Harjavaltaan helmikuussa 2009 lähteneen,] junakontissa olleen ni-tuotteen [nikkelituotteen] tuoteanalyysia…”
Ei, sitä minulla ei ole käytössä. Sitä ei ymmärtääkseni ollut käytössä myöskään niillä sijoittajilla, jotka ovat lukeneet Talvivaaran pörssitiedotetta helmikuun 19. päivänä 2009 ja tehneet päätöksen sijoittaa tai olla sijoittamatta Talvivaaraan tuon tiedotteen pohjalta. Heillä on ollut vain tieto ”nikkelituotteesta”.
Jotta mittakaava ei unohtuisi: Talvivaara lupasi vielä tuon ensimmäisen Harjavaltaan toimitetun erän jälkeen, maaliskuussa, sijoittajille suunnatussa tiedotustilaisuudessaan tuottaa vuoden 2009 aikana 15 000–18 000 tonnia nikkeliä. Tämä siis tilanteessa, jossa haastattelemieni entisten Talvivaaran työntekijöiden mukaan metallitehtaan ylösajo oli vielä kesken, ja ensimmäinen nikkelisulfidierä huomattavasti vetisempää kuin sen piti olla. Lopulta yhtiö tuotti nikkeliä vuonna 2009 vain 735 tonnia, prosentteja luvatusta. Talvivaara listautui toukokuussa 2009 Helsingin pörssiin.

Lue Juha Kauppisen Nopeammin, syvemmälle, tuhoisammin