Kallon mitalla

Kuulin ystävältä kummallisesta tapauksesta. Hänen lapsellaan oli niin sanottu “venekallo”. Osa kallon saumoista oli luutunut liian aikaisin yhteen, eivätkä aivot päässeet kasvamaan normaalisti. Poika oli varsin pitelemätön, välillä jopa holtiton. Poika joutui leikkaukseen, jonka oli tehnyt kokenut ja hiukan erikoinen kirurgi. Tämä oli puhunut maya-intiaaneista ja heidän tavastaan muotoilla vauvojen kalloja.

Oli pakko soittaa kirurgille, joka on nimeltään Jyri Hukki. Lopulta hän otti mukaansa kalloleikkaukseen. Hukki kertoi samalla tarinansa ja sekä käytännön havaintonsa, joihin ei aluksi Suomessa uskottu, mutta joita maailmalla tehtävä tutkimus alkoi pikkuhiljaa tukea. Löytyi lisää perheitä, joilla oli samoja kokemuksia kuin ystävälläni. Kallon poikkeava muoto voi todella vaikuttaa ihmiseen ikävällä tavalla – mutta sen voi myös korjata. Se aiheuttaa maallikon mielikuvituksessa tietenkin villejä spekulaatioita: kun kerran kaikkia kallon muotovirheitä ei havaita, voisiko vankiloissa lojua ihmisiä, joiden kohtalo olisi voinut olla aivan toinen? Ehkä. Ongelma on, että kallojen ja aivojen yhteistoiminnasta – ylipäänsä aivojen toiminnasta – tiedetään hämmästyttävän vähän. Jyri Hukki on kuitenkin avannut yhden tutkintalinjan, joka on äärimmäisen kiinnostava.

Henna Aaltosen kuvat ja Hukin potilaiden tarinat vievät hätkähdyttävään maailmaan.

Lue Riku Siivosen Pään avaus: longplay.fi/paan_avaus