Ruskeita kirjekuoria, häirintää ja miljoonatuki yliopistolta – näin suomalaista valokuvaa viedään maailmalle

Aalto-yliopiston yhteydessä toimiva Helsinki School tunnetaan suomalaisen taidevalokuvan maailmanvalloituksesta. Taustalla on epäselviä rahajärjestelyjä ja opiskelijoiden epäasiallista kohtelua.

Syksyllä Helsingin Taidehallissa järjestettiin Helsinki School -valokuvataiteilijaryhmän 25-vuotisjuhlanäyttely, jossa oli esillä ryhmän tunnetuimpien taiteilijoiden töitä. Näyttelystä kertovissa lehtijutuissa toisteltiin, että Helsinki School on nostanut suomalaisen valokuvan maailmankartalle.
”Aivan keskeistä menestykselle oli se, että Helsinki School auttoi suomalaisia kuvaajia ymmärtämään, mikä on kansainvälinen taso alalla”, ryhmän johtaja Timothy Persons sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa. 
Samoihin aikoihin Long Play sai yhteydenoton eräältä valokuvaajalta. Hän kertoi, että Helsinki Schoolin menestystarinan taustalla on outoja rahasotkuja, vallan väärinkäyttöä ja opiskelijoiden epäasiallista kohtelua.

HELSINKI SCHOOLIN johtaja Timothy Persons on 67-vuotias amerikkalainen valokuva-alan vaikuttaja. Hän on tehnyt pitkän uran Aalto-yliopistossa ja sen edeltäjässä Taideteollisessa korkeakoulussa (Taik).
Berliinin Kreuzbergin kaupunginosassa toimii Personsin galleria, jolla on ollut Helsinki Schoolin maailmanvalloituksessa tärkeä rooli. Persons edustaa galleristina kymmeniä taitelijoita ja saa välityspalkkiot myydyistä teoksista. Hänen yhtiönsä Persons Productions onkin tehnyt hyvää tulosta: vuosina 2009–2020 sen liikevoitto oli yhteensä hieman yli 300 000 euroa.
Personsin yritystoiminta on saanut merkittävää taloudellista vetoapua Aalto-yliopistolta. Long Playn selvityksessä kävi ilmi, että yliopisto on maksanut vuodesta 2010 Helsinki Schoolin kuluja yli 1,4 miljoonalla eurolla. Tuohon summaan sisältyy gallerian kuukausivuokrien maksaminen, matkalaskuja, taidemessujen osallistumismaksuja ja teosten kuljetuksia. Tämän lisäksi gallerian käytössä on ollut useita assistentteja, joiden palkkoja on maksanut yliopisto. 
Samalla Persons on itse nostanut koko ajan palkkaa Aallosta. (Vuodesta 2014 lähtien hän on työskennellyt 70-prosenttisella työajalla. Hänen tittelinsä on adjunct professor.)
Tätä juttua varten haastateltiin lukuisia Aallon nykyisiä ja entisiä opiskelijoita ja entisiä työntekijöitä. He ihmettelevät, miksi yliopisto on suostunut järjestelyyn, jossa korkeakoulu toimii maksumiehenä ja Persons kerää taloudellisen hyödyn.
”Opetukseen liittyvän toiminnan pitäisi olla äärimmäisen läpinäkyvää”, sanoo Kuvataideakatemian professori Marjaana Kella, joka työskenteli valokuvauksen professorina Aalto-yliopistossa vuosina 2017–2020. 
Kella kertoo ihmetelleensä Personsin gallerian rahoituskuvioita Aalto-yliopiston median laitoksen johtajalle Philip Deanille, koska epäili Personsin yrityksen hyötyvän rahallisesti opiskelijoiden työstä. 
”Sopimusten ja tietojen siitä, kuka maksaa mitäkin ja miten rahat jaetaan, pitäisi olla aivan selviä.”
Kella kertoo Deanin vastanneen, että kyse on voittoa tuottamattomasta toiminnasta.
Dean puolestaan ei muista keskustelua, mutta sanoo kyllä, että Aalto-yliopisto ei hyödy Personsin yrityksen taidekaupoista rahallisesti.
Yliopiston ja Helsinki Schoolin välisestä järjestelystä on mahdotonta löytää mustaa valkoisella. Kun Long Play pyysi Aalto-yliopistosta Helsinki Schoolin perustamiseen liittyviä asiakirjoja, selvisi, että niitä ei ole olemassa. Talouspäällikkö Tuomo Lukkarinen luonnehti sähköpostissaan, että ryhmä vain kasvoi ”orgaanisesti projektimuotoisesta näyttelytoiminnasta vakiintuneeksi koulutukseen liittyväksi galleriatoiminnaksi”.
Dekaani Tuomas Auvinen sanoo selvityttäneensä gallerian toimintaa vuonna 2019, kun hän aloitti virassaan.
”Pyysin silloista talouspäällikköä varmistamaan, että rajanveto on pitävä.”
Auvisen mukaan näin oli, koska samassa osoitteessa toimii kaksi eri galleriaa, joista toinen on Helsinki Schoolin käytössä.
”Personsin oma liiketoiminta tapahtuu viereisessä galleriassa.”
Gallerian sivuilla tilojen jako kahteen eri galleriaan näkyy vasta vuodesta 2019 alkaen – siis dekaanin selvityksen jälkeen.

GALLERIAN MUUTKIN rahakuviot herättävät kysymyksiä.
Long Playn haastattelemat opiskelijat kertoivat, että Personsin galleria ei ole esimerkiksi suostunut tekemään heidän kanssaan kirjallisia sopimuksia.
Kaksi entistä opiskelijaa kertoi, että heille haluttiin maksaa teosmyynnistä käteisellä. Toinen heistä oli päässyt vuonna 2012 Personsin gallerian edustamana valokuvamessuille, jossa hänen työnsä myytiin vajaan 2 000 euron hintaan. 
Opiskelijalle lähetettiin sähköpostilla asiakirja, johon oli merkitty palkkion suuruus ja laskelma gallerian ja opiskelijan osuuksista. (Long Play on nähnyt asiakirjan.) 
Kun opiskelija kävi messujen jälkeen Helsinki Schoolin toimistolla, hänelle annettiin kirjekuoressa tukku seteleitä. Jälkikäteen opiskelija alkoi epäillä, että kauppa tehtiin pimeästi. Hän suostui haastatteluun nimettömänä, koska pelkäsi syyllistyneensä rikokseen. Entinen opiskelija sanoi, ettei tajunnut silloin kyseenalaistaa käteismaksua ja vaatia kuittia.
”Olin hämmentynyt, enkä halunnut paljastaa, etten ymmärrä alan toimintatapoja.”

HELSINKI SCHOOL on ollut aina eksklusiivinen ryhmittymä: mukaan ei ole päässyt kuka hyvänsä, ja valinnat on Long Playn haastateltavien mukaan tehnyt Timothy Persons. Eräänlaisena adjutanttina hänellä on ollut valokuvauksen professuuria pitkään hoitanut Jyrki Parantainen, joka on itsekin Helsinki Schoolin jäsen.
”Parantainen oli kytkyhenkilö, joka näki potentiaalin joissain opiskelijoissa ja poimi sopivia, joista keskusteli Personsin kanssa”, kertoo valokuvausta 2000-luvulla opiskellut nainen. (Hänkään ei halua puhua nimellään, koska pelkää sen vaikuttavan työskentelymahdollisuuksiinsa.)
Osa valituista kyvyistä hyväksyttiin ensin Helsinki Schoolin mukana yksittäisille taidemessuille ikään kuin ”kandidaateiksi”, ja jotkut pääsivät myöhemmin Helsinki Schoolin jäseniksi. Entisen opiskelijan mukaan Persons ei kertonut, millä perusteella uudet jäsenet valitaan. Se jakoi opiskelijat kahtia.
”Oli Helsinki Schoolin porukka ja muu porukka. Kaikki olivat vähän kuin kilpailevia ja kyräileviä toisiaan kohtaan.”
Eräs vuonna 2016 opintonsa aloittanut nainen kertoi, että Persons aloitti jakolinjojen luomisen jo valokuvaopiskelijoiden ensimmäisellä yhteisellä kurssilla. Kurssin nimi oli  ”Introduction to Helsinki School”, ja siellä opiskelijat esittelivät omia töitään.
”Timothy teki selväksi sen, kuka on hänen mielestään menestyjä.”
Joidenkin töitä hän kehui vuolaasti ja huikkasi heille esityksen jälkeen: Hei, keskustellaan me vielä. Toisille hän lausui lakonisen kiitoksen.
”Kun odotti omaa presentaatiovuoroa, se tuntui tuomiolta.”
Dekaani Tuomas Auvinen sanoo, että hänestä on ymmärrettävää, että kaikki opiskelijat eivät pääse osallisiksi Helsinki Schoolin projekteista. 
”Taiteen kuratoinnissa ja taiteellisten valintojen päätöksissä on aina subjektiivinen osuus”, hän selittää. ”Se on eri asia sitten, miten ihminen, joka tulee pudotetuksi prosessista, kokee sen, että ei ole tullut valituksi.”
Auvinen kiistää, että Persons olisi toiminut yksin.
”Toki hän on opettajana tehnyt valintoja, mutta ympärillä on yhteisö, joka on keskustelussa mukana.”
Yhteisöön kuuluu hänen mukaansa opettajia, henkilökuntaa ja laitosjohtaja.
Laitosjohtajana vuosina 2010–2021 toiminut Philip Dean kuitenkin sanoo, että Persons on saanut tehdä valintansa itsenäisesti. 
”Timothy tekee kuraattorina omia päätöksiä. Me emme sotkeudu siihen.”
Muut haastateltavat toistivat samaa näkemystä: Persons on toiminut alusta asti itsenäisesti ja hoitanut Helsinki Schoolin asioita vain muutaman valokuvaosaston työntekijän kanssa.
Osa henkilökunnasta on kyseenalaistanut laitoksen toimintatapoja. Professori Marjaana Kella sanoo ihmetelleensä, miksi Persons ylipäänsä veti opiskelijoita niin aikaisessa vaiheessa bisneksen puolelle.
”Opiskeluvaiheessa pitäisi olla kaikki mahdollisuudet uskaltaa tehdä virheitä ja asioita, jotka menevät ihan pieleen – kokeilla kaikkea sellaista, mikä ei ole myynnin tai markkinoinnin kannalta mitenkään oleellista.”

OSALLE OPISKELIJOISTA Persons on kiistämättä avannut isoja portteja. He ovat saaneet töitään ulkomaisiin gallerioihin ja suurille kansainvälisille valokuvamessuille – esimerkiksi vuotuiseen Paris Photoon, jossa vierailevat tärkeät kuraattorit ja rikkaat keräilijät. (Persons istuu myös Paris Photon valintakomiteassa eli on mukana päättämässä messuille osallistujista.)
Mutta yliopiston koulutusresurssien kuuluisi tukea kaikkia opiskelijoita – ja ennen kaikkea opiskelijoita. Vaikka Aalto-yliopisto määrittelee Helsinki Schoolin koulutukseen liittyväksi toiminnaksi, vain harva sen jäsenistä on Aallon opiskelija. Tällä hetkellä Galleria Persons Projectsin sivuilla ”Helsinki School” -osion alla nimetään 63 yksittäistä taiteilijaa. Heistä yksi kertoo nettisivuillaan ”viimeistelevänsä opintojaan”. Suurin osa on opiskellut aikapäiviä sitten, jotkut 1980-luvulla.
Viime vuonna Personsin galleria edusti Paris Photossa yhteensä 16:ta taiteilijaa, joista yksikään ei ollut Aallon opiskelija, mutta yliopisto maksoi silti gallerian 39 000 euron osallistumisen. Paris Photoon on viety myös useita taiteilijoita, joilla ei ole koskaan ollutkaan sidosta Aalto-yliopistoon. (Useina vuosina mukana on ollut esimerkiksi amerikkalaistaiteilija Grey Crawford, Personsin vanha opiskelukaveri Kaliforniasta.)
Vaikuttaa siltä, että Helsinki School palvelee ennen kaikkea ammattitaiteilijoita.
Dekaani Tuomas Auvinen kommentoi tätä sanoen, että opiskelijat eivät pääsisi Paris Photoon laisinkaan, jos heidän rinnallaan ei olisi ammattilaisia.
”Kyse ei ole pienen valikoidun piirin eksklusiivisesta etuoikeudesta, vaan kyllä tämä on aidosti ollut kaikkien opiskelijoiden saavutettavissa. Valikoitumista tapahtuu, ja osa on päässyt parhaisiin paikkoihin. Kaikki eivät ole sinne yltäneet. Se kuuluu taiteen tekemisen maailmaan.”
Auvinen korostaa, että Helsinki Schoolista ovat hyötyneet muutkin kuin messuille päässeet opiskelijat, sillä Persons on pitänyt kaikille avoimia kursseja ja katsellut opiskelijoiden portfolioita. Lisäksi projekti on tuonut arvokasta näkyvyyttä koko oppilaitokselle.
Mutta viime aikoina Paris Photossa on ollut esillä vain harvojen opiskelijoiden töitä – kahtena viime vuonna yhden ainoan opiskelijan. Samalla Aalto on maksanut osallistumismaksuja kymmeniätuhansia euroja. Miksi ihmeessä?
”Nyt täytyy muistaa, että puhutaan covid-ajasta”, Auvinen sanoo.
Opiskelijoiden vähäinen osuus ei kuitenkaan rajoitu pandemia-aikaan. 
Lopulta haastattelu ajautuu jankkaamiseksi. Auvinen ei vastaa kysymykseen, vaikka sitä kysyy häneltä moneen kertaan. Hän puhuu ”isommasta horisontista”, ”opiskelijoiden tukemisesta opintojen loppuvaiheessa” ja ”Helsingin Schoolin konseptista”.
”Suomalainen valokuvataide on maailmalla erittäin tunnettua”, Auvinen sanoo. ”Kiitos sen projektin, jonka [Taikin rehtori] Yrjö Sotamaa, [professori] Jorma Puranen ja Timothy Persons 1990-luvulla käynnistivät. Haluaisin nähdä tämän kokonaisuuden positiivisena.”
 
USEAT ENTISET opiskelijat kertoivat Long Playn haastatteluissa, että Person kohteli heitä epäasiallisesti. Yksi naisopiskelija kertoi, että vuonna 2017 Persons kutsui hänet taidenäyttelyn avajaisten jatkoille antaen ymmärtää, että paikalle tulisi muitakin. (Hän ei halua puhua tapauksesta omalla nimellään, koska pelkää joutuvansa vaikeuksiin.) Kun nainen saapui paikalle, pöydässä istuikin vain Persons. Hän tarjosi viiniä ja alkoi kysellä yksityisasioista: perhesuhteista ja poikaystävästä. 
Opiskelijasta se tuntui oudolta. Toisaalta hän oli käsitellyt ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä valokuvissaan. ”Siinä mielessä se oli vähän siinä ja siinä…”
Kun he lähtivät ravintolasta, Persons pujotti kätensä opiskelijan käsivarteen. Raitiovaunupysäkillä hän sanoi lauseen, jonka opiskelija koki uhkaavaksi.
”Että huomenna koulun jälkeen hän kidnappaa minut hänen villaansa Kirkkonummelle katsomaan jotain pieniä kissanpentuja.”
Kurssi jatkui seuraavana aamuna.
”Menin koululle niin, että saavuin juuri silloin, kun kurssi alkoi. Sen jälkeen menin suoraan syömään, ettei hän missään vaiheessa voisi puhua minulle.”
Tapauksen jälkeen opiskelija alkoi vältellä Personsia.  Jos hän kuuli opettajan olevan koululla, hän vältti menemästä sinne. Hän ei lähtenyt muiden opiskelijoiden mukana opintomatkalle Berliiniin, vaikka oli ostanut jo lentoliput ja maksanut majoituksen.
Tapaus ei ole ainut laatuaan. Opintonsa vuonna 2016 aloittanut Utu-Tuuli Jussila kertoi Personsin tarttuneen häntä yksityisvastaanotolla kädestä ja kehuneen ulkonäköä.
Moni muukin opiskelija kertoi, että Persons kommentoineen ulkonäköä, udelleen yksityisasioista ja puhuneen niistä sitten muiden kuulleen.
2010-luvulla valokuvausta opiskellut Helen Korpak kertoi, että jos Persons kuuli jonkun opiskelijan rankoista elämänkokemuksista, hänellä oli tapana muiden kuulleen kehottaa opiskelijaa ammentamaan niistä kuviinsa.
”Siinä on oma eettinen ongelmansa, että menee kouluun ja yrittää kaivaa opiskelijoista asioita ja puskee ihmisiä tekemään niistä taidetta omaan kaupalliseen galleriaansa.”
Eräs naisopiskelija kertoi Personsin vaatineen häntä perustelemaan, miksi on parisuhteessa. Kun nainen leikkasi hiuksensa, Persons kysyi, oliko se merkki erosta.
”Timothy sanoi, että naiset aina leikkaavat hiuksensa, kun ne eroavat.”
Toiselle naisopiskelijalle Persons sanoi, että tämän kannattaisi inspiroitua eräästä naistaiteilijasta, joka esiintyi töissään alasti. 
”Työni eivät millään lailla sopineet siihen. En käyttänyt omaa kehoani mitenkään osana teoksiani.”
Nainen yritti sivuuttaa asian. 
”Eihän se ollut mikään suora ehdotus, että ole alasti…”

SUURIN OSA epäasiallista kohtelua kokeneista opiskelijoista jätti asian sikseen, eivätkä monet kertoneet edes opiskelukavereilleen. Se taas korosti opiskelijoiden jakautumista entisestään.
”Täytyi miettiä, kenelle sanoo, ettei se kantaudu hänen korviinsa. Epäluottamus ja eriarvoisuus, joka kylvettiin opiskelujen alkuaikoina vaikutti siihen, mistä voi puhua”, yksi entinen opiskelija kertoi.
Monilla oli pelissä oma ura. Haastatellut kertovat, että Personsilla on tapana korostaa vaikutusvaltaansa ja suhteitaan taidemaailmaan.
Myös se vuonna 2017 opiskellut nainen päätti aluksi olla kertomatta siitä, kuinka Persons kutsui hänet ravintolaan, tarttui kädestä ja puhui kidnappaamisesta. Myöhemmin samana keväänä hän kuitenkin kertoi tapahtuneesta eräälle henkilökunnan edustajalle. Seuraukset olivat ikävät.
Muutaman päivän päästä opiskelija sai puhelun Personsilta. Naisen mukaan Persons oli puhelimessa vihainen ja uhkaava. Myöhemmin yliopiston lakimiehet ottivat opiskelijaan yhteyttä, ja kaksi yliopiston edustajaa haastatteli häntä. Sen jälkeen hän sai viestin, että asia on käsitelty, mutta hänelle ei kerrottu, miten.
Vuonna 2018 Timothy Persons sai Aalto-yliopistolta huomautuksen. Tuolloin taustalla oli usean opiskelijan valitus. Häntä moitittiin opiskelijoiden yksityisasioista kysymisestä ja ulkonäön kommentoinnista.
Vain yksi valittaneista, Utu-Tuuli Jussila, esiintyi nimellään.
Jussilan mukaan valitusjärjestelmä oli ongelmallinen: Hänet otettiin vakavasti, mutta anonyymien valittajien asema oli vaikea. Valitusten sisältö tuli Personsin tietoon, ja siksi ainakin osa opiskelijoista jätti kertomatta tilanteista, joihin heidät voisi yhdistää.
”Ymmärrän, ettei painokkaita syytöksiä voi huudella puskista, mutta tuntui siltä, että enemmän suojeltiin Timothyn ja Aalto-yliopiston oikeuksia”, Jussila sanoo nyt. ”En tiedä, onko systeemi toimiva, jos yliopisto ei voi reagoida kunnolla.”
Jussilan mukaan monet opiskelijat olivat tuoneet kokemuksiaan henkilökunnan tietoon myös epävirallisia reittejä pitkin.
Valokuvataiteen laitoksella professorina vuoteen 2020 työskennellyt Marjaana Kella kertoo puhuneensa kahdesta tapauksesta henkilöstöpäällikölle ja Aalto-yliopiston lakimiehelle, mutta ei tiedä, miten asiat ratkaistiin. Kella sanoo, että vaikka opiskelijat ovat puhuneet ongelmista, käsittely ei ole edennyt, koska nämä eivät ole halunneet tulla esiin nimellään.

TIMOTHY PERSONS vastaa puhelimeen Berliinistä. Hän kiistää entisen opiskelijan kertomuksen kädestä tarttumisesta ja kidnappauspuheista. 
”En ole eläessäni tehnyt tuollaista! En ole koskaan lähestynyt opiskelijaa seksuaalisesti. Kuka hyvänsä tämän sinulle kertoikin, se on vain yksi puoli tarinaa.”
Persons myöntää, että hänellä on ollut tapana kehua opiskelijoiden ulkonäköä, mutta enää hän ei kuulemma tee niin, koska Aalto-yliopisto puuttui asiaan. 
”Minulle kerrottiin, että sellaisia asioita ei pidä sanoa nykypäivänä.”
Persons kiistää, että olisi saanut Aalto-yliopistolta virallista huomautusta.
”Siitä ei seurannut kurinpidollisia toimenpiteitä. Minua pyydettiin olemaan sensitiivisempi.” 
(Long Play pyysi Aalto-yliopistosta asiakirjat Personsiin kohdistuneista kurinpitotoimista. Niistä selviää, että hän sai vuonna 2018 kirjallisen huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä. Vuonna 2004 hän on saanut ”ankaran varoituksen” matkalaskun väärentämisestä. Hän oli peukaloinut Tukholman-matkansa hotellikuittia siten, että yöpymisen hinta näytti 2 000 kruunua suuremmalta kuin se todellisuudessa oli.)
Aalto-yliopiston ja hänen oman firmansa taloudellisissa kytköksissä Persons ei näe mitään ongelmallista. Hänen mukaansa Aalto-yliopisto maksaa vain osan Paris Photoon menevistä kuluista.
Mutta onko oikein käyttää julkista rahaa sellaisiin taiteilijoihin, joilla ei ole mitään tekemistä yliopiston kanssa? 
”Totta kai. Et taida ymmärtää tätä dynamiikkaa, koska et ole käynyt kansainvälisillä messuilla. Jos laittaa nuoren taiteilijan Picasson tai etabloituneen taiteilijan viereen, teoksen arvo nousee 110 prosentilla”, Persons sanoo. Hän kertoo käyttävänsä menestyneitä taiteilijoita ”siltana”, jonka avulla hän voi esitellä maailmalle nuoria ja tuntemattomia taiteilijoita.
Personsin mukaan kaikki teosmyynnistä saadut tulot ovat menneet firman pyörittämiseen. Hän korostaa useaan otteeseen, ettei ole koskaan nostanut palkkaa yrityksestään. Mutta entäpä osingot? Yhtiö on tehnyt monena vuonna kymmeniä tuhansia euroja voittoa. 
Julkisista asiakirjoista voi päätellä, että olet nostanut itsellesi firman tililtä yli 200 000 euroa…
”Mitä tarkoitat? En nosta lainkaan palkkaa itselleni.”
Tarkoitan osinkoja.
”Ai, osinkoja? Jos nostan osinkoja, ne menevät myös gallerian tukemiseen. Et taida ymmärtää. Galleria Berliinissä ei tuota lainkaan rahaa.”
Mitä tulee käteismaksuihin ilman kuitteja, Persons kiistää, että galleria olisi toiminut opiskelijoiden suuntaan väärin. 
”Käteinen raha ei ole laitonta. On taiteilijoiden vastuulla pyytää kuittia, ei meidän. Meillä ei ole mitään salattavaa.”
Kun haastattelua on jatkunut puolen tunnin ajan, Persons hermostuu. Hän alkaa tiukata jutun tarkoitusperistä ja toistelee, ettei ole tehnyt mitään väärää. Lopulta hän lyö luurin korvaan, eikä hän enää myöhemmin vastaa kirjallisesti toimitettuihin jatkokysymyksiin. 

DEKAANI TUOMAS Auvinen ei ole kuullut, että Aalto-yliopiston opiskelijoille olisi maksettu messuilla myydyistä taideteoksista pimeästi. 
”Minulle ei ole tullut tietoa tämän tapaisista toimenpiteistä ja vallan väärinkäytöksistä”, hän sanoo. ”Varmasti on kiistämätöntä, että Timothy Personsilla on useita rooleja ja hän on vallankäyttäjä. Vallankäyttöön liittyy aina mahdollisuus käyttää valtaa väärin.”
Samassa puhelussa Auvinen kertoo, että Helsinki Schoolin ja Aalto-yliopiston yhteistyö päättyy pian. Taustalla on Aalto-yliopiston organisaatiouudistus, jonka seurauksena maisterikoulutus menee taidepuolella uuteen uskoon.
Uudet kurssisuunnitelmat hyväksytään helmikuussa, ja Timothy Personsin kursseja ei ole enää mukana. Aalto-yliopisto lopettaa myös Berliinin gallerian ja Paris Photoon osallistumisen rahoittamisen.
”Resurssimme ovat niin tiukat”, Auvinen sanoo. ”Niin hienoa työtä kuin siellä on tehtykin, meidän täytyy tässä kohdassa säästää.”

Tekstiä muutettu 9.2. 2022 klo 11.53. Aiemmin jutussa kerrottiin, että Aalto-yliopistossa professorina työskennellyt Marjaana Kella oli puhunut henkilöstöpäällikölle yhdestä opiskelijan härintätapauksesta. Todellisuudessa hän oli puhunut kahdesta tapauksesta, ja keskusteluissa oli ollut mukana myös Aalto-yliopiston lakimies.