Luova tuho

UUTINEN JULKAISTIIN huhtikuun alussa.

Israelissa ja Palestiinassa julkaistava +972 -niminen verkkomedia paljasti, että Israelin armeija käyttää Gazan sodassa apunaan tekoälyä.

Haastatellut sotilaat kertoivat, että sen jälkeen, kun Lavender-niminen tekoälyohjelma on tunnistanut kohteen Hamasin jäseneksi, heillä on parikymmentä sekuntia aikaa tehdä päätös. Tapetaanko vai ei? Aiemmissa sodissa tappaviin iskuihin oli tarvittu vielä armeijan lakiosaston lupa. Mutta nyt sodittiin tulospaineen alla. Yksi sotilas vertasi omaa rooliaan kumileimasimeksi.

+972:n selvityksestä kävi ilmi, että tekoälyn avulla tehtyjen tunnistamisten virhemarginaali on kymmenen prosentin luokkaa. Lavender on vain yksi monista tekoälyratkaisuista, jotka Israel on Gazassa ottanut käyttöön.
Puolessa vuodessa Gazassa on kuollut vähintään 34 000 ihmistä, heistä suurin osa naisia ja lapsia. Ihmishenki on ollut saarretussa Gazassa ennenkin halpa, mutta näyttää siltä, että nyt siviiliuhrien määrä on paisunut poikkeuksellisen suureksi juuri siksi, että Israel on ottanut tekoälyn avukseen.

Israel ei myöskään tietoisesti ole vältellyt siviiliuhrien syntymistä, päinvastoin: +972:n tiedoista selvisi, että sodan alkuvaiheessa asevoimissa oli määritelty, että Lavender -ohjelmaa käytettäessä jokaista tapettua Hamasin rivijäsentä kohti saa tulla 15 siviiliuhria. Jos tähtäimessä oli Hamasin johtoportaaseen kuuluva ihminen, siviiliuhreja sai tulla siinä sivussa sata.

+972 OLI antanut materiaalinsa etukäteen brittilehti The Guardianin käyttöön, ja sitä kautta uutinen levisi nopeasti ympäri maailman. Se hätkähdytti monia. Suomessa esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoi, että tekoälylle ei voi antaa päätösvaltaa elämästä ja kuolemasta, ja vaati niin kutsuttujen tappajarobottien eli täysin tekoälyn varassa toimivien asejärjestelmien kansainvälistä kieltoa.

Itselleni uutinen tekoälyn käytöstä Gazan sodassa ei ollut yllätys. Kuusi viime vuotta olen tutkinut teknologiateollisuuden ja miehityksen yhteyttä Palestiinalaisalueella.

Olen haastatellut teknologiayrittäjiä, riskisijoittajia, startup-yritysten työntekijöitä ja sotilaita. Haastateltavissani on sekä israelilaisia että palestiinalaisia, ja heitä on yhteensä yli 130.

Viime vuoden syyskuussa matkustin taas kerran työmatkalle Israeliin ja Palestiinalaisalueelle. Tarkoituksenani oli opiskella arabiaa ja tehdä vielä viimeisiä haastatteluja väitöskirjaani varten. Lokakuun 7. päivän jälkeen normaali tutkimustyö ei enää onnistunut. Aamun tunteina Gazasta hyökkäsi suuri määrä taistelijoita muurien ja aitojen yli Israelin puolelle. Israelin hehkutettu turvallisuuskoneisto yllätettiin täysin.

Aseistut joukot etenivät nopeasti läheisiin kibbutseihin, avasivat tulen ja ottivat ihmisiä panttivangeikseen. Kaikkiaan päivän aikana kuoli noin 1 200 israelilaista, heistä valtaosa siviilejä.

Seuraus oli arvattavissa. Vain muutama tunti hyökkäyksen jälkeen Israel aloitti Gazan pommittamisen. Kielenkäyttö oli hurjaa. Johtavat israelilaiset poliitikot puhuivat sodasta ”ihmiseläimiä” ja ”pimeyden lapsia” vastaan. Israel katkaisi Gazasta vedet ja sähköt. Ruuan ja lääkkeiden tuonti estettiin. Saarretussa Gazassa oli eletty jo ennestään pitkään humanitäärisen kriisin partaalla, ja nyt tilanne muuttui katastrofaaliseksi. YK:n humanitäärista työtä koordinoivan OCHA-järjestön edustaja sanoi, että Gaza on ”maanpäällinen helvetti”.

Sadattuhannet Gazan asukkaat jättivät kotinsa ja pakenivat kohti etelää ja Egyptin rajaa.

Seurasin tilannetta miehitetyllä Länsirannalla, alle sadan kilometrin päässä. Ramallahin kaupungissa näki selvästi, kuinka pelko ja epätietoisuus levisivät. Kaupat sulkivat oviaan, ihmiset olivat liimautuneina puhelimiinsa. Vastaantulijoita ei enää tervehditty.

Normaalioloissa Ramallahissa ei näy Israelin sotilaita. Mutta nyt sotilaat tekivät öisin ratsioita ja pidättivät ihmisiä. 
Ramallahia ja koko Länsirantaa pirstovat israelilaisten siirtokunnat, joissa asuu nyt jo yli 700 000 ihmistä. YK:n mukaan ne ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.

Vuoden 2023 aikana siirtokunnista oli tehty enemmän iskuja Palestiinalaisalueelle kuin pitkiin aikoihin: ampumisia, asuintalojen tuhopolttoja, viljelysten tuhoamisia, autojen kivittämistä…
Nyt tilanne paheni. Israelin turvallisuusministeri päätti jakaa siirtokuntalaisille satoja puoliautomaattiaseita. Tiesin, että oli tullut aika lähteä kotiin.

MARRASKUUSSA, kun uutisissa oli pyöritetty jo viikkojen ajan kuvia rauniokasoiksi murskatusta Gazasta, haastattelin etäyhteydellä useita israelilaisia tekonologiasijoittajia.

He olivat innoissaan sodan tuomista uusista bisnesmahdollisuuksista. 
”Jokainen sijoittaja tietää, että israelilaisiin startupeihin kannattaa sijoittaa juuri nyt, sillä missään ei päästä testaamaan tuotteita niin hyvin kuin täällä”, sanoi yksi noin viisikymppinen riskisijoittaja Tel Avivista.

”Tekoälystä on kohistu jo vuosikymmeniä, kuka olisi arvannut, että sen todellinen syntypaikka on Gaza vuonna 2023.”

Olin hieman häkeltynyt. Vuosia aiemmin olin haastatellut samaa sijoittajaa, ja silloin hän oli puhunut innostuneesti vihreästä teknologiasta ja innovaatioista rauhanrakentamisen keinona. Hän oli mainostanut minulle vesi- ja maanviljelysteknologian vientipotentiaalia arabimaihin.

Kuulin monien muidenkin suosittelevan sijoittamaan Israeliin juuri nyt, Gazan sodan vuoksi. Israelilaisten teknologiayritysten kattojärjestö järjesti marras- ja joulukuun aikana verkossa useita markkinointitapahtumia kansainvälisille sijoittajille ja teknologiatyönantajille. Seurasin niitä tutkijana. Näissä tilaisuuksissa puhuttiin paljon siitä, että Gaza on loistava testikenttä uusille innovaatioille. Tuotteita voidaan testata reaaliajassa.

Teknologian testaaminen miehitetyillä alueilla ei ole mikään uusi juttu. Itse asiassa se on ollut Israelin valttikortti kansainvälisessä asekaupassa. Suomikin on perustellut asehankintojaan Israelista juuri kenttätestaukseen vedoten. Kun Suomi vuonna 2019 oli ostamassa Israelista tykkitutkia, puolustusministeri Jussi Niinistö totesi Ylen haastattelussa: ”Ostamme niitä sieltä, mistä niitä on saatavissa, eikä ole haitaksi, että niitä on kokeiltu käytännössä.”

Viime syksyn markkinointitapahtumat osuivat herkkään hetkeen. Gazan sodan alussa useat ulkomaiset sijoittajat olivat päättäneet painaa jarrua Israelin suhteen. Investointiympäristö nähtiin epävakaana, ja mainehaittojen riski oli ilmeinen. Pelkona oli, että Israelia aletaan boikotoida verisen sodan vuoksi.

Israelin valtio reagoi nopeasti. Se myönsi teknologiasektorille hätärahoitusta.

Israelilaiset sijoittajat unohtivat hetkeksi keskinäisen kilpailun ja alkoivat yhteisvoimin markkinoida sodan luomia bisnesmahdollisuuksia. Yhden iskulauseen mukaan Gazan tuhkasta syntyisi ”startup-valtio 2.0”. 
Seuraamissani markkinointitilaisuuksissa sijoittajat painottivat, että  Gazan sodassa testatulla teknologialla voi myöhemmin olla paljon rauhanomaistakin käyttöä.

”Ennenkin on käynyt niin, että sotateknologia johtaa läpimurtoihin muilla saroilla. Niin tulee käymään nytkin”, sanoi yksi pitkän linjan pääomasijoittaja.

Välillä puheet kuulostivat siltä, että nyt ei oltu sijoittamassa sotaan vaan pelastamassa maailmaa. Se on Israelissa yleinen narratiivi. Totta on, että Israelissa alun perin sotilaskäyttöön kehitettyä teknologiaa on myöhemmin hyödynnetty muun muassa lääketieteessä ja maanviljelyksessä. Lopulta ihmiskunta siis voittaa, sijoittajat lupaavat. Toki keksintöjä voisi tuoda maailmaan muutenkin kuin sotimisen kautta.

ISRAEL TUNNETAAN maailmalla ”startup-valtiona”. Väkilukuun nähden siellä on enemmän startup-yrityksiä, insinöörejä, patentteja ja riskipääomaa kuin missään muualla maailmassa. Maailman suurimmat teknologiayhtiöt kuten Intel, Cisco, Google, Meta, Microsoft, Amazon ja Apple ovat keskittäneet kaikkein tärkeimpiä tutkimus- ja