Klinikka

MISSÄ OLIT, kun kuulit Sivistyksen teemavuodesta?

Todennäköisesti et missään. Useimmat eivät siitä koskaan kuulleetkaan. 

Sellaista kuitenkin vietettiin Suomessa koko viime vuosi. Kouluissa kiersi kiinalaisen teknologiayritys Huawein SmartBus, jossa opeteltiin ”taikuuden avulla nettietikettiä”. Muutamissa kirjastoissa järjestettiin keskustelutilaisuuksia sivistyksen merkityksestä. Oli kirjoituskampanja, lukupiirejä ja kielitupa. Raitiovaunujen digitaalisilla näytöillä kysyttiin sääkarttojen ja silmälasimainosten välissä ”Mitä sivistys sinulle merkitsee?”.

Teemavuodella oli teemansa – digitalisaatio ja myötätunto – sekä teemojen alateemat: kestävä tulevaisuus, monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja uussuomalaisuus, kulttuuri ja taide sivistyksen edelläkävijöinä, tieteestä sivistykseksi, lukutaito ja dialogi, elinikäinen oppiminen ja sivistys.

Ajatus teemavuodesta keksittiin opetus- ja kulttuuriministeriössä, ja sen toteutuksesta vastasi Suomen vanhin sivistysalan järjestö, 150 vuotta sitten perustettu Kansanvalistusseura, nykyinen Kvs-säätiö. Se kutsuu itseään ”sivistyksen pelottomaksi puolustajaksi”. 

PIAN SEN jälkeen, kun Suomessa oli julistettu sivistyksen teemavuosi alkaneeksi, Maailman talousfoorumi WEF julkaisi uuden riskiraporttinsa.

Siinä maailman suurimmaksi lyhyen aikavälin uhkatekijäksi todettiin väärä tieto. 

Suurin osa ihmisistä elää jatkuvasti päivittyvässä uutisvirrassa, tietotulvan keskellä, jossa myös disinformaation uhka on suurempi kuin koskaan. Sosiaalisessa mediassa on jo vuosien ajan levitetty salaliittoteorioita, valeuutisia sekä suoranaisia valheita, joiden viimesijaisena tavoitteena on saada ihmiset epäilemään kaikkea. Toimii!

Nyt tekoäly antaa sumuttamiseen aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Disinformaation levittäminen kuuluu keskeisesti myös diktatuurien, kuten hyökkäyssotaa käyvän Venäjän, toimintatapoihin. 

Yhdysvalloissa toistamiseen presidentiksi valitun Donald Trumpin esimerkki osoittaa, että julkisuudessa voi väittää mitä tahansa, käyttäytyä miten törkeästi haluaa, generoida kaaosta ja syyllistyä rikoksiin – ja tulla silti valituksi maailman vaikutusvaltaisimpaan virkaan.

Julkinen keskustelu tyhjenee merkityksistä, media tyhmistyy ja taide, jota joskus pidettiin yhtenä ihmiskunnan korkeimmista saavutuksista, on katoamassa suuren yleisön ulottuvilta. 

Yli 400 vuotta sitten alkaneen valistuksen piti merkitä järjen ja tiedon läpimurtoa. Nyt elämme aikaa, jossa kukaan ei ole turvassa kollektiiviselta järjettömyydeltä. 

KÄVELEN SENAATINTORIN poikki vuonna 1765 valmistuneeseen Sunnin taloon. Sen alakerrassa toimii Café Engel, jossa olen viettänyt luullakseni tuhansia tunteja, syönyt monet kymmenet punajuuripihvit, juonut lukemattomia kupillisia talon teetä, keskustellut, lukenut ja kirjoittanut opiskeluvuosistani asti.

Kahvila ei ole suuri, vain yksi huone. Lounasaikaan se on tupaten täynnä väkeä ja ääntä, vilkkaasti reflektoivan koulutetun keskiluokan kakofoniaa. 

Monet lounastajista tulevat yliopistolta sekä lähellä sijaitsevista ministeriöistä. On myös toimittajia, kirjailijoita ja taiteilijoita, juristeja ja turisteja, viestintäväkeä ja lobbareita. Ihmisiä, joilla on siistit vaatteet ja paljon asiaa. Ne, jotka ovat yksin, näyttävät lukevan, kirjoittavan, kuuntelevan kenties äänikirjaa tai podcastia tai tekevän muistiinpanoja. 

Istun nurkkapöytään, josta on hyvä näkymä Helsingin yliopistolle, alma materiini. Ryhdikkäästä remontistaan huolimatta se on alkanut näyttää joltakin, jota pitäisi suojella. 

Yliopisto on muuttumassa elinkeinoelämää palvelevaksi tuotantolaitokseksi. Sen perusyksikkö ei ole enää tieteenala vaan koulutusohjelma, ja valtion rahoitus ohjaa siihen, että tutkintojen suorittaminen on tärkeämpää kuin tutkimus tai ajattelemaan oppiminen. Erityisen heikoissa kantimissa ovat omat opiskelualani, taiteiden tutkimus ja humanistiset tieteet, joiden on vaikea perustella tarpeellisuuttaan suoraan osoitettavilla hyödyillä.

Yliopiston symmetrisenä parina Senaatintorin toisella laidalla sijaitsee Valtioneuvoston linna, jossa tekee työtään Suomen hallitus. Rakennuksessa toimii myös suurin osa valtiovarainministeriöstä, joka pitkälti päättää, miten valtion rahat jaetaan. 

Viime vuoden aikana hallitus päätti leikata muun muassa opiskelijoilta, kansalaisjärjestöiltä, vammaispalveluista, toimeentulotuesta, taiteelta ja kulttuurilta, kehitysyhteistyöstä, Yleisradiolta… Kerta toisensa jälkeen se jätti vaikutusarviot tekemättä ja sivuutti ratkaisuissaan asiantuntijat ja jopa oikeusoppineet. 

Läheskään kaikki päätökset eivät olleet kansantalouden ja tulevaisuuden kannalta välttämättömiä. Ne vaikuttivat tietoiselta sivistysvaltion murentamiselta. 

Maaliskuussa Valtioneuvoston linnassa otettiin valokuva, jonka kansanedustaja Miko