Huumekuolemia voitaisiin vähentää – miksi niin ei tehdä?

Asiantuntijat suosittelevat huumekuolemien vähentämiseksi muun muassa käyttöhuoneita ja huumeiden dekriminalisointia. Hallituksella on eri lääkkeet.

Suomessa huumausaineisiin kuolee vuosittain lähes 300 ihmistä, ja jo kuudesosa heistä on alle 25-vuotiaita. 
Huumekuolemien määrä on kasvanut 2000-luvulla. Alle 25-vuotiaiden kuolemissa Suomi on jo Euroopan kärkeä. (Long Play kertoi Suomen huumetilanteesta ja huumekuolemista viime vuonna pitkässä jutussa nimeltä ”Puhdistus”.)
Yli puolet huumekuolemista on tapaturmaisia myrkytyksiä. Useimmiten ne johtuvat lääkeopioidien (kuten Subutexin), rauhoittavien lääkkeiden (esimerkiksi Ksalol) ja alkoholin yhteiskäytöstä.

SUURIN OSA huumekuolemista olisi estettävissä, ja keinot siihen tiedetään. 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi viime viikolla 12-kohtaisen -raportin ”Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli”. Sen tekijät ovat kokeneita päihdelääketieteen asiantuntijoita, tutkijoita, erityisasiantuntijoita ja päihdelääkäreitä.
Asiantuntijoiden mukaan tärkeintä olisi helpottaa ja nopeuttaa opioidikorvaushoitoon pääsemistä. Korvaushoidossa olevien opioidiriippuvaisten kuolleisuus on vain kolmasosa hoidon ulkopuolelle jääneisiin verrattuna. Vain noin viidesosa Suomen opioidiriippuvaisista on korvaushoidossa, ja hoidon ulkopuolella on tuhansia ihmisiä. Moni myös keskeyttää hoidon joko omasta tahdostaan tai vastoin tahtoaan. 
Huumekuolemia voisi vähentää myös helpottamalla opioidiyliannostusta torjuvan naloksonin saatavuutta. Kallista naloksonia saa nykyisin vain reseptillä, ensihoitohenkilökunnalta tai sairaalasta. Asiantuntijoiden mielestä opioidien käyttäjien pitäisi saada naloksonia ilmaiseksi, ja sitä pitäisi olla tarjolla ensiapulääkkeenä kaikissa päihteitä käyttävien ihmisten palveluissa. Naloksonia voisi olla myös poliiseilla. 
Kolmantena keinona asiantuntijaryhmä näkee käyttöhuoneet. Se suosittelee eduskuntaa säätämään erillislain, joka mahdollistaisi käyttöhuoneiden perustamisen ja kokeilemisen. Suomessa käyttöhuoneet eivät välttämättä ehkäisisi itse huumekuolemia yhtä tehokkaasti kuin niissä maissa, joissa kuollaan heroiinin kaltaisten nopeiden opiaattien yliannostuksiin, mutta niiden avulla voitaisiin silti parantaa huumeidenkäyttäjien terveyttä ja turvallisuutta. Käyttötiloissa voisi olla esimerkiksi mahdollisuus ainetunnistukseen.
Esiin nostetaan myös huumeista tiedottaminen ja kampanjat, poliisin kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen, kynnyksen madaltaminen avun hälyttämiseen ja huumeisiin liittyvän stigman vähentäminen. Myös teknologiaa voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin esimerkiksi ottamalla käyttöön haittoja ja riskejä vähentäviä sovelluksia tai yliannostuksen havaitsevia “aktiivisuusrannekkeen” kaltaisia laitteita. 
Parannettavaa olisi myös huumeita käyttävien ihmisten terveysneuvonnassa. Palveluiden määrä ja laatu vaihtelevat eri puolilla maata, eivätkä terveysneuvontapisteet useinkaan ole auki iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin niitä tarvittaisiin. 
Lisäksi asiantuntijaryhmä suosittelee huumeiden käytön dekriminalisointia.

USEIMMAT ASIANTUNTIJOIDEN suosittelemista keinoista vaativat joko lakimuutoksia tai lisäresursointia poliitikoilta. 
Long Play kysyi sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniltä, mitä asiantuntijoiden suosittelemia keinoja he olisivat valmiita edistämään. 17 jäsenestä vain kolme vastasi. Haastattelusta kieltäytyi aikataulusyihin vedoten myös sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.).
Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ei olisi valmis perustamaan käyttöhuoneita tai luopumaan huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hänen mukaansa ne vaikeuttaisivat “merkittävällä tavalla” mahdollisuuksia puuttua huumausainerikollisuuteen tai auttaa huumeriippuvaisia. 
(Räsäsen tulkinta ei pidä täysin paikkaansa. Asiantuntijoiden mukaan käyttötilat nimenomaan tarjoaisivat yhden keinon tavoittaa ja siten auttaa vaikeasti tavoitettavia ihmisiä.)
Sen sijaan Räsänen haluaisi vahvistaa poliisin ja terveydenhuollon yhteistyötä, tarjota lisää huumevalistusta ja lisätä resursseja terveydenhuollon henkilöstön päihdeopetukseen sekä kouluterveys- ja opiskelijahuoltoon.Hän myös tukisi ja kannustaisi vanhempia seuraamaan tiiviimmin lasten ja nuorten vapaa-aikaa ja kaveripiiriä. 
Keskustan Hanna-Leena Mattilan mukaan  olisi tarpeen selvittää, soveltuisivatko käyttöhuoneet ja naloksoni myös Suomeen. 
Hän kertoo katsantokantansa avartuneen viime vuonna, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta matkusti tutustumaan Yhdysvaltain ja Kanadan huumepolitiikkaan. Heille esiteltiin esimerkiksi käyttöhuoneita ja naloksonia.
”Kovat rangaistukset eivät auta vakavasta addiktiosta kärsivää. On inhimillisempää tarjota apua esimerkiksi käyttöhuoneiden muodossa, jossa on turvallinen käyttöympäristö ja hoitoalan ammattilainen, jonka tarjoamaan apuun voi juuri sillä kertaa tarttua.”
Myös vasemmistoliiton Li Andersson kannattaa käyttöhuoneita ja naloksonin tarjoamista opioidiriippuvaisille. Hän on valmis myös dekriminalisoimaan huumeet.
”Lähtökohtaisesti meidän on käytettävä huumekuolemien vähentämiseksi kaikki toimivat keinot.”
Anderssonin mukaan Suomen päihdepolitiikka laahaa muita maita jäljessä ja tilanne on ”kansainvälisesti vertaillen vakava”. Sen korjaaminen vaatii sekä päihdepalveluiden vahvistamista että tutkittuun tietoon perustuvia lainsäädäntöuudistuksia.
 

OSA HUUMEKUOLEMISTA voitaisiin estää sillä, että ongelmiin saisi apua nopeammin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä katkolle pääsyä voi joutua odottamaan viikkoja, kuntoutuspaikkaa kuukausia. 
Kaikki kolme kansanedustajaa olisivat valmiita panostamaan päihdepalveluihin nykyistä enemmän. 
”Hyvinvointialueiden aliresursointi on vakava ongelma”, Räsänen kirjoittaa.
Hänen mielestään tärkeää olisi myös yhtenäistää hoitoon pääsyn kriteerit eri paikkakunnilla. Räsäsen ja monien asiantuntijoiden mukaan päihdehoidon saatavuus riippuu alueesta, eikä yhdenvertaisuus toteudu. Ensimmäinen korvaushoidon valtakunnallinen hoitosuositus valmistui tänä syksynä.
”Suomessa on ihan riittämätön hoitoonpääsy. Sinne pitäisi päästä heti, kun on motivaatio kohdillaan”, kirjoittaa keskustan Hanna-Leena Mattila. 
Li Andersson muistuttaa, että inhimillisen kärsimyksen vähentämisen lisäksi kyse on myös rahasta. Hänen mukaansa   hoitamattomat päihde- ja mielenterveysongelmat aiheuttavat sosiaali- ja terveydenhuollolle valtavasti kustannuksia, jotka näkyvät myös monella muulla sektorilla ”opetuksesta oikeuslaitokseen”. Hän antaisi rahoituksen vahvistamiseksi hyvinvointialueille verotusoikeuden.
Kaikki Long Playn kysymyksiin vastanneet poliitikot puhuivat myös ennaltaehkäisevien palveluiden tärkeydestä. Se on laaja kokonaisuus, johon kuuluu monenlaisia sosiaalipalveluita lastensuojelusta nuorten päihdepalveluihin ja lastensuojelun jälkihuoltoon. 
Nyt hallitus on kuitenkin leikkaamassa esimerkiksi jälkihuollosta, paljon päihdetyötä tekevän kolmannen sektorin rahoituksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista ja sosiaaliturvasta.

NUORTEN HUUMEKUOLEMIEN ehkäiseminen on kirjattu Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmaan. Konkreettisia keinoja tai rahoitusta niiden vähentämiseen ei kuitenkaan luvata, vaan ”hallituskauden aikana tarvittavat lisätoimet” aiotaan ”arvioida erikseen”. 
Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sanoi tiistaina A-Studiossa, etteivät käyttöhuoneet tai dekriminalisointi kuulu hallituksen lainsäädäntösuunnitelmaan. Sen sijaan hän korosti tiedon lisäämistä ja huumeiden vaaroista valistamista. 
Kansanedustaja Hanna-Leena Mattila sanoo, että huume- ja päihdeasiat halutaan lakaista Suomessa maton alle. Hän kertoo, että kaksi hänen sisarustaan on kuollut huumeisiin. 
”Tiedän omakohtaisesti, miten järjestelmämme kohtelee narkomaaneja ja heidän läheisiään.”
Li Anderssonin mukaan huumekuolemien vähentäminen ei ole onnistunut Suomessa myöskään päihdepolitiikkaa pitkään hallinneen “moralistisen ja konservatiivisen” perusvireen takia. Se on saanut poliitikot ohittamaan tutkitun tiedon ja asiantuntijanäkemykset. 
”Kaikkien päättäjien olisi aika herätä siihen, että jos teemme asioita vain ennakkoluulojen pohjalta, nuoria ihmisiä kuolee turhaan vuodesta toiseen.”

Lue myös: Alaikäisten päihdehoidossa vakavia puutteita – vieroitusoireista kärsitään ilman apua