Miten Itämeri pelastetaan, Karoliina Paananen?

Long Playn uusi pitkä juttu, Karoliina Paanasen kirjoittama ”Vihreän meren rannalla” kertoo Itämeren hälyttävästä tilasta. Suomen rannikkovesillä luonto ei voi hyvin. Moni vedenalainen laji on ongelmissa rehevöitymisen vuoksi ja luontokato etenee. Karoliina, mistä sait idean tähän juttuun?

”Kiinnostuin ennallistamistyöstä, jota Metsähallituksen luontopalvelut ja ympäristöjärjestöt ja -säätiöt tekevät meriluonnossa. Sen avulla yritetään auttaa meriruoholajia nimeltä meriajokas. Meriajokas on tärkeä monille lajeille: se tarjoaa elinympäristöjä pienille mereneläville, kuten kalanpoikasille. Ennallistaminen kuulostaa maallikon korviin aika työläältä. Kasvin pistokkaita istutetaan meren pohjaan yksitellen sukeltamalla. Ennallistamisella luontokatoa voidaan jarruttaa, kun kasveja autetaan leviämään istutuksilla.

Kun aloin tehdä juttua, kiinnitin huomiota siihen, että ennallistaminen on myös melkoista kilpajuoksua aikaa vastaan. Samalla, kun luontoa yritetään auttaa, esteet lisääntyvät. Maalta valuu mereen ravinteita, jotka rehevöittävät vesiä. Seurauksena levät kukkivat ja vievät elintilaa muilta kasveilta. Samaan aikaan myös ilmastonmuutos lämmittää merta ja ongelmat syvenevät entisestään.

Juttua tehdessä heräsi kysymys, miksi kuivalla maalla ei tehdä enemmän meren hyväksi.”

Missä kunnossa Itämeri on nyt?

”Itämeren tilanne on kohentunut viime vuosikymmeninä paljon. Suurten tehtaiden päästöjä on leikattu, ja se näkyy meressä: moni eläin- ja kasvilaji voi paremmin kuin vaikkapa 1970-luvulla. Jäljellä on kuitenkin karkeasti vielä kaksi isoa kuormituslähdettä. Maa- ja metsätaloudesta tuleva ravinnekuormitus kuormittaa rannikkovesiä enemmän kuin mikään muu lähde. Poliitikot ovat puuttuneet niiden päästöihin kuitenkin hyvin verkkaisesti.”

Miksi ei puututa?

”Poliitikot viivyttelevät ympäristötoimissa, koska pelkäävät ihmisten kielteisiä reaktioita. Ryhmä, josta puhutaan erityisen paljon, ovat metsänomistajat. Kun kysyin juttua varten ympäristöministeri Kai Mykkäseltä (kok) keinoista, joilla metsänhoidossa voitaisiin vähentää vesistökuormitusta, Mykkänen alkoi puhua siitä, kuinka liian radikaalit toimet, kuten kiellot, voivat osoittautua haitallisiksi, jos ne eivät saa hyväksyntää ja vesittää päätöksentekoa laajemminkin. Hän nosti esiin vastustuksen, jota esimerkiksi Yhdysvalloissa ilmastopolitiikkaan on kohdistunut.

Välillä mietin, onko pelko ylimitoitettua. Yhdysvaltojen poleemista vastakkainasettelua ei tietenkään kannata ottaa ohjenuoraksi Suomen ilmastopolitiikalle. Sitä voi pikemminkin pitää ilmasto- ja ympäristöpolitiikan suurena epäonnistumisena. Ei ole mitenkään tähtiin kirjoitettua, että lopputulos olisi sama kaikkialla muuallakin.

On olemassa tutkimustietoa siitä, miten erilaisissa siirtymissä voidaan onnistua. Jos ihmisiä otetaan mukaan muutoksen suunnittelemiseen, heidän näkemyksiään kuullaan ja toimeentulonsa turvataan, he voivat kyllä hyväksyä sen. Yhdysvaltoja pitäisikin pitää pikemminkin varoittavana esimerkkinä siitä, miten voi käydä, jos ihmisten ongelmat sivuutetaan.”

Itämeren rannalla on yhdeksän eri valtiota. Mitä vaikutusta Suomen toimilla on?

”Kun puhutaan Itämeren ongelmista, usein nostetaan esiin päästöt, joita Puolasta ja Venäjältä mereen virtaa. On tietysti tärkeää leikata saastuttamista kaikkialla, jos meri halutaan pelastaa. Tosiasia kuitenkin on, että Suomen rannikkovesien ongelmat aiheuttaa Suomi itse. Jos täkäläiset vedenalaiset lajit halutaan pelastaa, on syytä ymmärtää, että asia on Suomen omissa käsissä.”