Kymmenellä miljoonalla kaljavarkaiden kimppuun

Kauppiaat ovat kiivaasti vaatineet sakkovankeuden palauttamista. Nyt he ovat saamassa tahtonsa läpi, vaikkei muuntorangaistus vähennä näpistyksiä vaan on epäoikeudenmukainen ja tulee valtiolle kalliiksi.

Mitä tehdä ihmiselle, jolta ei saada perityksi sakkoja? Onko vankila oikea paikka kaljavarkaille ja muille näpistelijöille? Näihin kahteen kysymykseen Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus on ottanut kautensa aikana kaksi kertaa kantaa – ja vaihtanut mielipiteensä täysin.

Tämän viikon kehysriihessä hallitus päätti palauttaa sakon muuntorangaistuksen. Se tarkoittaa, että poliisin määräämän, syyttäjän vahvistaman sakon voisi taas muuntaa vankeudeksi, jos sitä ei saada ulosmitatuksi tuomitulta.

Vuoteen 2008 asti muuntorangaistukset olivat arkipäivää ja suurin osa niistä tuli näpistyksistä. Jos sakkoja ei saatu perityksi, tuomioistuin saattoi muuntaa ne vankeudeksi. Matti Vanhasen (kesk.) hallitus muutti kuitenkin lakia niin, että vain oikeuden tuomitsemat sakot saattoi joutua kärsimään vankilassa. Sen sijaan vankeudeksi ei voinut muuntaa sellaisia poliisin määräämiä sakkoja, joita ei käsitellä tuomioistuimesssa.

Uudistusta ajoi pontevasti silloinen oikeusministeri Tuija Brax (vihr.), joka piti muuntorangaistusta kohtuuttomana – köyhä ihminen joutui vankilaan teosta, josta varakas selvisi rahalla.

Toukokuussa 2014 oikeusministeriön työryhmä esitti sakon muuntorangaistuksen palauttamista. Työryhmä kirjoitti, että vankilan uhka lisäisi sakkojen maksuhalukkuutta.

Asia eteni eduskuntaan, ja kesäkuussa 2015 se hyväksyi lain, jolla sakon muuntorangaistus palautettiin. Laki ei kuitenkaan ehtinyt tulla voimaan, ennen kuin se jo kumottiin. Vasta kautensa aloittanut Juha Sipilän hallitus katsoi, että muuntorangaistus tulisi liian kalliiksi. Sakkojuttujen käsittely oikeudessa ja vankeusrangaistusten täytäntöönpano olisi maksanut miljoonia.

Taustalla oli myös kriminaalipoliittinen tieto: Toisin kuin arkijärjellä voisi ajatella, maksamattomien sakkojen muuntaminen vankeudeksi ei ehkäise rikollisuutta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan muuntorangaistus ei ollut aiemminkaan toiminut pelotteena, eli uhka vankilaan joutumisesta ei ollut vähentänyt näpistyksiä tai muita sakkorikoksia.

”Esitettiin, että sijoittamalla suunnitellut 12,4 miljoonaa euroa ennaltaehkäiseviin toimiin ja vastaavaan voitaisiin saada suurempi vaikutus kuin rankaisulla”, oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston ylijohtaja Arto Kujala sanoi MTV:n haastattelussa lokakuussa 2015.

Myös valtakunnansyyttäjä, Poliisihallitus, Asianajajaliitto ja Helsingin käräjäoikeus olivat vastustaneet muuntorangaistuksen palauttamista. Nämä kaikki olivat sitä mieltä, että näpistelyjuttujen sijaan olisi järkevämpää keskittyä vakavampiin rikoksiin.

Hallituksen takinkääntö oli pettymys edunvalvontajärjestö Kaupan liitolle, joka oli lobannut ahkerasti muuntorangaistuksen palauttamista.

NYT SIPILÄN HALLITUS on siis tullut toisiin aatoksiin. Tällä viikolla päätettiin, että vankilaan joutuu, jos saa yhden vuoden aikana samanlaisista rikoksista seitsemät sakot, joita ei saada ulosmitatuksi.

Kaupan liitossa riemuittiin, ja lehtihaastatteluissa yksittäiset ruokakauppiaat antoivat lausuntojaan muuntorangaistuksen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Helsingin Länsi-Pasilassa sijaitsevan K-Market Ratiksen kauppias Saku Kytölä luotti vankilauhan tehoon.

”Näpistysrikokset, jotka minua koskettavat, tulevat varmasti vähentymään. Nyt siellä on konkreettinen uhka näille tekijöille. Uskon, että sillä on konkreettinen vaikutus”, hän sanoi Iltalehdelle.

Tulevien näpistysten määrää on tietysti vaikea arvioida, mutta lähihistorian valossa Kytölän perusteluille on vähänlaisesti katetta: Poliisin tietoon tulleet näpistykset ovat vähentyneet vuodesta 2011 lähtien. Edellisen vuosikymmenen lopussa ne hetkellisesti lisääntyivät, mutta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän laajan rekisteritutkimuksen mukaan muutos ei johtunut siitä, että sakon muuntorangaistus poistettiin, vaikka kaupan alan lobbarit ovat toista väittäneet.

Samaan Iltalehden juttuun haastateltu porilainen K-kauppias Jaro Salkoharju arvioi, että muuntorangaistuksen palauttamisella ”säästetään merkittävä määrä yhteiskunnan varoja”. Salkoharjun näkemys on kiinnostava, sillä hallitus itse uskoo lakimuutoksen lisäävän valtion menoja 10,8 miljoonalla eurolla.

KAUPPIAAT OVAT JO pitkään saaneet näkemyksensä esiin lehdistössä. Uutisissa kerrotaan tämän tästä röyhkeistä kaljavarkaista, jotka eivät piittaa saamistaan sakkolapuista. Erityisen tarmokkaasti aihetta on pitänyt esillä ilmaisjakelulehti Helsingin Uutiset. Vuonna 2015 sen lukijat äänestivät ”vuoden helsinkiläiseksi” 22-vuotiaan myyjän, joka pysäytti olutvarkaan K-Market Ratiksen ovelle.

Kaupan liiton mukaan näpistykset ja varkaudet aiheuttavat liikkeille 550 miljoonan euron vuosittaisen kustannuksen. Summa on suuri, mutta puhe kalskahtaa tyhjältä, koska rangaistuksilla ei näytä olevan vaikutusta näpistysten määrään.

Eikä usein toistettu väite, ettei näpistelystä koituisi mitään seuraamuksia, pidä paikkaansa: pitkään jatkuneesta näpistelystä voi nykyisinkin joutua leivättömän pöydän ääreen ja vankilaan. Kun muutama vuosi sitten istuin yhden kuukauden Helsingin käräjäoikeudessa Long Playn juttua Sali 403 varten, seurasin tapausta, jossa syyttäjä vaati rangaistusta eräälle sarjanäpistelijälle. Viimeisin näpistys oli jäänyt puolitiehen: mies oli löydetty supermarketin hyllyjen välistä sammuneena, ja kädessään hänellä oli ollut avattu ja puolittain syöty Risifrutti-vanukaspurkki. Sakko tuli siitäkin, ja oikeuden tuomitsemat sakot on aina voitu muuntaa vankeudeksi.

Asiassa on myös oikeusfilosofinen puolensa. Onko oikein, että vankilaan voi päätyä rikoksista, joista lain mukaan ei voida määrätä vankeusrangaistusta? Enimmäisrangaistus näpistyksestä on rangaistusasteikon lievin mahdollinen – sakko.

Esimerkiksi ihmishenkiä vaarantanut rattijuoppo voi sen sijaan selvitä ehdollisella vankeusrangaistuksella, mutta kaljavaras joutuu vankilaan, jos on köyhä.

Sakkojen maksamatta jättämistä saa tietysti paheksua. Joskus voi kuitenkin olla myös kyse siitä, että tuomitulla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa sakkoja. Tähän viittaa sakkovankeja lisensiaattityössään tutkineen Kirsti Kuivajärven Oikeus-lehdessä vuonna 2003 ilmestyneen artikkelin otsikko ”Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan”.

Kuivajärven mukaan sakkorangaistus vankeuden uhalla ei edes välttämättä kohdistu tekijään: usein sakon maksaa viime hetkellä äiti, tyttöystävä tai muu viaton.

Kuivajärven tutkimus paljasti sakkovangeista hätkähdyttäviä asioita. Paitsi erittäin köyhiä he olivat usein asunnottomia ja pahasti päihderiippuvaisia. Kuivajärvi selvitti kymmenen vuotta tutkimuksensa jälkeen, mitä noille vangeille oli käynyt. Lähes puolet heistä oli kuollut.