Helsinki Schoolin johtohahmot pyrkineet suhteisiin opiskelijoiden kanssa – entiset valokuvauksen opiskelijat kertovat ahdistelusta ja painostamisesta seksiin

Long Play julkaisi helmikuussa jutun, joka käsitteli Aalto-yliopiston valokuvavientihanke Helsinki Schoolin rahoitukseen liittyviä epäselvyyksiä ja opiskelijoiden kokemaa häirintää. Haastattelussa projektin vetäjä Timothy Persons kiisti lähestyneensä opiskelijoita koskaan seksuaalisesti.
Jutun julkaisun jälkeen Long Play on saanut useita yhteydenottoja entisiltä valokuvauksen opiskelijoilta. Heidän kertomansa perusteella seksuaalista ahdistelua on tapahtunut kauan ja häirintä on ollut yleistä. Seksuaalisiin suhteisiin opiskelijoiden kanssa on Personsin lisäksi pyrkinyt myös valokuvauksen professuuria pitkään hoitanut Jyrki Parantainen. 

VALOKUVAUKSEN OPISKELIJA Eva Persson alkoi työskennellä Timothy Personsin kanssa 1998. Persons lähestyi häntä aluksi opiskelijabileissä ja baarissa ja puhui yhteisestä tulevaisuudesta työparina. Hän pestasi Perssonin töihin Gallery Taikiin, joka esitteli opiskelijoiden töitä messuilla. (Galleria on nykyisin nimeltään Persons Projects ja se toimii Berliinissä.)
Aluksi kaikki sujui hyvin. Persons ja Persson järjestivät illallisia ja loivat suhteita taidepiireihin. 
”Olimme hyvä työpari, olimme loistavia myymään. Hän oli hyvä, minä olin hyvä. Yhdessä olimme superhyviä”, Eva Persson sanoo.
Persson alkoi työskennellä myös Galerie Anhavalle, joka on Suomen arvostetuimpia gallerioita. Ura galleristina tuntui vetävän. Persson oli kiinnostunut myös lehtikuvaajan töistä ja eteni siinäkin.
Tukholmassa Persson ja Persons majoittuivat yleensä vaatimattomissa hotelleissa omissa huoneissaan, mutta eräälle matkalle Persons varasi yhteisen huoneen kalliista hotellista. Persson kertoo, että Persons perusteli asiaa säästösyillä ja lupasi yöpyä lattialla.
”Sanoin, että se käy, kunhan minulla on sänky.”
Huoneessa oli vain yksi kapea sänky. Persons ei ollut järjestänyt itselleen patjaa. Illalla Persons kysyi, voisivatko he sittenkin nukkua yhdessä. Persson kieltäytyi. Yöllä hän havahtui siihen, että Persons kapusi sänkyyn ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
”Kysyin, mitä oikein teet. Hän vastasi: ’just making myself comfortable’.”
Persson sanoi, ettei hänellä ole mukavaa, minkä jälkeen Persons palasi lattialle.
Persson kertoo, että hänelle jäi epämukava olo, mutta hän yritti unohtaa tapauksen. He jatkoivat yhteistyötä, ja Persons lupaili auttaa uran edistämisessä.
Kerran Persons järjesti juhlat helsinkiläisessä arvoasunnossa. Paikalla oli tärkeitä taidevaikuttajia. Persons kutsui Perssonin huoneeseen, jossa hän oli keskustelemassa erään ruotsalaisen museojohtajan kanssa. Persson ajatteli, että kyse olisi verkostoitumisesta. Mutta kun hän meni peremmälle, Persons kehotti häntä näyttämään rintansa. Persson kertoo, ettei pystynyt sanomaan tilanteessa mitään. Hän poistui juhlista ja meni kotiinsa. 
Syksyllä 2002 Persons kutsui Perssonin mökilleen Kirkkonummelle. Se ei ollut ensimmäinen kutsu. Mökillä oli järjestetty juhlia, joista liikkui valokuvausopiskelijoiden parissa ”legendaarisia juttuja”. Eva Persson ei ollut juhliin osallistunut, koska hän oli alkanut vältellä tilanteita, joissa Persons voisi toimia arvaamattomasti. 
Tällä kertaa hän kuitenkin suostui lähtemään Kirkkonummelle, koska mukaan olivat tulossa myös Personsin lapset. Persson kertoo ajatelleensa, ettei lasten läsnäollessa kävisi mitään. Hän myös tiesi, että Persons oli naimisissa. 
Yöllä Persons saapui huoneeseen, jossa Persson yöpyi. Persons pyysi Perssonia ulos katselemaan taivasta. Tämä kieltäytyi, mutta ovella seissyt Persons jatkoi kysymistä. Persson makasi patjalla ja tilanne alkoi pelottaa häntä.
”Ajattelin, että nyt on aika nousta.”
Ulkona Persons alkoi lähennellä. Persson kertoo lamaantuneensa.
”Tajusin, että olin hävinnyt. En päässyt tilanteesta pois, se ei ollut mitenkään mahdollista. En voinut järjestää kohtausta lasten vuoksi. Annoin vain periksi”, Persson sanoo. ”En sanonut ei, en taistellut vastaan. Luovutin.” 

EVA PERSSON kertoo olleensa tapahtuneen jälkeen ahdistunut.
”Yritin työntää kaiken syrjään. Että se ei ole minun ongelmani, koska se ei ole minun syytäni.”
Hän työskenteli Personsin kanssa vielä jonkin aikaa, mutta on sittemmin vaihtanut kokonaan alaa. Persson sanoo, että olisi halunnut jatkaa uraansa galleristina, mutta se tuntui mahdottomalta: Suomen taidemaailmassa piirit ovat pienet, eikä hän halunnut olla missään tekemisissä Timothy Personsin kanssa. 
Persson sanoo, ettei ole puhunut tapauksesta aiemmin, mutta päätti tehdä sen nyt, koska Persons väitti Long Playn haastattelussa, ettei hän ole koskaan lähestynyt yhtäkään opiskelijaa seksuaalisesti.
Dosentti Taneli Eskola muistaa nähneensä Perssonin samana syksynä. 
”Eva oli koululla, ja aulassa oli muitakin ihmisiä. Näin hänen kasvoistaan ja olemuksestaan heti, että nyt ei ole asiat kunnossa, että nyt on tapahtunut jotain pahaa.”
Eskola sanoo, että kohtaaminen on jäänyt vaivaamaan häntä.
”Olen muistanut sen ilmeen ja olemuksen kaksikymmentä vuotta. Virheeni oli, että en silloin kysynyt mitään.”
Eskola sai tietää Kirkkonummen tapahtumista vasta tänä talvena, Long Playn ensimmäisen jutun jälkeen. Valokuvapiireissä heräsi keskustelua Personsin toiminnasta, ja sitä kautta hän päätyi keskustelemaan Perssonin kanssa. 
Eskola ja Persson ovat kumpikin tavanneet Aalto-yliopiston edustajia, jotka selvittävät Helsinki Schoolin asioita. (Aalto-yliopisto ilmoitti Long Playn ensimmäisen jutun jälkeen tekevänsä Helsinki Schoolista ”objektiivisen ja riippumattoman selvitystyön”. Selvityksen tekijäksi nimettiin Aalto-yliopiston talous-, laki- ja oppimispalvelut.)

KESÄLLÄ 2016 Persons kutsui Kirkkonummen mökille erään kolmannen vuoden valokuvauksen maisteriopiskelijan. 
”Puhelimessa jäi vähän epäselväksi, oliko kutsu ammatillinen vai henkilökohtainen”, nainen kertoo. (Hän haluaa puhua nimettömästi, koska hänen läheisensä eivät tiedä tapahtuneesta.)
Nainen oli aikoinaan ollut harjoittelijana Personsin galleriassa Berliinissä, mutta sen jälkeen hän ei ollut ollut Personsin kanssa enää juurikaan tekemisissä. Berliinissä opiskelija oli pannut merkille, että Persons puhui ronskeja juttuja ja retosteli ”naisseikkailuillaan”.
Opiskelija pohti mökkikutsuun vastaamista yhdessä poikaystävänsä kanssa. Hän sanoo, että hälytyskellot soivat, mutta toisaalta hän tarvitsi töitä. Personsin kautta saattaisi saada arvokkaita kontakteja tai suosituksia.
”Ajattelin, että nyt pitää repäistä, en saa ikinä mitään aikaiseksi uralla, jos en uskalla mennä tilanteisiin. Päätin, että teen vaan selväksi, etten ole kiinnostunut hänestä sillä tavalla.”
Persons ajoi naisen Kirkkonummelle, jossa he tekivät ruokaa ja joivat viiniä. Personsin puheenaiheet sivusivat välillä seksiä. 
Opiskelija koitti kysellä galleriasta ja yhteisistä tutuista siinä toivossa, että Persons toisi esiin jonkun työmahdollisuuden, mutta sellaista ei kuulunut.
Persons tarjosi useaan kertaan lisää juotavaa, mutta opiskelija kieltäytyi.
Jossain vaiheessa nainen tajusi, ettei tiennyt tarkalleen, missä hän oli. Hän katseli ympärilleen, näkyisikö jossain kirjekuoria tai lehtiä, joissa olisi mökin osoite. 
Persons halusi saunomaan ja uimaan. Ehdotus arvelutti, mutta opiskelija ajatteli, että Suomessa on tavallista saunoa yhdessä.
Saunareissun aikana Persons ei lähestynyt opiskelijaa mitenkään.
”Tuli erityisen vahvasti olo, että ei tässä ollutkaan mitään.”
Persons oli osoittanut opiskelijalle nukkumapaikan mökin yläkerrasta. Kun opiskelija oli käynyt makuulle, Persons saapui yllättäen huoneeseen, asettui sängylle tämän taakse ja painoi sukuelintään naista vasten. 
Opiskelija nousi nopeasti ylös ja poistui huoneesta alakertaan. Hän soimasi itseään. 
”Että en osannut lukea tätä koko juttua… miksi mä edes tulin tänne, olinpa naiivi. Miksi edes odotin, että hänellä olisi ollut mitään työtarjousta mulle? Tottakai hän halusi tätä.”
Hän olisi halunnut soittaa taksin, mutta ei tiennyt osoitetta eikä hänellä olisi ollut riittävästi rahaakaan. 
Opiskelija jäi yöksi alakerran sohvalle. Myöhemmin hän harkitsi, että kertoisi kokemuksestaan Aalto-yliopiston edustajille. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin. 
”Jotenkin sen groomingin seurauksena tuli ajatus, että mun täytyy suojella häntä siltä, että menisin kertomaan. Että täytyisi jotenkin lopettaa se tilanne niin, että hän ei järkyty siitä.”
Päätökseen vaikutti myös huoli omasta urasta. Persons oli korostanut koululla moneen kertaan vaikutusvaltaansa.
”En halunnut, että hän millään tavalla tuhoaisi uraani.”
Tapauksen jälkeen nainen lopetti valokuvaamisen kokonaan. Myöhemmin hän hakeutui toiselle alalle.

KYSEISEN OPISKELIJAN ja Eva Perssonin päätös hylätä ura valokuvan parissa ei ole poikkeus. Long Play on haastattelut neljää muutakin entistä valokuvauksen opiskelijaa, jotka ovat vaihtaneet alaa tai lopettaneet aktiivisen valokuvaamisen. He kertovat tehneensä päätöksen osin opiskeluaikojen ikävien kokemusten vuoksi. 
Moni kertoo kohdanneensa opiskellessaan seksuaalista häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua mutta jättäneensä asian sikseen. Syynä puhumattomuudelle on ollut häirintää tehneiden opettajien asema.
Opiskelijoiden kertomuksissa nousee toistuvasti esiin valokuvauksen professorina vuosina 2006–2017 toimineen Jyrki Parantaisen toiminta. Parantainen on itsekin Helsinki Schoolin taiteilija, ja hänellä on ollut sananvaltaa siihen, keitä opiskelijoita ryhmään on valittu. 
Parantaisen kerrotaan hakeutuneen baareissa ja koulun juhlissa fyysiseen kontaktiin naisopiskelijoiden kanssa ja muun muassa suudelleen ennalta-arvaamatta. Hän on myös aloittanut useita lyhyitä seurustelusuhteita opiskelijoiden kanssa. Tapauksia on 1990-luvulta 2010-luvulle.
Parantaisen käytös sai monet opiskelijat varuilleen. 
Eräs 2010-luvulla opiskellut nainen kertoo, ettei halunnut viipyä baareissa myöhään, sillä Parantaisen epäasiallinen käytös opiskelijoita kohtaan ahdisti. Henkilökunnan toimintatavat vaikuttivat myös opiskeluilmapiiriin. 
”Opiskelijoiden pitää saada käydä koulua opiskelijoina, eikä joutua kokemaan olevansa mahdollisia henkilökunnan edustajan halun kohteita”, sanoo yksi entinen opiskelija.

VAIKUTTAA SILTÄ, että Parantaisen suhteet omiin opiskelijoihinsa ovat olleet valokuvataiteen osastolla pitkään jonkinlainen julkinen salaisuus. Timothy Personsin toiminnasta on taas tiennyt ainakin yksi henkilökunnan edustaja – Jyrki Parantainen.
Eva Persson kertoo, että pari vuotta Kirkkonummen mökin tapahtumien jälkeen hän törmäsi Parantaiseen helsinkiläisessä ravintolassa. Parantainen jankkasi koko illan, olivatko Persson ja Persons harrastaneet ikinä seksiä. Persson ihmettelee, miten opettaja edes osasi kysyä sellaista.
”En tiennyt, halusiko hän juoruta vai oliko hän huolissaan henkilökunnan edustajana.”
Kun Parantainen oli kysynyt monta kertaa, Persson lopulta kertoi tapahtuneesta.
Hänen mukaansa Parantainen ei kommentoinut asiaa mitenkään eikä koskaan halunnut keskustella siitä uudelleen.
Moni muu häirintää kohdannut kertoo pysyneensä hiljaa.
He kertovat, että kilpailullisessa ilmapiirissä jopa opiskelukavereille puhuminen on ollut vaikeaa. Opiskelijat ovat pelänneet, että asia kulkeutuu Timothy Personsin korviin – hänellä kun on ollut korkeakoulussa poikkeuksellisen paljon vaikutusvaltaa opiskelijoiden urakehitykseen.
Jyrki Parantaisen professorikausi päättyi vuonna 2017. Sen jälkeen jotkut opiskelijat ovat tehneet valituksia Personsin käytöksestä. Vuonna 2018 Persons sai Aalto-yliopistolta virallisen huomautuksen. Häntä moitittiin siitä, että hän on udellut opiskelijoiden yksityisasioista, kuten seksuaalisesta suuntautumisesta, ja kommentoinut näiden ulkonäköä.

HELSINKI SCHOOL toimi aluksi Taideteollisen korkeakoulun (Taik) alaisuudessa. Vuodesta 2010 lähtien se on ollut osa Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulua. 
Long Play kysyi Taikin entisiltä rehtoreilta ja Aalto-yliopiston dekaaneilta, onko heidän tietoonsa tullut tapauksia, joissa valokuvauksen opiskelijoita olisi häiritty seksuaalisesti. Kaikki heistä vastasivat kieltävästi. Myös Personsin esimiehenä pitkään toiminut median laitoksen entinen johtaja Philip Dean kiistää tienneensä seksuaalisesta häirinnästä.
”Ainoat esimerkit mahdollisesta huonosta käytöksestä, jotka tuotiin tietooni, ovat ne, jotka käsiteltiin vuosina 2017–2018”, hän toteaa.
Näissä tapauksissa oli kyse kädestä pitämisestä ja asiattomista puheista. Näyttää kuitenkin siltä, että Persons on mennyt huomattavasti pidemmälle ja painostanut opiskelijoitaan seksiin.  
Olisiko jonkun pitänyt huomata hälytysmerkit? Long Playn haastattelemat ihmiset ovat kertoneet osaston tiloissa tapahtuneesta lähentelystä, Personsille ja opiskelijoille varatuista yhteisistä hotellihuoneista, huuruisista baari-illoista ja opintomatkoista, opiskelijoista, jotka ovat itkeneet käytävillä poistuttuaan Personsin vastaanotolta.
Useamman haastatellun mukaan valokuvataiteen osaston ilmapiiri heikkeni merkittävästi heti, kun Helsinki School aloitti toimintansa.
Dosentti Taneli Eskola kertoo käyneensä vuonna 2014 Helsinki Schooliin liittyvistä ongelmista keskustelun Merja Salon kanssa, joka oli tuolloin vararehtori. (Salo kuoli vuonna 2018.)
Eskolan mukaan he puhuivat muun muassa opiskelijoiden eriarvoisesta kohtelusta, mutta eivät esimerkiksi seksuaalisesta häirinnästä. Eskola kertoo Salon vastanneen, että Helsinki Schoolin ”hyödyt ovat haittoja suuremmat”.
Myös jotkut opiskelijat ovat tuoneet joitain ongelmia henkilökunnan tietoon. He ovat kertoneet Personsin epäasiallisesta käytöksestä, kuten ulkonäön kommentoinnista ja uhkailevista puheista. Valokuvauksen professorina vuosina 2017–2020 toiminut Marjaana Kella kertoo puhuneensa kahdesti yliopiston henkilöstöpäällikölle ja lakimiehille tapauksista, joista opiskelijat olivat hänelle kertoneet. 
Timothy Persons ei vastannut Long Playn yhteydenottoihin eikä hänelle kirjallisesti toimitettuihin kysymyksiin.
Myöskään Jyrki Parantainen ei ensin vastannut Long Playn puheluihin ja viesteihin. Kun hänelle lähetettiin kysymykset kirjallisena, hän vastasi pitkähköllä sähköpostiviestillä, jota hän kutsuu ”vastineeksi”. Parantainen kirjoittaa, että opettajien ja opiskelijoiden yhteinen ajanvietto on tapahtunut ”täydessä yhteisymmärryksessä” ja että ”väitteet suhteista tai ’suuteluista’ ovat huhupuheita ja tulkintoja”.

Lue Karoliina Paanasen aiemmin kirjoittama juttu ”Ruskeita kirjekuoria, häirintää ja miljoonatuki yliopistolta – näin suomalaista valokuvaa viedään maailmalle” täältä. Se käsittelee Helsinki Schoolin epäselviä rahajärjestelyjä ja opiskelijoiden epäasiallista kohtelua.

Juttua korjattu 3.3. klo 17.20: Jyrki Parantainen toimi valokuvauksen professorina vuoteen 2017 asti, ei 2016 asti, kuten jutussa alun perin luki. Jutussa kerrottiin professori Marjaana Kellan puhuneen opiskelijoiden kokemuksista Aalto-yliopiston hallintojohtajalle. Todellisuudessa hän puhui henkilöstöpäällikölle.