Miksi Monica Lewinskystä piti kirjoittaa, Anu Silfverberg?

Monica Lewinskyllä oli parikymppisenä suhde Yhdysvaltain presidentin kanssa. Sitä seurasi likainen valtapeli ja nuoren naisen julkinen häpäisy. Esseessään ”Vuodet Monican kanssa” Anu Silfverberg yrittää ymmärtää, miksi kaikki olivat valmiit heittämään Lewinskyn susille. 

Anu Silfverberg, miksi tämä juttu piti tehdä?

”Monica Lewinskystä oli tullut minulle jonkinasteinen pakkomielle. Olen saman ikäinen kuin hän, ja se mitä hänelle tapahtui jäi vaivaamaan. Vuonna 1998 tuntui mielettömän epäreilulta, kun ihmiset puhuivat hänestä niin, että hän oli tyrkyttänyt itseään julkisuuteen ja jotenkin ansaitsi kaiken sen, mitä hänelle tehtiin. Lewinskystä saattoi kirjoittaa ihan mitä vain, eikä kukaan astui puolustamaan häntä. Nuori nainen oli uhrattavissa, ja kaikki hyötyivät hänen häpäisystään. Se tuntuu nyt käsittämättömältä. Mutta eivät ihmiset olleet 90-luvulla sen erilaisempia kuin nytkään. Siksi kannattaa olla tarkkana siitä, mitä pidämme itsestäänselvyyksinä. Kuka nyt olisi helppo uhrata, jotta muilla on helpompaa?”

Mitä Lewinskyn kohtalo kertoo tuon ajan politiikasta?

”Yhdysvaltain nykypolitiikassa näkyvä kahtiajako alkoi vahvistua toden teolla juuri vuosituhannen lopulla. Lewinsky putosi kahden leirin väliin. Puhuin hiljattain amerikkalaisen ystäväni kanssa, joka oli tuohon aikaan vasemmistolainen kolmikymppinen. Hän muisteli, kuinka mahdotonta siinä ilmapiirissä oli sekä puolustaa Lewinskyä että kannattaa demokraatteja: maan kahtiajako tarkoitti, että oli valittava puolensa. Kaikki Bill Clintonin arvosteleminen tai Lewinskyn puolustaminen tulkittiin poliittisena tukena republikaaneille. Mutta kyllä pitäisi olla mahdollista sekä kannattaa demokraatteja että todeta, että Clinton käytti valtaansa toistuvasti väärin. On myös mahdollista sekä suhtautua kriittisesti syyttäjä Kenneth Starrin toimiin että myöntää Clintonin valehdelleen kaikille.” 

Mikä yllätti sinut? 

”Muistin kyllä, että se meininki 90-luvun lopulla oli aika sovinistista, mutta en muistanut kuinka uskomattoman, muinaisen patasovinistista se oli. Itseäni kiinnostaa erityisesti kielenkäyttö: ajan sukupuolittuneesta sanastosta saisi hyvät väitöskirjan aineistot. Lewinskyä huoriteltiin ja nimiteltiin laatulehdistössä aivan sumeilematta. Oli muutakin outoa sanastoa: Esimerkiksi kun Kenneth Starrin tiimi suunnitteli iskun, ossa Lewinsky napataan FBI:n kuulusteluun, sille annettiin nimeksi ”Operation Prom Night”. Että ihan oikeasti kundit, tuoko on teistä hyvä nimi hankkeelle, jossa kahdeksan aikuista miestä pakottaa parikymppisen tytön hotellihuoneeseen ja pitää siellä 11 tuntia? Clintonin puolella taas vuoden 1992 kampanjan aikaan hänen alaisensa käyttivät käsitettä ”bimbo eruptions”, puhuessaan siitä, että huhuja Clintonin sivusuhteista karkasi tietoja julkisuuteen. Eli on tällainen maineenhallintaongelma kun presidenttiehdokas ei pysy housuissaan – mutta naiset ovat niitä bimboja? Siinä on ajankuvaa!”

Miksi tällä on väliä nyt, 25 vuotta myöhemmin?

”Kysymys siitä, kuka täällä määrittää kenenkin tarinoita, on tietysti ollut pinnalla jo vuosia. Monica Lewinsky on ihminen, jonka tarina väkivalloin anastettiin häneltä. Nyt hän on alkanut ottaa sitä haltuun. Viime vuosina jotkut tahot ovat myös myöntäneet toimineensa väärin Lewinskyä kohtaan. Metoo varmasti kiihdytti tätä keskustelua, mutta todellisuudessa jokin muuttui jo aiemmin, ja se on minusta kiinnostavaa. Siinä missä vuosituhannen vaihde oli monella saralla hyvin naisvihamielistä aikaa, 2010-luvun alussa tapahtui käänne. Monet sellaiset keskustelunaiheet jotka suorastaan räjähtivät vuonna 2017 olivat pulpahdelleet pintaan jo useampia vuosia. Lewinsky ”palasi julkisuuteen” muutamalla hyvin harkitulla ulostulolla 2014, ja minusta on selvää, ettei se olisi onnistunut niin turvallisesti vielä joitain vuosia aiemmin. Nyt sille oli jopa tilaus. Asiat olivat samoja mutta näkökulma uusi.
Nyt jutun ilmestyttyä olen saanut huomata, että en ole ainoa, joka on ajatellut Lewinskyä 25 vuotta. Olen saanut palautetta esimerkiksi naisilta, jotka olivat tuolloin teini-ikäisiä. Heille Lewinskyn käsittely oli hämmentävää ja pelottavaa. Se toimi varoittavana esimerkkinä kaikille nuorille naisille.”