Lyhyet
Long Playn juttu johti oikeuskanslerin päätökseen lastensuojelun ulkoistuksista
Apulaisoikeuskansleri toteaa, että lastensuojelun ulkoistukset ovat johtaneet lainvastaisiin järjestelyihin: yksityiset toimijat käyttävät julkista valtaa eivätkä sosiaalihuollon asiakkaat aina saa heille kuuluvia palveluita.
Selvityksen käynnisti kirjailija Elina Hirvosen tekemä kantelu, jonka hän teki luettuaan helmikuussa 2020 Antti Järven ja Anu Silfverbergin kirjoittaman Long Play -jutun ”Vailla virkavastuuta”.
Järven ja Silfverbergin juttu kertoi uusista tilanteista kuntien lastensuojelussa. Työvoima- ja resurssipula oli ajanut kunnat hankkimaan sosiaalityöntekijöitä yrityksiltä ostopalveluina. Vuokratyöntekijät tekivät ja valmistelivat päätöksiä, jotka tulisi tehdä virkavastuulla – siis esimerkiksi huostaanottopäätöksiä tai palvelutarpeen arviointeja. Se vaarantaa lasten oikeusturvan, asiantuntijat varoittivat jutussa.
Nyt apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa lastensuojelun ulkoistusten johtaneen valvonnan heikentymiseen. Siitä kertoo muun muassa se, että Puumalaisen selvityksessä löytyi väärinkäytöksiä, joista aluehallintovirastot eivät olleet aiemmin tietoisia.
”Lainvastaiset järjestelyt näyttävät tulevan esille varsin sattumanvaraisesti ja tapauksia saattaa jäädä havaitsematta”, Puumalainen kirjoittaa päätöksessään.
Toimittaja Antti Järvi, mikä oli keskeisin havainto, jonka teitte kun kirjoititte kanteluun johtanutta juttua?
”Meille tuli vastaan tapauksia, joissa yksityisen firman työntekijä oli arvioinut lastensuojelun asiakkaiden palvelutarvetta ja päätynyt ilmoittamaan, että meidän firma tarjoaa kunnalle nämä palvelut. Se on klassinen jääviysongelma.”
”Ehkä suurin oivallus oli se, että sosiaalityön kohdalla ostopalveluiden käyttö ei ole samanlainen asia kuin terveydenhuollossa. Sosiaalityössä käytetään eri tavalla julkista valtaa, ja siihen liittyy sellaista harkintaa ja sellaisia oikeudellisia kysymyksiä, joihin muilla sektoreilla ei törmätä.”
”Lastensuojelun sosiaalityöntekijä joutuu lähes koko ajan arvioimaan, mikä on parasta lapselle ja perheelle. Työ voi myös muuttua sekunnissa, ja vaikka työntekijä on aikonut vain selvitellä jotain pientä asiaa, hän voi yhtäkkiä olla tilanteessa jossa pitää tehdä kiireellinen huostaanotto. Ulkoa ostettu työntekijä ei kuitenkaan saisi tehdä tällaista työtä, koska se on julkisen vallan käyttöä.”
Jutun mukaan kuntien sosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan aina vastustaneet firmojen käyttöä. Miksi?
”Heille tämä on kaksipiippuinen juttu. Kunnissa on valtava pula lastensuojelun työntekijöistä. Työstä ei makseta kunnolla, työyhteisöt ovat pirstaleisia, ja ihmiset eivät viivy niissä kauan. Jokainen työntekijä on oikeasti tarpeen. Toisaalta tilanne on epätasapainoinen: kunnan työntekijällä on kaikki virkavastuu mutta huonompi palkka, ostettu työntekijä saa parempaa palkkaa eikä hänellä ole virkavastuuta lainkaan.”
Apulaisoikeuskanslerin lausunto ottaa varsin vahvasti kantaa ostopalveluiden käyttöä vastaan. Mutta jos se kielletään, pahentuuko jo valmiiksi ruuhkautuneen lastensuojelun tilanne?
”Näinkin varmasti voi käydä. Kunnat ovat paikanneet työvoimapulaansa erilaisilla ostopalveluiden käyttöön perustuvilla malleilla. Asia ei ratkea sillä, jos nämä mallit otetaan pois puuttumatta ongelman syihin.”
”Juttua tehdessä löysimme esimerkkejä kunnista, joissa asiat on pystytty saamaan paremmalle tolalle. Niissä tilanteen kohentuminen oli lähtenyt rahasta. Sen jälkeen on voitu miettiä muita asioita, vaikka työn mielekkyyttä ja johtamista. Mutta rahaa on tarvittu aivan ensimmäiseksi.”
Apulaisoikeuskansleri pyytää ratkaisussaan sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan toimenpiteistään 25.2.2022 mennessä. Long Play seuraa asiaa.