Miksi minä juon?

VUONNA 1963 NUORI biologi Kalervo Eriksson sai työpaikan, joka muuttaisi hänen elämänsä. 25-vuotias Eriksson meni töihin Alkon tutkimuslaboratorioon, joka sijaitsi Alkon pääkonttorin yhteydessä Helsingin Salmisaaressa.

Maailmalla oli vastikään alkanut uusi biolääketieteellisen alkoholitutkimuksen aikakausi. Aiemmin oli ajateltu, että juominen johtui ympäristötekijöistä ja että alkoholismin taustalla oli sosiaalisia ongelmia. Nyt huomio kiinnittyi biologisiin tekijöihin. Eräs chileläinen tutkimusryhmä oli jo tehnyt rotilla kokeita, joissa oli havaittu, että ravitsemuksella ja perintötekijöillä on vaikutusta alkoholinkulutukseen.

Suomen Alkossa päätettiin luoda kaksi erilaista rottakantaa tutkimuskäyttöön. Toinen kanta olisi hulluna alkoholiin, toinen vierastaisi sitä. Kalervo Eriksson ryhtyi tekemään väitöskirjaa rottien jalostamisesta. Hän käytti työhön albiinorottia, jotka oli kehitetty lääketieteelliseen ja biologiseen tutkimuskäyttöön Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa.

Kukin rotta pantiin omaan häkkiin, jonka etuosassa oli kaksi pientä juomapulloa. Toisessa pullossa oli vettä, toisessa veden ja alkoholin sekoitusta, jonka alkoholipitoisuus oli noin kymmenen prosenttia. Rotta sai päättää vapaasti, kummasta pullosta se halusi juoda. Pian Kalervo Eriksson havaitsi, että rottien yksilölliset erot olivat suuria. Osa eläimistä suorastaan himoitsi alkoholia, osa ei pitänyt siitä lainkaan. Valtaosa sijoittui kulutuksessa jonnekin ääripäiden väliin.

Ne, jotka pitivät alkoholista eniten, risteytettiin keskenään. Samoin tehtiin niille, jotka joivat alkoholia mahdollisimman vähän.

Ei mennyt kauan, kun Erikssonilla oli laboratoriossaan kaksi hyvin erilaista rottapopulaatiota. Raittiiden rottien jälkeläiset pyrkivät välttämään alkoholia – osa jopa kammosi sitä. Sen sijaan ne rotat, joiden vanhemmat olivat viinaan meneviä, tunsivat vetovoimaa alkoholia kohtaan ja joivat sitä itsekin paljon.

 

TOUKOKUUN 27. PÄIVÄNÄ 2017 tilaan iltapäivällä Tampereella puolen litran tuopin Indian pale ale -olutta. Olen tapaamassa vanhoja opiskelutovereitani. Olut maistuu parin päivän tauon jälkeen taivaalliselta. Kun alkoholin vaaroista varoitetaan, ohitetaan usein yksi seikka: se, että juominen on mukavaa. Se, miksi se on mukavaa, on yllättävää kyllä yhä osin arvoitus.

Alkoholin vaikutukset ovat muita päihteitä monimutkaisempia. Esimerkiksi kannabiksella ja opiaateilla on hermosolussa tietty kohta, johon molekyyli kiinnittyy, ja antaa sitten tietyn vaikutuksen. Alkoholilla tällaista kohtaa ei ole. Se on pieni ja ketterä molekyyli, joka kulkeutuu elimistössä lähes minne vain, periaatteessa jokaiseen soluun, jossa on vettä. Se vaikuttaa useisiin eri välittäjäaineisiin, joita aivojen hermosolut käyttävät viestinnässään. Siksi alkoholin tutkiminen on vaikeampaa kuin muiden päihteiden.

Kun nielen olutta Tampereella, alkoholia imeytyy ruuansulatuskanavasta verenkiertoon ja sieltä aivoihin. Puolen tuopin (yksi alkoholiannos, 12 grammaa puhdasta alkoholia) jälkeen pääni sisällä alkaa jo tapahtua, tarkemmin sanottuna mielihyväjärjestelmässä. Se sijaitsee eri puolilla aivoja, ja sen tarkoitus on ollut evoluutiossa varmistaa, että elämän jatkumisen kannalta välttämättömät asiat tuottavat ihmiselle mielihyvää.

Tampereella aivosoluni alkavat vapauttaa hermopäätteistään dopamiinia. Höpöttelen. Olen vähitellen irrottautumassa arjesta.

Tavallisesti dopamiinia syntyy esimerkiksi, kun ihminen harrastaa seksiä, syö herkullista ruokaa tai tekee muita nautinnollisia ja lajin säilymisen kannalta hyödyllisiä asioita. Alkoholin juominen Tampereella ei tietysti ole elämän jatkumisen kannalta välttämätöntä lainkaan. Se on pikemminkin esimerkki ihmisen kekseliäisyydestä hämätä mielihyväjärjestelmää.

Hämäys toimii: dopamiini tekee minusta hilpeämmän ja vapautuneemman.  Juuri dopamiinia on pidetty pääsyyllisenä euforiseen tunteeseen, jonka alkoholi saa aikaan, mutta se ei ole ainoa mielihyvää tuova välittäjäaine, joita päässäni nyt liikkuu. Alkoholi vapauttaa myös serotoniinia ja endorfiineja, jotka nostavat mielialaa ja tuovat hyvää oloa.

Ei siis mikään ihme, että oloni on varsin kevyt, kun neljä alkoholiannosta myöhemmin istun opiskelutovereideni kanssa hotellihuoneessa juomassa 12-prosenttista kuohuviiniä. Olemme juoneet yhdessä satoja kertoja. Se yhdistää meitä. Palaamme kerta toisensa jälkeen muistelemaan, kuinka nuorena vietimme aikaa kapakoissa ja käytimme vähäiset rahamme mieluummin kaljaan kuin juustoon leivän päälle.

Yleensä nuo illat johtivat ihanaan humalaan.

Paperilla humala kuulostaa tylsemmältä: kyse on siitä, että alkoholi ärsyttää hermosoluja ja hermoston viestinkulkua. GABA eli gamma-aminovoihappo hillitsee hermosolujen toimintaa ja glutamaatti kiihdyttää sitä. Alkoholi voimistaa molempien välittäjäaineiden vaikutusta, minkä vuoksi hermosolujen välinen viestiliikenne pätkii ja keskushermoston toiminta lamaantuu. Sairaalan nukutusaine perustuu siihen, että ihmisen tietoisuus sulkeutuu; alkoholia juodessa tapahtuu samaa, mutta vain paljon hitaammin.

Aluksi se tuntuu miellyttävältä. Uusi informaatio ja erilaiset mielleyhtymät eivät kuormita aivoja samalla tavalla kuin normaalisti. Häly mielessä vaimenee. Pystyn nousuhumalassa helpommin keskittymään yhteen asiaan ja tähän hetkeen. Kaikki tuntuu luistavan. Siksi haluan joskus työpäivän päätteeksi nopean, keskushermostoa lamauttavan humalan, joka rauhoittaa eri suuntiin laukkaavat ajatukset.

Mielen kontrollin hellittäessä jää enemmän sijaa tunteille.

Juomiseen liittyy paljon iloa. Monet elämäni mukavimmat muistot liittyvät alkoholiin, ystäviin ja yhteisiin hetkiin, jolloin olemme viettäneet kesäpäivää meren ääressä, juoneet viiniä ja jääneet siihen kunnes kylmä nipistää. Olemme muuttaneet suunnitelmia ja unohtuneet terassille, etsineet klubin ja kompuroineet laulaen aamuyöllä hostelliin.

Saan kiittää alkoholia myös ensimmäisestä puolisostani. Olin silloin opiskelemassa yliopistossa. Ainejärjestön pikkujouluissa oli tumma poika, jota olin katsellut luennoilla. Join kaksin käsin olutta, jotta uskaltaisin mennä sanomaan pojalle jotain. Myöhemmin juttelimme baarissa opinnoista ja kirjailija Christer Kihlmanista, jota molemmat ihailimme. Vasta aamuyöllä jatkoilla uskalsin flirttailla. Kotiinlähdön hetkellä painauduin poikaan kiinni ja suutelin.

Alkoholi alentaa estoja ja lisää itsevarmuutta. Sitä on selitetty kontrollin hupenemisella: koska tietoisuus jäykistää minua kulttuurisesti, sen häviäminen puolestaan rentouttaa. Lisäksi alkoholi voi hetkellisesti nostaa testosteronin määrää elimistössä, mikä vahvistaa oloa ja tuo rohkeutta. Toisaalta kyse voi olla sisäistetystä käyttäytymismallista: kun juon alkoholia, annan itselleni luvan toimia totutusta poiketen. Saatan juoda ihan pelkästään sen vuoksi, että haluan olla kevytkenkäinen. Tutkijat eivät osaisi sanoa, suutelinko tulevaa puolisoani aivokemian vuoksi vai koska olin oppinut, että sellainen on humalassa sallittua.

Kun kymmenen vuotta myöhemmin erosimme, alkoholilla oli keskeinen rooli eroa seuranneissa sinkkuajoissa. Ajattelen, että ilman sitä olisin tuskin harrastanut seksiä ja vakiintunut uudestaan.

Olisivatko kokemukset olleet samoja ilman alkoholia? Olisiko niitä kaikkia edes tapahtunut? On vaikea uskoa siihen. Itse asiassa alkoholi on kuulunut maailmaani niin läheisesti, että minun on vaikea ymmärtää, miten absolutistit pystyvät elämään ilman sitä. Tai arviolta puolet maapallon väestöstä, joka ei ole sitä koskaan nauttinut.

Tilaamme tamperelaisessa ravintolassa raikkaat kuohuviinipohjaiset drinkit (iltani kahdeksas alkoholiannos). Tarjoilija on meistä todella hauska ja hyvännäköinen. Hän kertoo, että juoma on peräisin Pohjois-Italiasta ja että siihen tulee seljankukkaa – fantastinen tieto! Päätämme, että ensi vuonna teemme yhdessä matkan Liettuaan ja hankimme talon Kuurinkynnäältä; siellä teemme happikävelyitä, poltamme lyhtyjä ja luemme ääneen runoja. On viipymättä syytä perustaa Facebookiin ryhmä nimeltä Kuurinkynnäs 2018. ”Uskomatonta olla täällä”, kirjoitan sinne minuuttia myöhemmin. Koen lämmintä yhteyttä ystäviini ja Tampereeseen, tähän upeaan kaupunkiin.

Tunteistani on tullut suuria. Ajaudun muistelemaan ja tunnelmoimaan. Tämä on tuttua, ja jos samalla kuuntelisin mieluista musiikkia, olisi ilo tai kaiho sitä suurempi.

Joskus on vaikea hahmottaa, ovatko humalaiset tunteet valheellisia vai paljastavatko ne ennemminkin jotain todellista, mitä selvänä painetaan pinnan alle.

Tieteen nykykäsityksen mukaan alkoholi ei synnytä tunteita tyhjästä. Se ei sinänsä tee minua melankoliseksi, riemukkaaksi tai vihamieliseksi, mutta se vahvistaa tunteita.

Juuri nyt haluaisin olla impulsiivinen ja tehdä jotain jännittävää – ilta on ehtymässä ja elämme vain kerran! Mutta minua väsyttää. Veren alkoholipitoisuuden noustessa alkoholin piristävät vaikutukset ikävä kyllä jäävät vähäisemmiksi. Horjahdan matkalla vessaan. Liikkeiden hallinta alkaa heiketä jo 0,5 promillen humalassa, ja minun veressäni alkoholia on ainakin yksi promille.

Vielä yhtä oluttuoppia myöhemmin saavumme baariin, jossa opiskelijoina vietimme suuren osan illoista. Siellä vaikuttaa olevan muitakin nuoruuttaan muistelevia, tosin minua nuorempia. Hermostuttaa, ja huomaan juovani kaljaa, jotta voisin mennä tanssilattialle  (13. alkoholiannos). Olen tapojeni orja: en uskalla laulaa ja tanssia ilman humalatilaa.

Olen kyllä tehnyt päissäni monia muitakin asioita, joita en muuten tekisi. Ne ovat pieniä, hölmöjä juttuja, joista on myöhemmin vaikea sanoa, mitä mielessä on oikein liikkunut. Olen mennyt soittamaan aamuyöllä summeria tai kolkuttamaan ihmisten ikkunaan, potkaissut suojatielle ajanutta taksia, tunnustanut rakastavani ihmistä, jonka olen tavannut muutamia tunteja aiemmin. Kerran lähetin Long Playn päätoimittajalle viestin, jota en aamulla enää muistanut. Siinä luki vain: ”Tämä rakastelun mieletön logiikka.”

Näin kovassa humalassa voi käydä, että tunnelma muuttuu nopeasti toiseksi. Se, mikä oli hauskaa ja vapauttavaa, onkin äkkiä sekasortoista.

Ja jos juominen jatkuu kyllin pitkään, tietoisuus voi hävitä. Muut ihmiset eivät välttämättä huomaa sitä heti, mutta jossain vaiheessa heitä alkaa kummeksuttaa, miksi toinen käyttäytyy oudolla tavalla. Vaikka humalaisen muisti katoaisi tykkänään, hän pystyy tekemään tuttuja asioita mekaanisesti, ymmärtämättä että tekee niin. Siksi voi esimerkiksi kävellä yöllä humalassa kotiin ja ihmetellä aamulla, miten on sinne päätynyt.

Alkoholi häiritsee viestinkulkua hippokampuksessa eli siinä aivojen osassa, joka tallentaa koettuja tapahtumia. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, ovatko katkon aikana tapahtuneet asiat ylipäänsä tallentuneet humalaisen aivoihin vai ovatko muistot siellä, mutta niitä ei vain saa enää ulos.

Kahdelta tanssin ystäväni kanssa baarin lavakorokkeella vailla estoja. Olen onnellisesti humalassa. Laulan kappaleen mukana: I don’t care, I love it.

Vielä yhdet (19. alkoholiannos)!