Viime syksynä Helsingin Sanomien etusivulle ilmaantui outo Hongkongin mainos – mistä siinä oli kyse?

Maailman kaikki valtiot pyrkivät vaikuttamaan maineeseensa ulkomailla paitsi perinteisellä diplomatialla myös monenlaisella viestinnällä ja lobbauksella. Moni itsevaltainen, ihmisoikeuksia polkeva maa on palkannut pr- ja konsulttitoimistoja auttamaan imagon kirkastamisessa. Terhi Hautamäki otti selvää valtiollisen maineenhallinnan salaperäisestä maailmasta ja kirjoitti Long Playlle jutun "Unelmien hirmuhallinto”.

Terhi, mistä juttuidea lähti?

”Vuoden 2015 paikkeilla törmäsin britannialaisissa ja amerikkalaisissa lehdissä juttuihin itsevaltaisten hallintojen imagopesusta. Siellä aihetta on käsitelty enemmän, koska Lontoo ja Washington ovat imagonkiillotuksen pääkaupunkeja ja monien tunnetuimpien pr-toimistojen pääpaikkoja.

Totta kai valtiot rakentavat mainettaan kuten kaikki muutkin. Iso joukko valtiollisia toimijoita käy myös internetissä ja sosiaalisessa mediassa jatkuvaa informaatiosotaa.

Tuntui silti uskomattomalta, että myös nimekkäät, hyvämaineiset pr-toimistot ovat vuosien saatossa tehneet jos jonkinlaista viestintää esimerkiksi ihmisoikeuksia polkeville hallituksille ja jopa diktaattoreille. Maailmalla on paljastunut alan etiikkaa rikkovia tapauksia, joissa pr-toimisto on osallistunut valeuutisten ja disinformaation levittämiseen.

Aihe tuntui niin vaikealta, että se hautautui vuosiksi epämääräisten juttuideoiden muistiooni. Syksyllä 2019 Hesarin etusivulle ilmaantui yllättävä ja outo Hongkongin mainos. Muistin vanhan juttuidean ja mietin, onko tämä osa samaa ilmiötä ja liittyykö se jotenkin meihinkin.”

Miksi tämä juttu piti sinun mielestäsi tehdä?

”Valtioiden pr:stä on kirjoitettu Suomessa melko vähän. Ensimmäiseksi siitä tulee mieleen hyväntahtoinen maabrändäys: paratiisisaarten matkailumainokset ja suomalaisen äitiyspakkauksen kaltaiset hyvän mielen tarinat.

Mielestäni valtiollisen viestinnän pimeämmistäkin puolista on syytä puhua. Kun maailma on täynnä viestintää, on tärkeää, että sen periaatteista ja eettisyydestä puhutaan.”

Miksi tällä asialla on väliä?

”Viestintä- ja konsulttitoimistojen työ ei ole pelkkää medianäkyvyyttä, vaan samat firmat tekevät suoraa poliittista vaikuttamista. Viestintä ja lobbaus ovat erillisiä asioita, mutta ne myös kietoutuvat toisiinsa ja samat yritykset tarjoavat molempia palveluita. Viestintätoimistoilta tulee materiaalia ja tapaamispyyntöjä suoraan päätöksentekijöille. Tämä on usein avointa ja reilua lobbausta. Mutta on tuoreitakin tapauksia, joissa rahoittaja ei ole käynyt selväksi tai asiaan liittyy eturistiriitoja.”

Mitä seurauksia tästä on ja kenelle?

”Ihmisten maailmankuva vääristyy. Ihmisoikeusloukkauksia jää piiloon tai niitä vähätellään. Brysselissä tapahtuva ulkovaltojen lobbaus vaikuttaa suoraan meidän elämäämme EU-päätösten kautta.”

Mikä yllätti sinut juttua tehdessä?

”Se miten harva aiheen asiantuntija vaivautui edes vastaamaan haastattelupyyntöön – vaikka sitten kieltäytyäkseen kohteliaasti. Viestinnän ammattilaiset viestivät yllättävän niukasti omasta työstään. Toisaalta yllätti se, miten paljon Yhdysvalloissa on tietoa ulkovaltojen lobbaustyöstä. Siellä voi hakea oikeusministeriön sivuilta tietoja siitä, kuka työskentelee kenenkin hyväksi ja millä summilla. Yhdysvalloissa laki on määrännyt näin jo toisen maailmansodan ajoista asti, jolloin pelättiin ennen kaikkea Natsi-Saksan propagandaa.

EU:ssa ja Suomessa on herätty lobbauksen avoimuuden tarpeeseen vasta paljon myöhemmin, eikä pakollista rekisteriä vielä ole, vaikka niitä jo valmistellaan.”

Mikä tällaisen pr-työn tulevaisuus on? Onko se osoittautunut toimivaksi?

”Yksikään valtio ei voi toimia ilman viestintää ja suhteiden rakentamista, joten vaihtoehtoa ei edes ole. Onnistuminen riippuu siitä, keneltä kysyy. Yksi haastattelemani konsultti sanoi, että hallintojen on todella vaikea muuttaa imagoaan, vaikka ne syytävät siihen rahaa. Toinen haastateltava taas oli sitä mieltä, että he ovat saaneet aikaan dramaattisia muutoksia: esimerkiksi onnistuneet viestimään Saudi-Arabian asiaa ja parantaneet sen suhteita Yhdysvaltoihin.”

Jäikö jokin haastattelu, kohtaaminen tai anekdootti sinulle erityisesti mieleen?

”Erityisesti jäi mieleen Voguen toimittajan mielistelevä juttu Syyrian ensimmäisestä naisesta Asma al-Assadista. Toimittajaraukka oli alun alkaen ryhtynyt mahdottomaan tehtävään: kirjoita muotilehteen epäpoliittinen juttu diktaattorin vaimosta. Aloin itse freelancetoimittajana tuntea sääliä tai empatiaa häntä kohtaan. Millaiseen toimeksiantoon hän olikaan itsensä ajanut ja miten katui sitä jälkikäteen.”

Lue Terhi Hautamäen juttu täällä tai kuuntele se äänikirjana.