1 mg päivässä kurittomuuteen

Kymmenen vuotta sitten Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori André Sourander istui kansainvälisessä kongressissa Yhdysvalloissa ja kuunteli amerikkalaista kollegaansa, joka kertoi eräästä nuoresta potilaastaan.
Tyttö sai raivokohtauksia, ja hänen mielialansa vaihtelivat rajusti. Lääkäri oli diagnosoinut hänellä kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja kokeillut sen hoitoon jo useita eri lääkkeitä. Mikään ei ollut auttanut. Viimein oli löytynyt toimiva yhdistelmä: pari eri neuroleptiä eli psykoosilääkettä sekä mielialaa tasaava lääke. Niillä potilas oli rauhoittunut.
Tyttö oli kaksivuotias.
Sourander oli häkeltynyt.
”Oli hämmentävää, että neuroleptejä ylipäätään annetaan niin aikaisessa vaiheessa – ja vielä useita neuroleptejä yhtä aikaa.”
Sourander ei voinut ymmärtää, kuinka vain muutaman vuoden ikäisellä lapsella voisi ylipäätään diagnosoida kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai muitakaan vakavia mielenterveyden häiriöitä. Kouluikäistenkin lasten diagnosointi on vaikeaa. Yhdysvalloissa psykoosilääkkeitä syö nykyisin jo yli puoli miljoonaa lasta ja nuorta.
Columbian yliopiston tutkimuksen mukaan niiden käyttö niinkin nuorilla kuin 2–5-vuotiailla kaksinkertaistui vuosina 2000–2007.
Yhdysvallat on ääritapaus, mutta 2000-luvulla psykoosilääkkeitä on monissa muissakin maissa alettu määrätä yhä nuoremmille lapsille ja yhä useammin muuhun kuin psykoottiseen oireiluun.
Niin oli käynyt myös Suomessa. Kliinisessä työssään Sourander oli seurannut kehitystä läheltä ja oli siitä huolissaan. Tarkkoja lukuja suomalaislapsille määrätyistä psykoosilääkkeistä ei ollut saatavilla.
Sourander otti yhteyttä Kelan tutkimusosastoon ja kysyi, voisiko lääkekorvaustilastoista selvittää, mitä psykoosilääkkeitä alaikäisille määrätään ja kuinka moni niitä käyttää.
Hän oli aiemmin selvittänyt yhdessä Kelan tutkijoiden kanssa tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriön eli adhd:n hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden käytön laajuutta lapsilla. Nyt hän halusi tehdä samanlaisen selvityksen psykoosilääkkeistä.
Asiaa oli ehditty jo ajatella Kelassa.
”Souranderin yhteydenotto oli vain viimeinen kimmoke tutkimuksen aloittamiselle”, sanoo Kelan erikoistutkija Leena Saastamoinen.
Kiireiden vuoksi kului kuitenkin vuosia, ennen kuin tutkimus saatiin tehdyksi.
Saastamoisen johtama tutkimusryhmä selvitti ensin, kuinka moni alaikäinen oli saanut korvausta jostakin psykoosilääkkeestä vuosina 2008–15, ja etsi sitten tästä aineistosta lapsille yleisimmin määrätyt lääkeaineet sekä tiedon siitä, minkä ikäisille lapsille niitä oli määrätty.
Keväällä 2017 julkaistusta tutkimuksesta selvisi, että psykoosilääkkeiden käyttö alaikäisillä oli yleistynyt tasaisesti.
”Tulos ei ollut ihan kauhean suuri yllätys”, Saastamoinen sanoo.
Vuonna 2008 psykoosilääkkeitä käytti Suomessa alle 4 500 lasta ja nuorta, vuonna 2015 jo lähes 7 000. Yleisin alaikäisille määrätty lääke oli risperidoni, seuraavaksi eniten määrättiin ketiapiinia. Muita lapsille usein määrättyjä psykoosilääkkeitä olivat aripipratsoli ja olantsapiini.
Nämä kaikki kuuluvat niin sanottuihin toisen polven psykoosilääkkeisiin, jotka tulivat markkinoille 1990-luvulla ja yleistyivät nopeasti. Ne eivät aiheuta samanlaisia näkyviä sivuvaikutuksia, esimerkiksi kiusallisia pakkoliikkeitä, kuin vanhat psykoosilääkkeet.
Long Play sai Kelasta tuoreimmat, vuoden 2017 luvut, jotka eivät olleet vielä Leena Saastamoisen johtaman tutkimusryhmän käytössä. Niiden perusteella kasvu on jatkunut aiempaa jyrkempänä: viime vuonna psykoosilääkkeitä käytti jo 8 508 alaikäistä.
Heistä 2 560 oli alle 13-vuotiaita. Tästä joukosta valtaosa – 2003 – oli poikia.