Kuohittu karhu

Salassa pidettävä. Niin luki oikeassa yläkulmassa asiakirjassa, jonka verovirkailija Korhonen sai sähköpostiinsa elokuun 11. päivänä 2014. Kolmisivuisella asiakirjalla oli pitkä otsikko: Verovuoden 2013 valvonnassa valikoituvien asiakkaiden toimenpiteiden käsittelyyn otetaan 12.8. alkaen käyttöön seuraavat kevennykset.
Korhonen luki tekstiä epäuskoisena. Hänen työnään oli veroilmoitusten tarkastaminen, ja hän ymmärsi nopeasti, että uusi ohjeistus merkitsi tarkastusperusteiden selvää löyhentämistä. Esimerkiksi alle 5 000 euron tulonhankkimiskulut määrättiin hyväksyttäviksi sellaisinaan lukuun ottamatta freelancereiden ja taiteilijoiden kuluja.
(Korhosen nimi on muutettu.)
Käytännössä valvonta vesittyisi, Korhonen järkeili. Ja valtio menettäisi verotuloja.
Samat ohjeet oli lähetetty Suomen kaikkiin henkilöverotusyksikön virastoihin. Korhosen työpaikalla reaktio uusiin ohjeisiin oli tyrmistys.
”Moni ajatteli, että se on ihmisten huijaamista. Verotuksen pitäisi olla yhdenmukaista, mutta nyt kesken valvontakauden tuli uusi ohjeistus”, Korhonen kertoo Long Playlle. Yksi salainen asiakirja teki verotuksesta epätasa-arvoista: ne, joiden veroilmoitus tarkastettiin uuden ohjeistuksen jälkeen, saivat mahdollisuuden isoihin, aiheettomiin verovähennyksiin. Sen sijaan ne, joiden veroilmoitukset oli jo ehditty tarkastaa, joutuivat normaaliin tarkasteluun.
Aivan täysi yllätys määräys ei ollut. Veroilmoitusten tarkastaminen laahasi jäljessä aikataulusta. Verohallinnossa oli tehty iso organisaatiomuutos ja työntekijöillä oli valtava kiire.
Vuoden 2013 verotusta oli alettu tarkastaa toukokuussa 2014, ja valmista piti olla lokakuun lopussa.
Kesän aikana Korhosen työpaikalla oli pidetty muutamia neuvotteluita, joissa esimiehet olivat kehottaneet työntekijöitä tekemään työtä rivakammin. Se oli kuitenkin mahdotonta. Veroilmoitusten tarkastaminen vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta, yksityiskohtien selvittämistä.
”Meille annettiin noin viikon välein päivitetty tiedosto, josta näimme, kuinka paljon veroilmoituksia oli käsitelty ja kuinka paljon niitä oli jäljellä”, Korhonen kertoo.
Tiedostossa oli värikoodit: vihreä merkitsi aikataulussa pysymistä, punainen sitä että oltiin myöhässä.
Mittarit näyttivät koko ajan punaista. Tahti ei millään riittänyt. Jotain piti tehdä, sillä verotus ei voi myöhästyä. Laki määrää, että sen on valmistuttava aina lokakuun loppuun mennessä.
”Toimistolla arvuuteltiin, tullaanko antamaan ylityömääräys, jolla sumaa saataisiin purettua, vai palkataanko määräaikaisia työntekijöitä.”
Lopulta Verohallinnon johto päätyi yksinkertaiseen ratkaisuun: osa työstä jätettäisiin tekemättä.