Ei koskaan enää, Dan Brown

Tapaan Dan Brownin agentin Heide Langen ensimmäisen kerran helmikuisena keskiviikkona 2013. Se on kolmas niistä monista päivistä, jotka vietän tarkoin vartioidussa kellarissa kääntämässä Brownin uutta romaania Infernoa tanskaksi.
Kellari on Lontoossa, Transworld Publishers -kustantamon toimitalossa Ealingin esikaupungissa. Kun tulen aamuyhdeksältä paikalle, vartijamme Trevor polttelee tupakkaa parkkipaikalla. Hän on ilmeisesti saanut tiedon agentin vierailusta, sillä hänellä on yllään gangsterityylinen, ohutraitainen pikkutakki.
”Johan on kuteet”, sanon.
Trevor virnistää. Hän on 54-vuotias lyhytkasvuinen lihaskimppu, ja hänellä on paljaaksi ajeltu pää ja huligaanin naama. Trevor on viettänyt 20 vuotta ammattisotilaana, ja hänen kaksi poikaansa sotivat parhaillaan Afganistanissa. Trevor on työskennellyt myös tunnettujen poptähtien turvamiehenä, mutta juuri nyt hän ikävystyy Transworld-kustantamon kellarissa.
Trevor on minulle tällä hetkellä ainoa ystävän tapainen.
Siirrymme sisälle ja aloitamme työt. Minun työtäni on kuvailla haavoittuneen Robert Langdonin ja Sienna-nimisen lääkärin epätoivoista pakoa firenzeläisestä sairaalasta. Trevorin työtä on istua pikkuruisessa huoneessa valvomassa, etten riko sääntöjä, mikä on toistuvista huokailuista päätellen äärimmäisen tylsää. Trevor pysyttelee hereillä katsomalla roskaelokuvia iPadilta. Hänellä on kuulokkeet korvillaan, mutta silti räjähdysten ja takaa-ajojen äänet sekoittuvat näppäimistöni vaimeaan naputukseen. Langdon veti verisen klik klonk kräk klik klik sairaalapaidan yltään ja klik dsuuuui kabuum klik kietaisi klik pyyhkeen vyötäisilleen smäk doing skriiik klik…
Vitsailemme agentin vierailusta. Trevor sanoo, että Heide Lange odottaa vartijoiden käyttäytyvän ammattimaisesti. Keksimme, että voisimme ostaa huoneeseen muutaman oluttölkin, ja kun Heide astuu ovesta, sytytämme marisätkän.
Heide saapuu aamupäivällä. Olen jostain syystä odottanut näkeväni aistikkaan uranaisen, jolla on kauniisti kaartuvat kulmakarvat ja kastanjanväriset hiukset sivujakauksella. Edustaahan Heide Lange kirjailijaa, joka on miljonääri ja Tanskan rahassa laskettuna miljardööri. Kääntäjien kellariin saapuva agentti muistuttaa kuitenkin epäilyttävän ystävällistä Milla Magiaa. Kiiltävän mustaksi värjätty patatukka ja pyöreät silmälasit. Hän hymyilee, mutta hymyssä on jotain pahaenteistä.
Minulla on epäonnekseni päällä netistä tilaamani harmaa T-paita, jonka rinnassa lukee:

INFERNO
LONDON
2013

Heiden katse nauliutuu paitaan. Hän näyttää siltä kuin yrittäisi nieleskellä jotain pahanmakuista. Mutta hän hymyilee ja kaivaa esiin pienen, litteän pokkarikameran. Räps, ja niin hän on ikuistanut minut, T-paidan ja vieressäni seisovan Trevorin.
”Oi, kuinka hauska”, Heide sanoo ja hymyilee raivoisasti T-paidalle. ”Mistä olet saanut sen?”
”Teetin sen varta vasten.”
En osaa pitää suutani kiinni, vaan kerron olevani alun perin toimittaja ja sopineeni tanskalaisen Politiken-lehden kanssa, että kirjoitan päiväkirjaa ajastani Ealingissa. ”No no no”, Heide sanoo ja ravistaa pontevasti päätään. ”Et voi. Tästä ei saa kertoa kenellekään.”
”Siitä on kyllä jo kirjoitettu tanskalaisissa lehdissä.”
”No no no, ei missään nimessä. Et saa kirjoittaa tästä yhtään mitään. Olinpaikkanne on salainen.”
Virallisesti en edes ole Lontoossa tai Ealingissa, vaan paikassa, joka on Heiden maailmassa pelkkä Paikka.
The Location.
Tänne on tullut kymmenen kääntäjää kuudesta eri maasta, ja tehtävänämme on varmistaa, että Dan Brownin Inferno voi ilmestyä kolmen kuukauden kuluttua yhtä aikaa kuudella eri kielellä.
Suomalainen Jorma-Veikko on pukeutunut polvipituiseen takkiin. Pienikokoinen mies näyttää harvahkoista hiuksistaan huolimatta alle kuusikymppiseltä. Olemus ei paljasta, että hän on entinen heavy metal -bändin solisti ja pystyy yhä laulamaan niin, että näyttää siltä kuin hän aikoisi puraista mikrofonista palasen. Jorma-Veikko on käynyt Lontoossa viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten ja ihmettelee, miten tutulta ja samalla vieraalta kaikki näyttää. Hän on asettunut asumaan bed & breakfastiin, jonka omistaja muistuttaa Hercule Poirot’ta.