Kansan yhdistyminen vaatii tarinoiden lisäksi rakenteita

Sisällissotaa käsittelevässä jutussani Kaksi miestä maan alla historiantutkija Pertti Haapala sanoo, ettei jakautunutta Suomea yhdistänyt talvisodan ihme vaan hyvinvointivaltio, jota alettiin rakentaa välittömästi sodan jälkeen 1919.

Monia hyvinvointivaltion peruspilareita perusteltiin sisällissodan kauhuilla. Esimerkiksi oppivelvollisuuslakia ajettiin avoimesti sillä perusteella, että yhtäläinen oikeus koulutukseen estäisi kansan jakautumisen.

Suomen historia on osoittanut, että mitä enemmän valtaa ja oikeuksia, sivistystä ja sen myötä mahdollisuuksia on jaettu, sitä vakaampi yhteiskunnasta on tullut. Mitä enemmän luokat ja elämänpiirit ovat sekoittuneet, sitä vahvemmaksi on muodostunut suomalaisten keskinäinen solidaarisuus.

”Me olemme olleet harvinaisen yhtenäinen kansa sisällissodan jälkeen. Se ei olisi kestänyt pelkän talvisodan ihmeen perusteella näin pitkään”, sanoo Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola. Hän on tutkinut eriarvoisuuden periytymistä.

”Rauhanajan yhtenäisyyden ylläpitäjinä ratkaisevia ovat olleet kaikille yhteiset instituutiot, joiden läpi menee koko väestö. Koulutusjärjestelmä on ollut aivan olennainen: kansakoulu, ja ennen kaikkea peruskoulu.”

Kansaa ei yhdistä tai pidä yhdessä pelkkä tarina, tarvitaan myös yhteen pakottavia rakenteita.

Suomen poliittiset ja sosioekonomiset piirit olivat vähin erin sekoittuneet jo 1800-luvun lopulta alkaen kansakoulussa, mutta suurin rysäys tapahtui lopulta 1970-luvun alun peruskoulu-uudistuksessa. Kansakoulun ja sitä seuranneen maksullisen oppikoulun korvasi tuolloin maksuton, kuntien järjestämä peruskoulu. Uudistus, joka otettiin ensimmäisenä käyttöön Lapissa 1972 ja viimeisenä Helsingissä 1977, oli vuosikymmenten taistelun ja rakennustyön tulos. Kun kansakoulussa koko ikäluokka kävi yhteistä koulua vain neljä vuotta, peruskoulussa sama opetus taattiin kaikille 16-vuotiaaksi asti. Tavoitteena oli, että koulutusmahdollisuuksia ei enää rajoittaisi vanhempien asema tai asuinpaikka.

Strategia toimi. Kun kaikki kansalaiset laitettiin samaan kouluun, niin sanotut perhetaustavaikutukset (eli hyvä- tai huono-osaisuuden periytyminen) tasoittuivat selvästi.

”Harvasta asiasta on yhtä selvää tieteellistä evidenssiä”, Erola sanoo.

Mutta sitten huonot uutiset.

Jos hyväksyy ajatuksen hyvinvointivaltiosta kansan todellisena yhdistäjänä ja suomalaisten keskinäisen solidaarisuuden siteenä, on nyt syytä huoleen. Erolan mukaan viimeisen vuosikymmenen aikana on alkanut näkyä merkkejä uudesta eriytymisestä. Perhetausta on alkanut uudestaan vahvistua ihmisten kohtaloa määrittävänä asiana.

”Erot näyttävät kasvavan siksi, että järjestelmä ei pysty enää tasaamaan niitä”, Erola sanoo.

Peruskoulu itse asiassa tasaa perhetaustan vaikutuksia koulussa pärjäämiseen jopa aiempaa enemmän, mutta perhetaustan eriarvoistava vaikutus on suhteessa vahvistunut.

”Tämä viittaisi siihen, että eroja pitäisi pyrkiä tasaamaan muutenkin kuin suhteellisen tasa-arvoisesti toimivan koululaitoksen avulla”, Erola sanoo. ”Vaikka peruskoulu kuinka yhdistäisi, yhtälö on vaikea, jos eriarvoisuus yhteiskunnassa silti kasvaa. Äärimmäisen hyväosainen joukko pystyy takaamaan hyväosaisuuden myös omille lapsilleen, mutta suuri keskiluokka enää ei.”

Erola varoittaa yhteiskunnan karusellin pysähtyvän, jos keskiluokka pettyy omiin etenemismahdollisuuksiinsa.

”Seuraavaksi aletaan sulkea huonoimmassa asemassa olevien ja itsen väliä. Solidaarisuus loppuu siihen. Se on relevantti riski.”

 

Lue "Kaksi miestä maan alla" täällä.