Terveiset Pub Hölmölästä!

Matkustin kesäkuussa Kittilään. Ensimmäisenä iltana, juuri ennen nukkumaanmenoa, ajoin vuokra-autollani Levin etelärinteen juureen. Tyhjällä parkkipaikalla kävi hyytävä tuuli.
Laskettelurinteen alapäässä oli kaivinkone, puutavaraa ja suuri kyltti, joka kertoi meneillään olevasta uudistuksesta. Rinteeseen olisi tulossa uusi kuuden hengen kuomullinen hiihtohissi, jonka vetopituus on 1710 metriä. Kun hissi valmistuu, se pystyy kuljettamaan ylärinteeseen 3000 ihmistä tunnissa. Ajattelin, että se on aika paljon se.

Saman hiihtohissin hankinnasta alkoi syksyllä 2013 poikkeuksellinen tapahtumaketju, jonka käänteet jatkuvat edelleen. Silloin hiihtokeskuksen rinnepalveluista huolehtiva Levi Ski Resort erotti yhtiön toimitusjohtajan Jouni Palosaaren. Hallitus epäili Palosaaren suosineen miljoonien eurojen hissihankinnassa toista hissitoimittajaa. Sen jälkeen joukko paikallisia yrittäjiä ja kuntapäättäjiä nousi kapinaan. He syyttivät tapahtumista yhtiön hallitusta ja etelästä tullutta nuorta kunnanjohtajaa Anna Mäkelää.
Sittemmin valtataistelu on vain koventunut, ja Kittilän kuntapoliitikot tuntuvat ottaneen oikeuden omiin käsiinsä (parhaillaan poliisi tutkii hissihankintaa ja Kittilän kuntapäättäjien toimia). Kittilässä vallitsee nyt ikävä ilmapiiri: siellä juonitellaan, panetellaan ja jopa esitetään uhkailuja. Osa haastateltavista kertoi olevansa ahdistuneita, hieman vainoharhaisiakin.

Huomasin, että vainoharhaisuus tarttuu. Jo ennen kuin tulin Kittilään, minua varoitettiin, että saatan erottua silmään, sillä kesäkuussa sesonki on hiljaisimmillaan. Kun ajoin vuokra-autolla ympäriinsä, vilkuilin taustapeilistä, seuraako joku. Ja kun tein muistiinpanoja etelärinteen juuressa, hätkähdin, kun ohi menevällä tiellä auto hidasti vauhtiaan kohdallani. Lopulta se kääntyi parkkipaikalle ja jäi seisomaan parinkymmenen metrin päähän. Kukaan ei tullut ulos.
Päätin lähteä lipettiin. Painoin rekisterinumeron mieleeni ja kirjoitin sen ylös vasta autossa.

Pari päivää myöhemmin istuin Pub Hölmölä -nimisessä kapakassa – olin sen ainoa asiakas. Muistin rekisterinumeron. Menin nettiin selvittääkseni, kenelle salaperäinen auto kuului.
Kävi ilmi, että se olikin ollut vain joku tuntematon pirkanmaalainen tyyppi. Mahdollisesti hämmentynyt etelän turisti hänkin.
Tunsin itseni hölmöläiseksi.

Lue Kittilä: longplay.fi/kittila