Kansallisoopperan taiteellinen johtaja: "Oopperan valtarakenne on vanhentunut"

Kansallisoopperan elokuussa aloittanut taiteellinen johtaja Thomas de Mallet Burgess ottaa Kansallisoopperan seksuaalisen häirinnän ongelman vakavasti. Hän sanoo, että jatkossa standardien tulee olla "korkeimmat mahdolliset". Kaksi Kansallisoopperalla työskentelevää laulajaa kommentoi haastattelua Long Playn pyynnöstä. He pelkäävät, että mikään ei vieläkään muutu, mutta toivoa silti on.

BRITTILÄINEN TEATTERIOHJAAJA Thomas de Mallet Burgess aloitti Kansallisoopperan taiteellisena johtajana elokuussa. Sitä ennen hän työskenteli Uuden-Seelannin oopperan johtajana. De Mallet Burgessin edeltäjä on oopperalaulaja Lilli Paasikivi, joka siirtyy festivaalijohtajaksi Itävaltaan.

Long Play kirjoitti oopperan tasa-arvo-ongelmista loppuvuodesta suuressa jutussa “Naisen on kuoltava”. Tässä jutussa de Mallet Burgess avaa ajatteluaan jutun teemoista: seksuaalisen häirinnän ongelmasta ooppera-alalla, epäterveistä rakenteista ja siitä, miten hän aikoo näitä ongelmia johtajana ratkoa.

Juttu on lyhennetty ja editoitu versio käydystä tunnin ja vartin mittaisesta keskustelusta.

Sanoit, että olet ollut paljon tekemisissä jutussamme käsiteltyjen teemojen kanssa. Mitä olet siis tehnyt?

Yksi ensimmäisistä asioista, joita ajattelin metoon alkamisen jälkeen oli, kehittyykö samankaltainen liike myös oopperamaailmaan. Olin aika yllättynyt, että näin ei käynyt. Oli muutamia korkean profiilin tapauksia, joita käsiteltiin mediassa. Mutta 1990-luvulta saakka oopperan parissa työskennelleenä tiesin, että ihmiset miettivät, seuraako näistä keskusteluista mitään. Eikä kyse ollut vain naisista vaan myös miehistä.

Kun olin johtajana Uudessa-Seelannissa, minulla oli ystävä, joka kouluttautui läheisyyden koreografiksi. Tajusin, että vastaavia koreografeja tarvittaisiin myös oopperassa. Esittelin idean ohjaamani oopperan harjoituksissa. Olin todella yllättynyt, mitä kaikkea paljastui. Yhdelle esiintyjälle oli esimerkiksi jäänyt trauma edellisen esityksen intiimikohtauksesta. Sen jälkeen päätin, että jokaisessa produktiossa, jossa on intiimikohtaus, on myös läheisyyden koreografi. Kyse ei ole pelkästään seksuaalisesta sisällöstä, vaan myös muusta. Ihmiset kokevat esimerkiksi koskettamisen eri tavalla. Esiintyminen on aika ajoin melko intiimiä ja vaatii paljon keskinäistä luottamusta. 

Mutta mistä luulet, että nämä ongelmat alun alkaen ovat peräisin? Miksi oopperassa häiritään?

Selailin juuri uutta brittiläistä sivustoa, jonka otsikossa kysyttiin, miksi niin monet naiset kokevat väkivaltaa, kun heidän parisuhteensa päättyy. Se ei ole oopperaa, se on elämää. Ihmiset käyttäytyvät huonosti riippumatta siitä, ollaanko oopperassa. Miten luoda kulttuuri, joka asettaa kaikille velvoitteen käyttäytyä hyvin? Se on olennaista.

Oopperakontekstissa on tärkeää, että läheisyyden koreografi työskentelee paitsi laulajien, myös muiden produktion työntekijöiden kanssa, kuten tekniikan väen. Miten esimerkiksi pitää toimia, jos lavalla on alastonkohtaus? Täytyykö pää kääntää pois? Mitä ihmisiltä odotetaan? Nämä asiat ovat elokuvissa usein aika selkeitä, ainakin metoon jälkeen. Kun tällainen kulttuurinmuutos viedään läpi organisaation, se tarkoittaa, että hyvän käytöksen standardit ovat selkeät kaikille.

Oopperassa yksi ongelma on, että valtarakenne on vanhentunut. Oopperan pitää demokratisoitua. On mietittävä, kuinka oopperan hierarkioita voi madaltaa. Ja kuinka tehdä erittäin selväksi, mikä tässä kulttuurissa on hyväksyttävää ja mikä ei. Yksi asia, josta pidin erityisesti läheisyyden koreografin kanssa työskentelyssä oli, että nämä henkilöt eivät olleet osa oopperan henkilökuntaa ja valtarakennetta. Tällainen menettely johtaa myös siihen, että ohjaaja antaa osan vallastaan pois. Läheisyyden koreografille voivat puhua sellaisetkin ihmiset, jotka eivät halua kertoa kokemuksistaan niille, joilla on valtaa organisaatiossa – esimerkiksi freelancerit saattavat pelätä työmahdollisuuksiensa puolesta, eivätkä puhu siksi. 

Miten aiot muuttaa näitä asioita Suomen Kansallisoopperassa, joka on erittäin hierarkkinen työyhteisö?

Yksi tulevista muutoksista on, että jokainen produktiomme alkaa sessiolla, jonka vetää läheisyyden koreografi. Hän selventää erityisesti siitä, millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei. Erityisesti hän keskittyy suostumuksellisuuteen ja siihen, miten suostumuksellisuus toimii käytännössä. Lähtökohta on, että kukaan ei tee mitään ilman lupaa. Jos meillä on kaksi esiintyjää rakkauskohtauksessa, jossa on koskettamista ja suutelua, ennen kohtauksen tekemistä on kysyttävä, että onko ok, jos panen käteni olkapäällesi.

Elämme nyt vuotta 2024 – eikö ole vähän myöhään, että ihmisiä opetetaan käyttäytymään hyvin? On perusasia, että ihmistä ei saa koskettaa ilman lupaa työpaikalla. Sen pitäisi olla itsestään selvää kaikille. Miksi tämä muutos ei ole tapahtunut jo aiemmin?

En voi ottaa kantaa asioihin, jotka ovat tapahtuneet ennen minun kauttani. Esimerkiksi läheisyyden koreografi on hyvin uusi ammatti. 

Kyllä, mutta eihän ole läheisyyden koreografin tehtävä opettaa ihmisiä käyttäytymään hyvin. Kyseenalaistan vähän sitä ajatusta, että ongelmia ei ole ratkaistu siksi, että läheisyyden koreografeja ei ole saatavilla.

En voi kommentoida sitä, mitä täällä on tapahtunut ennen elokuuta. Mutta yleisemmällä tasolla voin sanoa, että usein sosiaaliset mekanismit ja organisaatiot muuttuvat eri tahtiin. Muutos riippuu monista asioista. Tämä aihe on itselleni valtavan tärkeä ja haluan että standardit ovat täällä korkeimmat mahdolliset. On minun tehtäväni oopperan taiteellisena johtajana viedä läpi tämä muutos. Paineen täytyy olla riittävän voimakas, jotta sellaisetkin ihmiset, joiden standardit eivät ole riittävällä tasolla, miettivät kaksi kertaa, ennen kuin käyttäytyvät huonosti.

Miten olet itse lähtenyt muuttamaan tätä kulttuuria?

Olen ryhtynyt lähettämään työryhmälle tervetuliaskirjeen noin viikkoa ennen harjoitusten alkua. Siinä puhun myös siitä, mitä hyvä käytös tarkoittaa, ja tarjoan mahdollisuuden olla suoraan yhteydessä minuun, jos jotain tulee mieleen. Tai jos joku ei halua puhua minulle, voi olla yhteydessä esimerkiksi [henkilöstöpäällikkö] Hanna Fontanaan.

Hanna Fontana on myös osa tätä valtarakennetta, ja hän on myös työskennellyt täällä aika pitkään.

Me olemme kaikki osa valtarakennetta, mutta olemme myös älykkäitä, tuntevia ihmisiä, jotka tunnistavat, että asioihin on reagoitava.

Se, mitä yritän sanoa on, että ehkä sinä edustat enemmän tätä ”uutta kulttuuria”, koska aloitit täällä juuri, mutta on paljon ihmisiä, jotka ovat työskennelleet täällä pitkään ja ehkä myös kokeneet tulleensa sivuutetuiksi.

Kyllä, se riski on olemassa. On vaarana, että esiin nostetut asiat vain jäävät jonnekin, eivätkä etene joutuisasti johtoryhmän tietoon. Kun niin ei tapahdu, ihmiset menettävät uskonsa prosessiin. Haluan luoda kulttuurin, jossa käytöksen standardit ovat korkeimmat mahdolliset. Tämä tarkoittaa tietokatkosten torppaamista, esihenkilöasemassa olevien ihmisten kouluttamista, ja avointa kommunikaatiota siitä, mitä nämä korkeimmat standardit käytännössä ovat. Vaikka aloitamme työskentelyn läheisyyden koreografin kanssa, lähetän myös jatkossa oman tervehdykseni työryhmälle ja muistutan hyvästä käytöksestä. Kyse ei ole vain seksuaalisesta häirinnästä, vaan myös muusta huonosta käytöksestä. Kiusaamisesta, rasismista. Uudessa-Seelannissa käsittelin saman päivän aikana seksuaalista häirintää, yellow facen käyttöä ja lavalla tapahtuneita raiskauskohtauksia, jotka esiintyjät olivat kokeneet ahdistavina.

Oletteko ylimmän johdon kanssa samaa mieltä näistä asioista ja tarvittavista toimista?

Kyllä, ehdottomasti. Saamme palautetta myös työntekijöiltämme. Viimeisessä kyselyssämme 2 prosenttia työntekijöistä oli kokenut häirintää. 98 prosenttia ei ollut.

Mikä oli vastausprosentti?

75 prosenttia työntekijöistä.

Olivatko freelancerit mukana?

Eivät.

Koska suuri osa laulajistanne on freelancereita, ette voi oikeastaan sanoa kovin paljon tuon kahden prosentin perusteella. Häirintä tapahtuu ennen kaikkea lavalla ja lavan takana.

Kyllä, juuri niin. Olennainen asia talon sisällä on, että kaikki asiat, jotka raportoidaan, kantautuvat johtoryhmän tietoon. Meillä on halu ja kyky käsitellä nämä asiat. Tästä olen sataprosenttisen selkeä. Jos ajattelisin yhtään eri tavalla, en olisi tässä. Yksi ensimmäisistä asioista, jonka sanoin täällä johtoryhmässä, oli, että meidän täytyy palkata läheisyyden koreografeja, ja ehdotukseni otettiin vastaan pelkästään positiivisesti.

Milloin läheisyyden koreografi aloittaa Kansallisoopperalla?

Mahdollisimman pian. Olen ollut yhteydessä kolmeen eri ihmiseen. Kahteen suomalaiseen ja yhteen, joka on muualta. He ovat työskennelleet elokuva- ja teatterialoilla. Odotan heidän vastauksiaan. 

Kun luin pääjohtaja Gita Kadambille asioita, joita suomalaisissa oopperaympyröissä on tapahtunut, hän oli erittäin yllättynyt. Olitko sinä?

Silloin, kun havaitsin ooppera-alan ongelmien mittakaavan [Uudessa-Seelannissa], olin yllättynyt, mutta en enää.

Siksikö halusit tänne läheisyyden koreografin?

Ei. Kun saavuin tänne, tajusin, että täällä ei ole läheisyyden koreografia ja se tuntui puutteelta. Yksi haaste on, että meillä ei ole rahaa niin paljon kuin jotkut ehkä ajattelevat. Ja nämä asiat maksavat. Meidän pitää pystyä perustelemaan, miksi tarvitsemme tämän ylimääräisen resurssin, ja katsoa, onko organisaatiossa jotain muuta, joka ei toimi niin tehokkaasti kuin pitäisi. Leikkaamme siis jostain muualta, jotta saamme palkattua läheisyyden koreografin, mutta en vielä tiedä, mistä.

Olin hiljattain kertomassa eurooppalaisessa oopperakonferenssissa, millaista on työskennellä läheisyyden koreografin kanssa, ja yksi minulle esitetty kysymys oli, mistä löytää rahat siihen, kun rahaa ei ole edes taistelukohtausten koreografiin. Mutta jos siihen ei ole rahaa teatterissa, teatteria ei pitäisi tehdä. Samalla tavalla teatteria, jolla ei ole varaa läheisyyden koreografiin, ei pitäisi olla olemassa.

Toinen kysymys liittyi taiteen vapauteen, siihen, vähentääkö läheisyyden koreografi ohjaajan taiteellista vapautta. Minun vastaukseni on, että valta-asetelman oopperassa on muututtava. Se ei ole enää nykyaikaa. Meidän on löydettävä erilaisia tapoja tehdä oopperaa. Ja me teemme sen työskentelemällä sellaisten ohjaajien, kapellimestarien ja laulajien kanssa, jotka ovat aidosti kykeneviä tekemään yhteistyötä olosuhteissa, joissa jokainen ihminen voi löytää oman luovuutensa turvallisessa ympäristössä.

LONG PLAY PYYSI kahta Kansallisoopperalla työskentelevää laulajaa kommentoimaan tätä haastattelua heidän näkökulmastaan. Laulajat kommentoivat  haastattelua kirjallisesti. Molemmat laulajat tuntevat Kansallisoopperan työkulttuurin pitkältä ajalta.

Laulaja 1:

Työskenteleekö läheisyyskoreografi myös niiden kanssa, jotka päättävät laulajien valinnasta? On erikoista, että työhyvinvointikyselyssä sivuutetaan freelancelaulajat. Myöskään avustajien tilannetta ei varmaankaan ole kartoitettu. He ovat useimmiten nuoria naistanssijoita, jotka ovat freelancereita.

Ajatus läheisyyden koreografista on kaunis. On hienoa, että yritetään saada muutos aikaiseksi. Lavalla ja harjoituksissa tapahtuneet häirintätilanteet ovat kuitenkin tapahtuneet ohjauksesta huolimatta. Olen tottunut suutelemaan lavalla, näyttelemään intohimoa ja yhdyntää. Nämä asiat on onnistuttu sopimaan hyvässä hengessä harjoituksissa, enkä ole kokenut näitä tilanteita ahdistaviksi. On täysin eri asia, että kesken esityksen tunnen käden haarovälissä, tiukan otteen rinnastani tai kielen suussa. Tekijä ihan varmasti tietää, ettei tämä ole osa ohjausta. Yleisön läsnäolo estää minua reagoimasta, ja tekijä tietää tämän. Kosketus ja intiimikohtaukset eivät ahdista ainakaan minua, mutta odottamattomat kourimiset kyllä.

Kansallisooppera ei ole turvallinen tila freelancelaulajille. Suomen Kansallisooppera on varmasti maailman ainoa oopperatalo, jossa vierailevien naislaulajien sekä solistiharjoittelijoiden pukuhuoneet ovat miesten pukuhuonekäytävällä. Yhdessä pukuhuoneessa on miesten pornolehtivarasto ja lähistöllä mieslaulajien yleisessä tiedossa oleva ”runkkuvessa”. Toteutuuko tässä turvallisen tilan vaatimukset? Pukuhuoneiden muutos on tehty tämän kauden alussa. Yleensä naissolistien pukuhuoneet ovat eri kerroksessa kuin miesten, tai pukuhuoneita ennen on erillinen tila ja väliovi. Aiemmin vierailevien naislaulajien pukuhuoneet olivat ns. naisten käytävällä. Miehillä ei ole mitään asiaa naisten pukuhuonekäytäville.

Laulaja 2:

Olen erittäin iloinen siitä, että taloon palkataan läheisyyskoordinaattori. Samalla ilmaisen huoleni siitä, että isoa tulipaloa yritetään sammuttaa vaahtosammuttimella. Menneisyydessä ongelma on mielestäni ollut se, että talon ylin johto on “siunannut” / katsonut läpi sormien epäasiallisen käytöksen eikä siihen ole puututtu riittävin toimin. Pelkään, että koordinaattorin palkkaaminen ei poista tätä ongelmaa. Johtajia on suojeltu, ja varmasti osittain sama toimintakulttuuri on laskeutunut talon tavaksi. Puhetapa ongelmatilanteissa on kyllä muuttunut, mutta näyttää siltä, että varsinainen toimintakulttuuri ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrella. Edelleen törmätään tilanteisiin, joissa epäasiallisen käytöksen kohteeksi joutuneen työntekijän kokemusta on vähätelty eikä riittäviin toimiin ole ryhdytty. Olisiko nyt uuden johtajan aika saada muutos aikaiseksi sanahelinän sijaan?

Johdon ja laulajien välillä vallitsee luottamuspula menneisyydestä johtuen. Oma pelkoni on, että Thomasin mainitsemat uudistukset ja ajatukset jäävät vain kauniiksi sanoiksi, kuten niin monesti aiemmin. Tuntuu myös, että monesti ongelmat kaadetaan laulajien/työntekijöiden niskaan – puhutaan hankalasta työyhteisöstä ja vaikeista yksilöistä, vaikka todellisuudessa ylemmät esihenkilöt eivät ole puuttuneet ongelmiin riittävästi. Monesti ongelman juurisyy on myös ollut ylempi esihenkilö. Talossa pidempään työskennelleet kantavat tahtomattaankin tätä “taakkaa” ja ainoastaan systemaattinen toimintakulttuurin muutos voi korjata tilanteen. En ole varma, voiko se muuttua ilman henkilöstön vaihdoksia.  

Thomas on uusi, samoin uutena taiteellisena suunnittelupäällikkönä aloittaa Tiina-Maija Koskela. Lauluosastolle on myös rekrytoitu erittäin hyvältä vaikuttava uusi päällikkö. Toivo elää, että iso muutos tapahtuu uusien henkilöiden kautta. Nyt siihen on erinomainen mahdollisuus.