Mitä yhteistä on mammabloggareilla ja uusnatseilla?

23. tammikuuta 2017, Hanna Nikkanen

Kaksi viikkoa sitten Helsingin Sanomat huomasi, että Google-haku ”mitä on kansallissosialismi” tarjosi toiseksi tulokseksi Suomen vastarintaliikkeen sivuja. Se on uusnatsijärjestö, jonka Poliisihallitus haluaa lakkauttaa. (Ykkösenä oli Wikipedia.)

Helsingin Sanomat pyysi kommenttia Googlen maajohtajalta Antti Järviseltä. 

”Jos siellä tulee Wikipedia ensimmäisenä ja vastarintaliike toisena, niin varmaan se on ihan relevanttia, eikö niin?” Järvinen sanoi Helsingin Sanomissa.

Hän totesi myös, että ”kansalaisilla pitää olla oikeus ilmaista itseään, vaikka se sivistyneistön mielestä olisi vastenmielistä.”

”Näinhän sen pitääkin mennä”, Järvinen sanoi lehdessä.

MAAJOHTAJA JÄRVISEN kommenteista voi saada sen kuvan, että hakutulokset määrittävä algoritmi on neutraali laskutoimitus, jolla on vain yksi mahdollinen, oikea lopputulos. Se ei ole totta.

Tätä voi testata vaikka tekemällä saman haun osoitteessa Ixquick.eu. Ixquick on niin sanottu metahakukone, joka käyttää tiedonhakuun kymmenkuntaa eri hakukonetta. Tulos on ikään kuin keskiarvo niiden antamista vastauksista.

Ixquick vastaa kysymykseen ”mitä on kansallissosialismi” tarjoilemalla kärkipaikoillaan muun muassa Yleisradion juttua SVL:n perustaneesta ja sittemmin natsiaatteesta luopuneesta Esa Henrik Holapasta sekä edellä mainittua HS:n juttua Googlen hakualgoritmista.

SVL:n sivu on tuloksissa vasta seitsemäntenä, vaikka Googlen algoritmi on yksi Ixquickin lähteistä. Toinen metahakukone, Info.com, ei nosta SVL:n sivua edes kymmenen parhaan joukkoon.

Se kertoo siitä, että Googlen hakualgoritmi painottaa SVL:n sivua erittäin voimakkaasti verrattuna muihin hakualgoritmeihin.

Kaikki ideologiat eivät menesty pelissä yhtä hyvin. Haku ”mitä on sosialismi” antaa Googlen kärkituloksiksi niukan Wikipedia-sivun sekä liberalismi.netin ja vauva.fi:n määritelmät, joita ei ole kirjoittanut ainakaan kukaan sosialisti.

ALGORITMI ON IHMISTEN laatima koodi, joka sisältää miljoonia ihmisen laatimia ohjeita siitä, millainen sisältö on hyvää. Sitä muokataan jatkuvasti, jotta saavutettaisiin toivottuja tuloksia.

Googlen liiketoiminta perustuu mainostilan myynnille internetissä. Siksi sen algoritmi pyrkii palkitsemaan näkyvyydellä sellaista internetsisältöä, joka parantaa mainonnan tehoa. Algoritmi pitää suhteettoman paljon esimerkiksi aktiivisesti päivittyvistä sisustus- ja perheblogeista – niiden käyttäjät kun muodostavat herkästi innostuvan, yhteen aiheeseen keskittyvän ja netissä paljon viihtyvän porukan.

Ketkä muut osuvat samaan profiiliin? Uusnatsit.

SVL-linkin sijoittuminen ykköseksi Googlen hakutuloksissa ei kerro liikkeen suosiosta tai siitä, että hakualgoritmi tahallaan suosisi uusnatseja. Algoritmi vain sattuu suosimaan tietynlaisia reaktioita tuottavia sisältöjä. Sokean koodin silmiin muukalaisviha näyttää samalla tavalla yhteisölliseltä ja innostavalta sisällöltä kuin mammablogit.

JOULUKUUSSA BRITTILEHTI The Observer huomautti, että Googlen hakukenttään kirjoitettu kysymyslauseen alku ”are Jews” (ovatko juutalaiset) tuotti automaattisesti ehdotuksen ”are Jews evil?” (ovatko juutalaiset pahoja?). Kun ehdotetun haun teki, yhdeksän kymmenestä ensimmäisestä tuloksesta kertoi, että juutalaiset todellakin ovat pahoja. 

Tuolloin Google reagoi nopeasti. Automaattinen ehdotus poistettiin. Pian myös ”are Jews evil” -haun tulokset vaihtuivat, luultavasti ilman Googlen puuttumista. Kärkitulokset käsittelevät nyt The Observerin jutun aiheuttamaa kuohuntaa.

Tuon keskustelun jälkimainingeissa Helsingin Sanomat teki juttunsa. Lopputulos oli päinvastainen. Helsingin Sanomien jutun julkaisemisen jälkeen SVL-linkki paransi paikkaansa Google-haussa, ja nyt se on useimmilla hakijoilla ykköstulos. Osalla käyttäjistä myös hakutulossivun ylälaidan erityispaikalle nostettu määritelmä tulee nyt SVL:ltä.

Hakukone muokkaa maailmaa, The Observer kirjoitti joulukuussa: kun ihmiset ovat lähes tauotta yhteydessä Googleen täyttääkseen tietämyksensä aukkoja, hakutuloksilla on tutkitusti vaikutuksia käyttäjien maailmankuvaan.

KYSYIN GOOGLELTA ”mitä on kansallissosialismi” -tuloksesta ja Järvisen kommenteista. Sain vastauksen hakujätin viestintäosastosta Tukholmasta.

”Parhaiden hakutulosten määrittäminen on haastava tehtävä, emmekä aina onnistu siinä”, kirjoittaa PR-päällikkö Farshad Shadloo. Shadloon mukaan Google ei mielellään puutu ongelmallisiin hakutuloksiin yksi kerrallaan vaan yrittää etsiä niiden syyt algoritmista ja parantaa sitä.

Se on tehtävä, joka ei koskaan lopu. Algoritmin parantaminen on kissa ja hiiri -leikkiä, jossa lukemattomat markkinoijat ja propagandistit yrittävät päihittää Googlen nokkeluudellaan ja nostaa omat sivustonsa hakutulosten kärkeen vaikka väkisin – kunnes Google taas muuttaa algoritmiaan.

Viestitellessäni Shadloon kanssa sain ystävältä kehotuksen: googlaa (koska se tosiaan on jo yleiskielen verbi) sana ”kuntavaaliehdokas” ja katso kuvatulokset.

Haku tuotti kuvia tamperelaisesta Seppo Lehdosta: kymmeniä Seppo Lehdon kuvia, ennen kuin yksikään muu ehdokas mahtui mukaan. Lehdon käsi nousi kuvissa uudestaan ja uudestaan natsitervehdykseen. Se ei tietenkään ole Antti Järvisen mainitsemaa relevanssia – Seppo Lehto ei ole merkittävin suomalainen kuntavaaliehdokas kenenkään paitsi itsensä ja noin sadan äänestäjän kannalta – vaan todennäköisesti Lehdon harrastaman yksinkertaisen, tehokkaan hakukoneoptimoinnin tulos. (Shadloo ei halunnut kommentoida yksittäistapauksia.)

Google käyttää valtavasti voimavaroja torjuakseen hakutulosten manipulointiyrityksiä – englanniksi. Tällä haavaa näyttää siltä, että suomen kaltaisen pienen kielen vuoksi ei nähdä vastaavaa vaivaa. Englanninkielisessä maassa Seppo Lehto tuskin olisi ainoa Google-kuvahaun tuntema kuntavaaliehdokas eikä SVL määrittelisi kansallissosialismia.