Jahti

VIIME VUODEN heinäkuun 11. päivän aamuna Bijan Ebrahimi soitti poliisille. Bristolissa asunut 44-vuotias mies oli istuttanut sievän kukkapenkin ränsistyneen kaupungin vuokratalon pihalle, mutta naapurin pojat olivat käyneet tallomassa kukat multaan.

Ebrahimi oli tullut Englantiin kaksitoista vuotta aiemmin pakolaisena Iranista, eivätkä naapurit olleet oppineet hyväksymään häntä. Kiusanteko oli jatkunut vuosikausia. Nyt hänellä oli todisteita vandalisoinnista: hän oli ottanut kukkien tallojista valokuvia.

Kun poliisit saapuivat, Ebrahimi seisoi kotiovensa edessä ympärillään parisenkymmentä naapuria. Ei tässä lapsia pidä pidättää vaan Ebrahimi itse, naapurit vaativat. He kertoivat poliisille Ebrahimin valokuvanneen heidän lapsiaan. Kuvat menevät hänen lapsipornoarkistoonsa, naapurit väittivät.

Poliisit kehottivat Ebrahimia menemään takaisin sisään, mutta tämä ei suostunut. Ehkä hän ajatteli, ettei tarvitse antaa periksi – eihän hän ollut tehnyt mitään väärää. Poliisit ottivat Ebrahimin mukaansa ja pitivät häntä loppupäivän asemalla häiriön aiheuttamisesta.

Illalla Ebrahimi pääsi kotiinsa, mutta hän oli peloissaan. Seuraavana päivänä naapurin parikymppinen mies tuli huutamaan: ”Älä vittu enää koskaan ota kuvia minusta, älä vittu enää koskaan ota kuvia minusta!”

Ebrahimi soitti poliisille monta kertaa ja pyysi apua. Hän lähetti aluepoliisin päällikölle sähköpostin, jossa hän sanoi pelkäävänsä oman turvallisuutensa puolesta. Poliisi ei tullut.

Kolme päivää myöhemmin Ebrahimi tapettiin. Huutamassa käynyt parikymppinen mies ja hänen kaverinsa tunkeutuivat Ebrahimin asuntoon ja potkivat häntä päähän, kunnes hän kuoli. Miehet raahasivat ruumiin sadan metrin päähän nurmikolle ja kaatoivat sen päälle tärpättiä. Naapurit seisoivat ympärillä ja katsoivat, kun ruumis sytytettiin tuleen.

Naapurit uskoivat, että Ebrahimi oli pedofiili.

ÄÄNEKOSKEN KESKUSTORI on torstai-iltapäivänä niin hiljainen, että matalien kauppakiinteistöjen ikkunoihin kiinnitetyt mainostarrat kuulostavat suurellisuudessaan vitseiltä. Tuhansien tuotteiden tavaratalo! Vallaton valikoima lankoja! Entinen Tiimarin myymälä seisoo tyhjillään, Tokmannin kello jätättää kolmetoista minuuttia.

Torikaan ei ole varsinainen tori, vaan S-marketin parkkipaikka. Kun ilta pimenee, pitserianpitäjä jää yksin loisteputkin valaistuun akvaarioon jauhamaan purkkaa ja lukemaan Seiskaa.

Pub Markuksessa läiskitään biljardia. Mikko Parantainen käy täällä usein, sen huomaa heti. Hän ei jää juttelemaan tiskille pitkäksi aikaa, vaihtaa vain muutaman sanan baarimikon kanssa ja kävelee sitten syrjemmälle kabinetintapaiseen.

Tämä on Parantaisen kaupunki: täällä hän on kasvanut ja käynyt koulunsa, ja täällä hän työskentelee sellutehtaalla käynnissäpito-operaattorina. Parantaisen Facebook-profiilissa tehtaasta ei mainita mitään. Siellä Parantainen ilmoittaa työpaikakseen Finnish Pedohunters ry ja toimenkuvakseen nettietsivä.

”Se on vähän sellainen harrastus”, Parantainen sanoo, hörppää oluttaan ja katsoo vihreän Angry birds -lippiksen alta. Hän on 39-vuotias ja juttelee kuin huoltoasemalle istahtanut työmies. Leppoisasti ja vitsaillen, mutta mielipiteissään pysyen. ”Siihen jäi vähän niin kuin koukkuun.”

Äänekoskella Parantainen on jonkinlainen julkkis, joka esiintyy usein ilmaisjakelulehti Äänekosken Kaupunkisanomien eli Äksän sivuilla. Ensimmäinen juttu ilmestyi syksyllä 2010, ja sen otsikko oli ”Äänekoskelaiskaksikko pedofiilien kintereillä”.

Tuolloin Parantainen perusti paikallisen kaverinsa Miika Salosen kanssa Facebook-ryhmän Ei hyssyttelyä pedofiileille – kaikki nimet julkisiksi. Mukana oli myös kolmas mies, joka ei halua nimeään esille. Miehet ryhtyivät kokoamaan sivulle lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittujen nimiä, kuvia ja yksityiskohtaisia kuvauksia rikoksista. Se ei ole ihan laitonta, mutta ei täysin laillistakaan.

Pedofiilien jäljittäminen alkoi juuri tästä baarista, samalta tiskiltä, jolta Parantainen juuri haki oluen. Viisi vuotta sitten Pub Markuksen omistaja kertoi, että tuntematon mies oli yrittänyt houkutella hänen lastaan autoon. Kukaan ei tiennyt, kuka kuski oli, mutta Parantainen ajatteli kokeilla huvikseen, saisiko hän nimen selville.

Hän kyseli internetin keskustelupalstoilla, kenestä voisi olla kyse. Hän sai vinkin, että eräs tunnettu seksuaalirikollinen liikkui Jyväskylän lähistöllä ja kirjoitteli Suomi24:n Salaliittoteoria-palstalle.

”Uudeksi Jammuksi” kutsuttu mies oli tuomittu monta kertaa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä Suomessa ja Virossa, ensimmäisen kerran vuonna 1999. Hänellä oli tapana kuljeskella kauppakeskuksissa pukeutuneena Napoleoniksi, Jeesukseksi tai kuninkaaksi.

Parantainen kirjoitti Salaliittoteoria-palstalle miehelle osoitetun viestin, jossa luki näin: ”Mä otan sen kruunun ja tungen sen sun persreikään.” Siihen tyyliin kirjoitellaan Suomi24:n kaltaisilla palstoilla usein, niillä kun on mahdollista käyttää nimimerkkiä. Parantainen kuitenkin laittoi viestinsä alle oman nimensä ja sähköpostiosoitteensa.

Yllättäen mies vastasi. Hän lähetti sähköpostin, jossa ihmetteli Parantaisen viestin aggressiivista sävyä. Parantainen vastasi ja kertoi valinneensa sanansa siksi, että ”säkin tietäisit, miltä tuntuu, kun persreiässä on jotain, mikä ei sinne kuulu”.