Petettyjä lupauksia, huijauksia, viherpesua – päästökompensaatioala on villi länsi

 

Päästöhyvitysprojekteissa liikkuu miljardeja euroja. Kukaan Suomessa ei valvo, mitä rahoilla tehdään.
Kymmenien suomalaisyritysten käyttämä päästöhyvityspalvelu Nordic Offset ei toteuta lupauksiaan, kertoi Svenska Ylen Vihreitä hampurilaisia -ohjelma tällä viikolla. Long Playn oman selvityksen mukaan samankaltaiset ongelmat koskevat muitakin päästöhyvityspalveluita, ja viime aikoina palveluiden valvonta on heikentynyt entisestään.

Vapaaehtoinen päästöhyvitys toimii paperilla esimerkiksi näin: Hesburger auttaa ugandalaisia vaihtamaan avotulella kokkaamisen energiatehokkaaseen lieteen. Se vähentää ilmakehään päätyvän hiilidioksidin määrää. Silloin yhtiö ikään kuin hankkii itselleen oikeuden päästää ilmakehään vastaavan määrän hiilidioksidia muualla. Näin syntyy Hesburgerin ”Hiilijalanjälki hyvitetty” -tuotelinja: hampurilaisia, joita voi syödä ilman ilmastosyyllisyyttä.

Ylen toimittaja Jessica Stolzmannin jäljittämät energiatehokkaiden liesien ugandalaiset ostajat eivät kuitenkaan tienneet osallistuvansa suomalaisen purilaisketjun hiilipäästöjen kompensointiin. Hyvityksiä myyneen yhdysvaltalaisen Impact Carbon -yrityksen arviot hankkeen ilmastovaikutuksesta vaikuttavat reippaasti liioitelluilta. Luultavasti ugandalaiset ostaisivat täsmälleen samanlaisia liesiä riippumatta siitä, tukisiko Hesburger niiden myyntiä tai ei.

Impact Carbonin myymät hyvitykset välitti Hesburgerille suomalainen Nordic Offset. Se on ollut yksi harvoista hyvämaineisista kotimaisista toimijoista alalla, jota huijaukset ja epäselvyydet ovat riivanneet jo vuosia. 

Kyse ei ole pikkuasiasta, sillä erilaisissa päästöhyvitysprojekteissa liikkuu maailmalla miljardeja euroja. Ne vaikuttavat ihmiskunnan ilmastotoimien suuntaan aikana, jolloin päästöjen vähentämisellä on kiire. 

Viime joulukuussa Long Play kartoitti 28 kotimaisen päästöhyvityspalvelun toimintaa päästöhyvityshuijauksia käsittelevän jutun taustoitukseksi. Käytimme vertailussa yksinkertaista kriteeristöä, jossa kiinnitimme huomiota palveluiden läpinäkyvyyteen ja hyvityksen hintaan. Lisäksi selvitimme, miten palveluiden asiakkaat kertoivat käyttävänsä hyvityksiä: oliko ostaja myös vähentänyt päästöjään, ja millaiset päästöt kuuluivat hyvityksen piiriin.

Nordic Offset sijoittui vertailussa parhaaseen viidennekseen. Sen hankkeilla on pääsääntöisesti kansainvälisesti tunnustettu Gold Standard -sertifikaatti, ja se kokoaa tietoa hankkeistaan avoimeen rekisteriin. (Miinuspisteitä palvelu sai hyvitysten epäilyttävän halvasta hinnasta.) 

Tällainen karkea vertailu on käytännössä ainoa tapa, jolla asiakas voi arvioida eri palveluiden uskottavuutta – ja vastuu todella on asiakkailla. 

Vapaaehtoisia päästöhyvityksiä tarjoavia palveluita ei valvota Suomessa käytännössä lainkaan. Tällä hetkellä Suomessa voidaan myydä päästöhyvityksenä lähes mitä tahansa, kunhan markkinointilupauksella on edes teoriassa jokin yhteys ilmastotieteeseen. Esimerkiksi puiden istuttamista lupaavan palvelun ei tarvitse todistaa kenellekään, että se oikeasti istuttaa puita. Riittää, että puiden yleisesti ottaen tiedetään sitovan hiilidioksidia. 

Kotimaiset metsiin perustuvat päästöhyvitykset ovatkin olleet erityisen sekavia, eikä niille myönnetä kansainvälisiä sertifikaatteja. Karkeana nyrkkisääntönä on voinut pitää sitä, että kotimaisia metsähyvityksiä ostavat ne, jotka eivät tiedä tai välitä, mitä ovat tekemässä. Ilmastokysymyksiä tuntevat asiakkaat ovat yleensä valinneet ulkomailla toteutettuja, sertifioituja hankkeita.  

Nordic Offsetilla on ollut Suomessa hyvä maine ja asiakkaina julkisia tahoja, jotka tuntevat alan: esimerkiksi Sitra, Lahden kaupunki ja Opetushallitus. Long Playn vertailussa Nordic Offsetin asiakkaat viestivät päästöhyvityksistään muita selkeämmin. 

Avoimuudesta, sertifikaateista ja asiakkaiden valveutuneisuudesta huolimatta Nordic Offsetin hanke paljastui Ylen ohjelmassa epäilyttäväksi. Sitra ja Lahden kaupunki ovat ilmoittaneet selvittävänsä nyt sitä, mikä hyvityspalvelun valinnassa on mennyt pieleen. 

Toisaalta voi olla, että juuri hyvämaineisen Nordic Offsetin ongelmat osoittavat, että alan ongelmissa ei ole kyse yksittäisistä mädistä omenoista. Yhä useampi uskoo, että ala on perustavanlaatuisesti toivoton. 

”Tämä on villi länsi ja me tunnistamme sen ongelmaksi”, ympäristöministeriön ilmastoyksikön päällikkö Outi Honkatukia toteaa. 

Suomessa päästöhyvityskaupan sääntely on viime aikoina heikentynyt. Päästöhyvitysten myynti vaati aiemmin rahankeräyslupaa, mutta lupavaatimus poistui syksyllä 2021. Rahankeräyslain uudistuksen valmistelussa todettiin erikseen, että laissa ei haluta lausua mitään päästöhyvitysten kriteereistä tai valvonnasta. Nyt kriteerejä tai valvontaa ei siis käytännössä ole.

”Sisäministeriö ei kokenut, että on sen asia ottaa kantaa siihen, miten hyvä kompensaatio määriteltäisiin. Sitä pidettiin vaikeana”, Outi Honkatukia sanoo. 

Alan ryhdistäytymistä vaikeuttaa se, että päästöhyvityspalveluiden asiakkaita ei näytä haittaavan se, jos niiden rahat eivät päädy luvattuun kohteeseen – kunhan väite ilmastoneutraaliudesta päästään käyttämään omassa markkinoinnissa. Long Play kertoi joulukuussa Ilmastokummit-nimisestä yrityksestä, joka myi olemattomia hyvityspalveluita. Ilmastokummien palveluja ostanut Metso Outotec kuvasi Long Playn haastattelussa yhteistyötä onnistuneeksi, vaikka yritys ei ollut koskaan saanut tietää, mihin sen rahat oli käytetty. 

Päästöhyvityspalveluilla on asiakkainaan myös tavallisia kuluttajia, jotka eivät välttämättä tiedä, että asiakkaan pitäisi itse selvittää, tekevätkö palvelut sen, mitä lupaavat. Selvittäminen on työlästä. Joulukuinen juttumme Ilmastokummien tapauksesta vaati viikkojen tutkimustyötä karttojen, ilma- ja satelliittikuvien, kiinteistörekisterin sekä metsänkäyttötietokantojen parissa.

Muissa Pohjoismaissa kuluttajaviranomaiset yrittävät jo suitsia päästöhyvityksiin perustuvaa vihermainontaa. Esimerkiksi maitojätti Arla on Ruotsissa ja Tanskassa kuluttajaviranomaisten hampaissa siksi, että se on kutsunut maitoaan ”ilmastoneutraaliksi”. Mainosväite perustuu päästöjen hyvittämiseen sademetsänsuojeluprojekteilla. 

Moni Arlan sademetsäprojekteista on likemmässä tarkastelussa paljastunut epäonnistuneeksi, mutta se ei ole viranomaisten mielestä asian pihvi. Olennaista on se, ettei päästöjä voi oikeasti nollata hyvityksillä. 

”Sanat ‘ilmastoneutraali’ tai ’hiilineutraali’ antavat kuluttajalle käsityksen, että tuotetta voisi kuluttaa rajattomasti ilman ilmastovaikutuksia. Se on harhaanjohtavaa”, Tanskan kuluttajaviraston asiantuntija Stine Vuholm kommentoi Journalisten-lehdelle viime syksynä. 

Ympäristöministeriön ilmastoyksikön päällikkö Outi Honkatukia kertoo, että ministeriö valmistelee muiden Pohjoismaiden kanssa yhteistä opasta, joka on suunnattu ihmisille, jotka haluavat ostaa päästöhyvityksiä. 

”Se ei poistaisi sitä, että markkinoilla voisi edelleen olla huonolaatuisia kompensaatioita. Mutta ainakin ostaja tietäisi, mitä ostaa.”

Honkatukia sanoo, että kotimaisessa keskustelussa kompensaatiopalvelut ovat ylipäänsä saaneet liian paljon huomiota. Niiden sijaan pitäisi keskittyä päästöjen vähentämiseen.

”Kompensaatiot tulevat kysymykseen sitten, kun on tehty kaikki päästöjen vähentämiseksi. Ei niin, että shoppaile helposti ja klikkaa tästä kompensaatio.”

Näin Long Play vertaili päästöhyvityspalveluita

Long Play vertaili viime talvena 28 suomalaisen päästöhyvityspalvelun toimintaa. Pohjana käytimme Finnwatchin Anekauppaa vai ilmastotekoja -selvitystä.

Käytimme vertailussa yksinkertaista kolmen kohdan kriteeristöä. Kaksi kriteereistä liittyi läpinäkyvyyteen: onko palvelulla kansainvälisesti tunnustettua sertifikaattia, ja voiko toimien toteutustavan ja -paikan tarkistaa avoimesta rekisteristä? Kolmanneksi katsoimme hyvityksen hintaa. Jos hinta oli alle 20 euroa hiilitonnilta, pidimme sitä epäilyttävän halpana. (EU:n päästökaupassa hiilitonnin hinta on tällä hetkellä 90 euroa.)

Vertailumme oli karkea ja kriteerit kaikkea muuta kuin tiukat. Haimme niillä minimitasoa, jota asiakkaiden vähintään tulisi vaatia etsiessään kumppania sääntelemättömältä ja skandaalien riivaamalta alalta. 

Kävi ilmi, että matalankin riman ylittäminen tuotti vaikeuksia lähes kaikille suomalaisille päästöhyvityspalveluille.

Nolla pistettä
Kuusi palvelua reputti kaikissa Long Playn vertailun kategorioissa. CO2 Compensate, Evergreen Finland, Havulatva, Ilmastokummit, Istutapuita.fi ja Taimiteko ovat suomalaisia puiden istuttamiseen tai talousmetsän lannoitukseen perustuvia palveluita. Niiden päästöhyvityslupausten paikkansapitävyydestä ei ollut julkisesti saatavilla minkäänlaisia takeita. Suurin osa niiden asiakkaista oli pienyrityksiä, mutta palveluita käyttivät myös esimerkiksi Patria, HKScan ja Puustelli. Istutapuita.fi ja Taimiteko ovat sittemmin lisänneet istutuksiin liittyviä sijaintitietoja verkkosivuilleen. 

Yksi piste
Ylivoimaisesti suurin osa vertailussa mukana olleista palveluista sai yhden pisteen. Piste tuli käytännössä aina siitä, että palvelu ei ollut epäilyttävän halpa.

Kaksi pistettä
Viisi palvelua sai kaksi pistettä: CO2Esto, Finnairin Push For Change, Nordic Offset, Reforest sekä Ilmastoavun kotimaiset hankkeet. 

Kolme pistettä
Käytännössä vain yksi palvelu, Compensate, täytti kaikki kriteerit. Ilmastoapu täytti ne kansainvälisten hankkeidensa osalta.