Pitkät - LP 33 13.10.2015
Fennomania
Pitkät - LP 33
Kun Fennovoima lähti havittelemaan ydinvoimalaa, se oli idealistinen ja avoin pikku yhtiö, joka veti puoleensa innokkaita propellipäitä. Kun hanke ajautui vaikeuksiin, alkoi salailu ja poliittinen kähmintä.
Pyhäjoen reaktoria rakentaa Vladimir Putinin alaisuudessa toimiva venäläinen valtionkorporaatio ja suuri osa taloudellisista riskeistä lepää pienten kunnallisten sähköyhtiöiden harteilla. Kunnissa Fennovoima-sijoituksista on jouduttu päättämään laput silmillä, sillä keskeiset tiedot on julistettu liikesalaisuuksiksi. Hanke olisi voinut kaatua moneen kertaan, mutta sen ei annettu: kyse ei ollut Fennovoiman, vaan koko suomalaisen ydinvoiman tulevaisuudesta. Järeä pelastusoperaatio edellytti vihreiden lähtöä hallituksesta, ja se tehtiin asiasta vastanneen ministerin selän takana.
Pekka Haavistoa jymäytettiin oikein kunnolla.
Elokuun puolivälissä 2014 Haavisto keskusteli Fortumin johdon kanssa sopivista sijoituskohteista. Valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum oli tehnyt miljardien eurojen voittoja, ja rahat piti sijoittaa nopeasti poikimaan lisätuottoja.
Valtion omistajaohjauksesta tuolloin vastannut kehitysministeri halusi varmistaa, ettei Fortum vain ajatellut laittaa rahojaan Fennovoimaan, jonka Pyhäjoelle suunnittelema ydinvoimahanke oli ollut pitkään vastatuulessa.
Fortumin toimitusjohtaja Tapio Kuula oli kevään ja kesän aikana vakuuttanut Haavistolle moneen kertaan, ettei Fortum sijoittaisi Fennovoimaan.
Haavisto tietenkin vastustaa ydinvoimaa useimpien vihreiden tavoin. Ministerillä oli kuitenkin muitakin syitä kysellä asiasta. Ukrainan kriisi kasvatti jännitteitä EU:n ja Venäjän välillä, ja valtioneuvoston omistajaohjausosasto halusi huolehtia, etteivät suomalaiset valtionyhtiöt tekisi huomiota herättävän suuria kauppoja itänaapurin kanssa. Pyhäjoen voimalan rakentaisi venäläinen valtionkorporaatio Rosatom, josta tulisi myös laitoksen suurin yksittäinen omistaja.
Myöhemmin elokuussa Haavisto tapasi Fortumin johtoa uudestaan. Taas häntä rauhoiteltiin: Yhtiö ei ollut kiinnostunut Fennovoimasta. Ei se olisi edes sopinut Fortumin strategiaan. Ei mitään vaaraa!
Se ei ollut totta. Samaan aikaan Fortumin toimitusjohtaja Kuula kävi omia neuvottelujaan kokoomuslaisen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren kanssa. Niissä neuvotteluissa hiottiin jo Fortumin Fennovoima-osakkuuden yksityiskohtia. Hallituksessa ainakin pääministeri Alexander Stubb (kok.) ja valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) tiesivät Fortumin aikeista. Heillä ei ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin: Fortumin mukaantulolla Suomi saisi pelastettua kovia kolhuja kokeneen Fennovoima-hankkeen.
Eivät Vapaavuori, Stubb ja Rinne Fennovoimaa tai Rosatomia sinänsä rakastaneet. Tilanne vain sattui olemaan sellainen, että jos tämä pienen yhtiön riskialtis hanke kaatuisi, Suomeen ei kenties rakennettaisi enää yhtäkään ydinvoimalaa. Sitä ei toivonut yksikään suurista puolueista.
Syyskuussa hallitus hyväksyi Vapaavuoren esityksen, jossa Fennovoiman vanhaa periaatepäätöstä täydennettiin Rosatomin mukaantulolla. Vihreät lähtivät saman tien hallituksesta: heidät oli pelattu paitsioon, ja Fortumin huijaamaksi joutunut Pekka Haavisto oli kokenut poliittisen nöyryytyksen.
Fortum oli nyt lähtemässä mukaan firmaan, jonka kanssa se itse oli muutamaa vuotta aikaisemmin kilpaillut samasta ydinvoimalan periaatepäätöksestä. Yhtiöt olivat käyneet vuosien ajan julkista sanasotaa, ja Fortumin johto oli epäillyt, että kokematon Fennovoima tulisi tuottamaan tappiota, jos se nyt ylipäätään saisi voimalaansa koskaan pystyyn.
Voisi ajatella, että Fortumin ratkaisu oli yllättävä. Mutta Fennovoima oli kokenut lyhyen historiansa aikana jo monta muutakin yllättävää käännettä. Ehkä se selviytyisi mistä tahansa.
