Terrorismitutkija: ”Liveseuranta on lisääntynyt isku iskulta”

Miten mediassa tulisi käsitellä terrorismia, jotta julkisuus ei sataisi terroristien laariin? Terrorismitutkija Leena Malkki vieraili Long Playn ohjelmassa Radio Helsingissä torstaina 18. tammikuuta. (Kuuntele ohjelma podcastina täällä.)

Malkki kertoo, mitä toimittajien kannattaisi tehdä terrori-iskun tapahduttua ja mitä ei.

Sataako nykyinen uutisointi terroristien laariin?

”Terrorismi taktiikkana rakentuu siihen, että väkivaltaa tai sillä uhkaamista käytetään luomaan psykologisia vaikutuksia, joiden arvellaan hyödyttävän omaa agendaa. Näitä laajempia vaikutuksia ei voi olla ilman mediahuomiota. Itse asiassa modernin terrorismin katsotaan alkaneen 1800-luvun alussa suurelta osin siksi, että siinä vaiheessa joukkotiedotusvälineet olivat kehittyneet sellaiseen muotoon, joka mahdollisti terrorismiin tarvittavan mediaefektin aikaansaamisen.”

”Senkin jälkeen terrorismin kehittymisen on katsottu kulkeneen käsi kädessä median kehittymisen myötä. Niin sanotun modernin terrorismin nousu 1960–70-luvuilla liitetään kevyen kannettavan kuvauskaluston ja satelliittiyhteyksien kehittymiseen ja mahdollisuuksiin lähettää suoraa kuvaa yhä laajemmalta alueelta. Tämä oli pitkä tapa sanoa, että media on väistämättä aina osa terrorismia ilmiönä.”

”Minusta voi hyvällä syyllä sanoa, että nykyinen liveseuranta heti iskun jälkeen voimistaa selvästi terrori-iskujen vaikutuksia – ei vähiten siksi, että runsas kuvamateraali paikan päältä tuottaa aivan toisella tavalla kokemuksia iskun läheisyydestä kuin ulkomaan sähkeiden lukeminen seuraavan päivän lehdestä.”

Mitä toimittajien pitäisi tehdä?

”Tutkimuksen perusteella on viitteitä siitä, että visuaalinen väkivaltaan keskittyvä uutisointi lisää terrorismin pelkoa enemmän kuin pelastustyöntekijöihin ja uhreihin keskittyvä. Näin tutkijan näkökulmasta tasapainoinen terrorismiuutisointi keskittyisi koko tapahtumaan, ei vain väkivaltaan. Lisäksi minusta ei voi liiaksi korostaa sitä, että terrorismista pitäisi uutisoida muulloinkin kuin juuri iskujen jälkeen, jolloin tunteet ovat pinnassa ja tapahtuneesta tiedetään vähän.”

”Tutkivilla journalisteilla on erittäin tärkeä rooli terrori-iskujen jälkeisinä viikkoina ja kuukausina. He voivat hahmottaa tapahtuneen taustoja ja tarjota viranomaislähteiden rinnalle rikkaampaa kuvaa ilmiöstä. Tutkijat tekevät toki tätä myös, mutta heidän työkalunsa ovat hyödyllisiä vasta vähän pidemmällä viiveellä, ja hyvä tutkiva journalismi antaa tähän työhön usein loistavaa pohjaa.”

”Uutisointia on minusta tarpeen miettiä siltä kannalta, miten julkaistua materiaalia voi käyttää propagandatarkoituksiin. Olen itse esimerkiksi jättänyt tarkoituksella suorat sitaatit pois tekstistä, kun kirjoitin yliopistoiskusuunnitelmasta – en halunnut alkaa koulusurma-alakulttuurin käännöspalveluksi.”

Miten uutisointi terrori-iskuista on muuttunut vuosikymmenen aikana?

”Liveseuranta tuntuu lisääntyneen selvästi isku iskulta, kunnes nyt ihan viimeisen vuoden aikana iskuja on ollut Euroopassa sen verran paljon, että se on jo pakottanut suhteellistamiseen. Suomalaisen median kohdalla olen laittanut ilokseni merkille, että iskujen jälkeen tehdyissä jatkojutuissa on yhä enemmän variaatiota aiheiden suhteen. Lisäksi terrorismista kirjoitetaan enemmän myös muuten kuin johonkin iskuun liittyen. Sitä voidaan pitää negativiisena, että ilmiö saa yhä enemmän huomiota, mutta minusta tilanne olisi vielä hankalampi, jos rauhallisemmalla hetkellä tehtyä taustoitusta ei tehtäisi.”
 

Kuuntele Long Playn podcast täällä.
Lue Sonja Saarikosken juttu Sinun puolestas elää ja kuolla täällä.