Kuinka diktaattori kaadetaan

YAHYA JAMMEH OLI mukavan oloinen. Sellaisena Fatou Jatta hänet muistaa.

Jammeh kehotti nuorta naista ystävällisesti riisumaan vaatteensa ja käymään makuulle. Presidentti itse oli tapansa mukaan pukeutunut hulmuavaan kaapuun. Hän veti isot kumihansikkaat käteensä ja aloitti hieronnan.

”Se ei ollut kummoinen hieronta”, Fatou Jatta sanoo pienessä kahvilassa Gambian suurimman kaupungin Serekundan keskustassa. ”Hän ei ollut hyvä hieroja. Mutta hänhän oli myös presidentti.”

Hieronnan jälkeen Fatou Jatta liittyi muiden potilaiden seuraan komean presidentinpalatsin kuistille. Kun viimeinenkin potilas oli käynyt läpi hallitsijan käsittelyn, Jammeh tuli itsekin kuistille ja annosteli potilaille yrteistä tehtyä lääkettä. Se oli vihertävää nestettä – Fatou Jattalle ei koskaan selvinnyt, mitä se sisälsi. Ensimmäisellä kerralla kaikki antoivat ylen, mutta ajan mittaan potilaat oppivat pitämään seoksen sisällään. Aseistetut sotilaat ja uusi kupponen auttoivat siinä tarvittaessa.

Presidentillisestä hieronnasta ja vihreästä yrttimikstuurasta koostuva hoito kesti yhdeksän kuukautta. Jammeh vakuutti, että se parantaisi Fatou Jattan ja muiden potilaiden hiv-tartunnan. Jammeh oli kehittänyt hoidon itse. Hän kehuskeli lääketieteellisellä läpimurrollaan potilaille, kansalaisille sekä kansainväliselle lehdistölle.

”Minä poistan viruksen ihmisen ruumiista, ja se on se, mitä minä teen”, hän sanoi kansainvälisen satelliittikanavan Al-Jazeeran kuvausryhmälle vuonna 2007.

Resepti pysyi salassa.

”Ei Coca-Colakaan anna reseptiään kenelle tahansa”, Jammeh perusteli toimittajille.

JOSSAIN VAIHEESSA 22-vuotisen hallintonsa aikana presidentti Jammehin suuruudenhulluus kasvoi mittaamattomaksi. Hän osasi parantaa hiv:n ja hallitsisi miljardin vuoden ajan. Hän ajeli ympäri Gambiaa ja heitteli Hummer-limusiinin ikkunasta keksejä maailman köyhimpiin kuuluvalle kansalle.

Jammehin entinen lehdistöpäällikkö Fatou Camara sanoo, että presidentillä oli aina mukanaan kaksi Evian-pulloa, yksi juomista ja yksi tupakannatsoja varten.

Yksi Jammehin entinen henkivartija muistelee, kuinka presidentti käveli joka viikko palatsinsa takana olevaan mangrovemetsään ja kaatoi juurakkoon pullon limonadia. Hän uskoi rituaalin ylläpitävän hänen taikavoimiaan.

Tällaisia anekdootteja on loputtomiin. Tavallaan eksentrisen diktaattorin tarina voisi olla viihdyttävä vähän samaan tapaan kuin Kim Jong-un -meemit tai Mao-aiheinen rihkama ovat viihdyttäviä. Mutta samalla kun Jammeh paranteli sairaita ja heitteli keksejään, hän pyöritti väkivaltaista poliisivaltiota. Tiedustelupalvelu soluttautui Gambiassa yhteiskunnan joka kolkkaan. Presidentin omat, äärimmäisen väkivaltaiset puolisotilaalliset joukot (niitä kutsuttiin nimellä The Jungulars) sai hallinnon kriitikot, toimittajat ja oppositiopoliitikot katoamaan, kun Jammeh niin halusi.

Jammeh oli hengenvaarallinen johtaja, joka muistutti toimintatapojensa ja arvaamattomuutensa puolesta Zairen Mobutoa ja Ugandan Idi Aminia. Nykyisin gambialaiset kutsuvat entistä presidenttiään myös nimellä ”Teurastus”.

SAMBA FAAL on kokenut gambialainen poliitikko ja diplomaatti, jolla on ohutsankaiset lasit ja tarkat muistot presidentti Jammehin strategisista liikkeistä 22 vuoden ajalta.

Faal on uransa aikana päätynyt toistuvasti Jammehin kannalta tärkeisiin asemiin.

Kun Jammehin poliittinen tarina sai alkunsa, Faal oli Gambian pääkaupungin Banjulin varapormestari.

22. kesäkuuta vuonna 1994 Jammeh, 29-vuotias luutnantti, marssi kaupunkiin sotilasjoukon kanssa. Hän oli yksi kolmesta vallankaappauksen organisoijasta. Varapormestari Faal näki ikkunastaan, kuinka sotilaat kävelivät suoraan kohti presidentin palatsia käsiasein varustettuna. Silloinen presidentti Dawda Jawara oli matkustanut ulkomaille muutamaa päivää aiemmin.

Yahya Jammeh ei ollut ilmeisin valinta vallankumousjohtajaksi. Hän ei edustanut mitään ideologiaa eikä kuulunut mihinkään puolueeseen.

Faal arvelee, että Jammeh, joka oli aiemmin palvellut presidentin henkivartiokaartissa, oli työssään nähnyt presidenttiyden hyvät puolet ja halusi niitä.

Noihin aikoihin Gambia oli myös kypsä vallankaappaukselle. Dawda Jawara oli toiminut presidenttinä vuodesta 1970, neljännesvuosisadan. Nepotismi ja korruptio vallitsivat kaikkialla, ja presidentin lähipiirin etu ohitti poikkeuksetta kansan edun.

Lähes kuka vain tuntui hyvältä vaihtoehdolta – nuori Yahya Jammeh mukaan lukien.

”Hän oli yksinkertainen opportunisti, jolla oli suunnitelma”, sanoo Samba Faal kahvilassa Gambian suurimmassa kaupungissa Serekundassa.

Jammeh vetosi antikolonialistiseen puheeseen. Hän pilkkasi presidentti Jawaran Skotlannissa hankkimaa koulutusta ja tämän läheisiä suhteita länteen.

Itsensä Jammeh julisti köyhäksi kansanmieheksi Gambian maaseudulta.