Mitä viestintätoimistot meille tekevät, Riku Siivonen?

Long Playn uusin pitkä juttu, Riku Siivosen kirjoittama ”Kaupallinen yhteistyö” kertoo viestintätoimistoista, politiikasta ja vallankäytöstä. Riku, miksi halusit kirjoittaa juuri tästä aiheesta?

Parin viime vuosikymmenen aikana viestintätoimistoja on syntynyt paljon ja ne ovat kasvaneet.

Minua huvitti ja vähän ärsyttikin viestintätoimistojen vaikuttajaviestinnän mystifiointi, jota mediassa ja tutkimuksessakin on näkynyt. Ikään kuin olisi uutta, että Suomessa on pienet piirit. Ne joilla on valtaa tai rahaa, kuuluvat samoihin verkostoihin. He ovat aina pystyneet ajamaan etujaan paremmin kuin ne, jotka noihin piireihin eivät kuulu.

Vaikuttajaviestinnän eli lobbauksen lisäksi minua kiinnosti se, että julkinen valta ostaa yhä enemmän uusia ajatuksia, taustatietoa, valmisteluapua ja suoria politiikkasuosituksia. Se rahoittaa kilpailutuksen kautta autonomisen yliopiston sijaan kohdennetusti sellaista poikkitieteellistä tutkimusta, joka on kulloisellekin hallitukselle tai elinkeinoelämälle tarpeellista. Tai ministeriö käyttää konsultteja yksittäisissä hankkeissa. Niissä vaaditaan vuorovaikutusta sidosryhmien välille ja monipuolista viestintää, mikä paitsi vie osan tutkimusajasta, antaa myös töitä erilaisille viestintä- vuorovaikutus- ja vaikuttavuusmittaustoimistoille. Se ei ole välttämättä huono asia koska maailma on monimutkainen. Tällaisen toiminnan vaikutusten arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, koska ei ole olemassa vaihtoehtoista todellisuutta, johon verrata. 

Mikä yllätti sinua juttua tehdessä?

Ymmärsin vasta nyt, kuinka ala keskittyy ja toimistot menevät toistensa tonteille. Jos ennen oli liikkeenjohdon konsultointia, mainos- ja markkinointitoimistoja ja sitten muutama yhteiskunnallisempi ajatushautomo, niin nyt nämä eri tavoin lähestyvät toisiaan. Se näkyy esimerkiksi siinä, että eri alojen tutkijat saavat töitä viestintätoimistoista.

Toisekseen ymmärsin sen, että on erittäin vaikea sanoa, missä kohtaa tässä on ongelma, jos ongelma on ylipäänsä on. On toki tärkeää, että julkinen valta käyttää rahojamme niin, että tiedämme mitä niillä tehdään. Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että kaikki osaaminen ei voi kertyä ja pysyä julkisella sektorilla. Jotain kannattaa ostaa siis ulkopuolelta. Mutta mitä ja milloin ja milloin ei – yksittäisten tapausten lisäksi kovin yksinkertaisia yleisiä totuuksia tästä ei voi sanoa. 

Viestintätoimistoisssa työskentelee paljon entisiä politiikan vaikuttajia. Julkisuudessa on puhuttu paljon pyöröovista ja intressiristiriidoista. Onko syytä olla huolissaan?

En olisi huolissaan, mutta olisin tarkkaavainen useampaan suuntaan sen suhteen, ketä tehdyt päätökset tai lait hyödyttävät. Keskustelussa tuntuu unohtuvan, että esimerkiksi työmarkkinajärjestöt ja valtion rahoittamat ”kansalaisjärjestöt” ovat lobanneet koko ajan siinä missä yrityksetkin. Niillä on myös suora yhteys päättäjiin puolueiden kautta, aivan samoin kuin nyt ajatellaan yritysten voivan ostaa suoran tien päättäjiin sellaisten viestintätoimistojen kautta, joissa työskentelee politiikassa verkostoituneita ihmisiä.

Long Play -jutustasi käy ilmi, että olet tehnyt journalismin rinnalla viestintäalan töitä jo vuosikymmeniä. Mitä se on sinulle antanut?

Koska olen tehnyt viestintätöitä ennen kaikkea ajatushautomoiden kanssa, olen päässyt vahingossa oppimaan eri tieteenalojen keskeisiä uusia ajatuksia. Samalla olen oppinut kuinka abstraktien asioiden pohtiminen on myös järkevää. Vaikka minua edelleen naurattaa, kun joku kiteyttää työpajan tuloksia lauseeseen ”metahallinnan avulla pääsemme planetaariseen hyvinvointiin” – niin oikeasti samaan aikaan uskon, että vaikealta tai jargonilta kuulostava ajattelu voi olla olennaista silloin, kun yritetään muuttaa yhteiskunnan toimintaa paremmaksi uusissa olosuhteissa.

Lue ”Kaupallinen yhteistyö” täällä.