Ortodoksikirkon riidat kärjistyivät: Arkkipiispa Leo syyttää metropoliitta Arsenia ikä- ja etnisestä rasismista

Kaksikon välejä on hiertänyt muun muassa se, kuinka paljon aikaa Leo käyttää karjalan kielen elvytystyöhön. Muutkin kirkon työntekijät arvostelevat arkkipiispan ajankäyttöä Long Playlle.

Suomen ortodoksisen kirkon piispojen välit ovat kiristyneet kesän mittaan entisestään.

Nyt arkkipiispa Leo (Leo Makkonen) syyttää Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliittaa Arsenia (Jorma Heikkinen) ikä- ja etnisestä rasismista. Arkkipiispa teki juhannuksen jälkeen Arsenin toimista työsuojeluilmoituksen ortodoksiselle kirkollishallitukselle. Kirkollishallitus aikoo käsitellä asiaa tiistaina 30. kesäkuuta. Asiasta kertoi aiemmin perjantaina myös Yle.

Leon tekemän työsuojeluilmoituksen taustalla on Ylen toukokuinen haastattelu, jossa Arseni sanoi, ettei kirkon pitäisi sotkeutua lainkaan kielipolitiikkaan ja että Leo oli käyttänyt suhteettomasti aikaa johtamansa Karjalan kielen seuran asioihin. 

”Koen ihmisoikeuksiini kuuluvan etniskulttuurisen identiteettini loukkaavan kommentoinnin radiossa koskettavan syvimmällä mahdollisella tavalla tunteitani. Metropoliitta Arsenin teko on rasistinen ja kohdistuu muihinkin kuin minuun. Olen kokenut elämässäni julmia rasistisia herjauksia, mutta en olisi voinut uskoa kollegan syyllistävän minua työstäni karjalankielisessä kulttuurissa. Metropoliitta esitti myös loukkaavalla tavalla ja ikärasistisin ilmauksin minun eläkkeelle siirtymistäni”, kirjoittaa Leo ilmoituksessaan.

Leon ikärasismisyyte taas johtuu Long Playn toukokuun jutusta, jossa Arseni sanoi pitävänsä ongelmallisena sitä, että piispat voivat jatkaa virassaan kuolemaansa saakka. Hän kiinnitti huomiota siihen, että Leon eläke on jo ”tapissa”. Leo täytti tässä kuussa 72 vuotta.

Leon mukaan Arseni on lausunnoillaan loukannut hänen kunniaansa, aiheuttanut Leolle ja hänen läheisilleen suurta henkistä kärsimystä ja vaarantanut Leon fyysisen ja henkisen terveyden. 

Arkkipiispa Leo puolustautui Ylellä sanomalla, että hänellä on oikeus edustaa omaa karjalaista kulttuuriaan, eikä hän voi jakaa itseään kahtia arkkipiispaksi ja siviilihenkilöksi. Leon vanhemmat olivat kotoisin Laatokan Karjalasta, ja karjala oli hänen lapsuudenperheensä kotikieli.

Leo ei vastannut Long Playn hänelle sähköpostilla esittämiin kysymyksiin, jotka koskivat muun muassa hänen ajankäyttöään ja kirkollisten tehtävien hoitamista.

Arseni puolestaan muistuttaa, että kirkon toiminta rahoitetaan jäsenten veroilla sekä valtion noin 2,5 miljoonan euron vuosiavustuksella.

”Osa varoista menee hiippakuntakanslioiden kuluihin. Katson, että verovaroja on käytetty väärin, kun työn keskiössä on ollut Karjalan kielen seura hiippakunnan sijaan”, Arseni sanoo Long Playlle.

Arsenin ja Leon välit ovat jo pitkään olleet hyiset. Leo on paitsi arkkipiispa myös Helsingin hiippakunnan piispa. Arseni puolestaan johtaa itsenäistä Kuopion ja Karjalan hiippakuntaa. 

ARSENI EI OLE ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota arkkipiispan harrastuksiin käyttämään aikaan.

”Leo on käyttänyt aivan kiistattomasti niin sanottua työaikaansa runsaasti sekä livvinkarjalan murteen apostolointiin että runokirjojensa rustaamiseen. Hän, kuten muutkin papit, kanttorit ja piispat, ovat työajattomia. Mutta kyllähän moraalisesti ajatus on, että työnantaja saa meiltä työajattomilta saman 170 tunnin työpanoksen kuukaudessa kuin muiltakin”, sanoo nimettömänä pysyttelevä ortodoksinen pappi Long Playlle.

Samaa mieltä on ipodiakoni Kaj Appelberg.

”Arkkipiispa Leo on kiinnostunut omasta suvustaan ja perheestään, mutta hän ei ole kiinnostunut kirkosta ja sen ihmisistä.”

Appelberg oli Leon hallinnollisena sihteerinä 2008–2017, ja hän on yksi Leon läheisimpiä ja hänen kanssaan pisimpään työskennelleitä kirkon työntekijöitä.

Leon työskentelyä seurasi pitkään hyvin läheltä myös ylidiakoni Jyrki Härkönen, joka oli Leon avustajana ja sihteerinä 2003–2017. 

”Arkkipiispan kaikesta postista kaksi kolmasosaa liittyi Karjala-asioihin. Työntekijät printtasivat Leolle seuran kokouskutsuja tai seuran kirjahankkeiden kuvituksiin liittyviä tilhin kuvia”, Härkönen sanoo.

Appelberg on nykyisin metropoliitta Arsenin hallinnollinen sihteeri. Myös Härkönen siirtyi vuoden 2018 alusta Arsenin alaisuuteen.

Arkkipiispa Leo listaa Paimenmatkat ja tapaamiset -sivustolleen työtehtävänsä päivätasolla. Merkintöjä on keskimäärin noin 20 kuukaudessa eli laskennallisesti liki jokaiselta kuukauden työpäivältä.

Leon Karjala-harrastus näkyy paimenmatka-merkinnöissä. Vuosina 2016–2020 arkkipiispa on merkinnyt sivustolle 35 oman Karjalan kielen seuransa tilaisuutta Helsingissä, Kuopiossa tai Joensuussa. Leo on seuran perustajia, ja hän on ollut sen puheenjohtaja vuodesta 1995 lähtien. Seura on riitojen ja vakavien talousongelmien vuoksi kriisissä, ja opetusministeriö selvittää parhaillaan seuran avustusrahojen käyttöä.

Vanhempiensa synnyinpitäjän, Laatokan Karjalassa sijaitsevan Salmin, muistoa vaalivan Salmi-säätiön kokouksissa Leo on käynyt 2016–2020 noin 20 kertaa. Lisäksi hän on osallistunut lähes 30 muuhun Karjala-tapahtumaan kuten Karjalan liiton kesäjuhliin.

Arkkipiispa on 2016–2020 listannut paimenmatkoihinsa myös muun muassa noin 20 Kreikan ystävät ry:n illanviettoa, tapahtumaa tai matkaa.

Jyrki Härkönen kertoo saaneensa kirkon jäseniltä ärtyneitä viestejä arkkipiispan Karjala-innostuksesta ja sanoo turhaan ohjeistaneensa Leoa jättämään esimerkiksi Karjalan kielen seuran tilaisuudet pois Paimenmatkat-sivustolta. Härkösen mukaan joskus matkoihin liitettiin tarkoituksellisesti muuta ohjelmaa, jotta seuran tilaisuus ei olisi näyttänyt matkan ainoalta syyltä. 

Leon alaisia on huolestuttanut myös se, että tilintarkastaja saattaisi kiinnittää huomiota arkkipiispan harrastus- ja työmatkojen kulujen sekoittumiseen.

”Siitä kyllä on käyty keskustelua, ja joskus matkalaskujen yksityiskohtia on kyseltykin. Arkkipiispan työ- ja harrastusasiat menevät limittäin ja lomittain. On vaikea arvioida, missä roolissa hän on tilaisuuksissa ollut”, sanoo kirkon työntekijä, joka ei halua nimeään julki.

YLIDIAKONI Härkösen ja Leon välit rikkoutuivat 2017 Iisalmen ortodoksisen seurakunnan tapahtumien myötä. Härkönen arvosteli tuolloin ensimmäistä kertaa julkisesti Savon Sanomien jutussa arkkipiispan toimia Iisalmessa, missä Leo oli käynyt jo vuosia taistelua kirkkoherra Elias Huurinaista vastaan.

Savon Sanomien haastattelussa Härkönen kommentoi yhtä Iisalmen tapaukseen liittynyttä hallinto-oikeuden päätöstä sanoen, että Iisalmessa oli käytetty liian repiviä keinoja suhteessa päämäärään ja että Leon aloitteesta tapahtunut seurakunnanneuvoston erottaminen oli virhe, joka pitäisi myöntää. Lisäksi Härkösen mukaan kirkon sisäisessä valvonnassa oli pahoja puutteita. Hän myös totesi: ”Käsitykseni esimieheni ajatuksista on, että nyt ryhdytään etsimään sovintoa eri osapuolien välille.” 

Jotkut kirkollishallituksen jäsenet katsoivat Härkösen lausunnollaan rikkoneen työntekijän lojaliteettivelvoitetta, mikä olisi ollut irtisanomisperuste. Vakavana rikkeenä pidettiin sitäkin, että Härkönen arkkipiispalta kysymättä oli haastattelussa antanut ymmärtää Leon olevan halukas hieromaan sovintoa Huurinaisen kanssa.

Härkönen vältti irtisanomisen pyydettyään arkkipiispalta anteeksi. 

Vielä tämän jälkeenkin Leo yritti muun muassa piispainkokouksen kautta saada Härköseltä pois ylidiakonin tittelin, ja Leo pyrki myös estämään Härkösen toimimisen Arsenin avustajana. Lokakuussa 2018 Leon toimiin kyllästynyt Härkönen kirjelmöi kirkollishallitukselle ja esitti huolensa omasta tilanteestaan sekä arkkipiispan heikentyneestä työkunnosta. 

Leo ei esimerkiksi enää ajanut työmatkoja omalla autolla. Hän ajoi ensin vuonna 2008 ja myöhemmin vuonna 2012 kolarin, minkä jälkeen turvallisuuden takaamiseksi työntekijät eli käytännössä Appelberg ja Härkönen ryhtyivät Leon autonkuljettajiksi.

Kumpikin arvioi kuljettaneensa Leoa liki 200 000 kilometriä virkamatkoilla sekä viemällä arkkipiispaa esimerkiksi jalka- tai kasvohoitoon tai Karjalan kielen seuraan liittyviin kokouksiin. Leo sai laskuttaa omalla autollaan tehdyistä matkoista kirkolta kilometrikorvaukset, ja kuljettajana olleesta työntekijästä hän pystyi laskuttamaan ylimääräistä.

”Olen nähnyt laskuja, joissa hän on laskuttanut neljä senttiä ylimääräistä matkustajasta maininnalla "diakoni mukana". Tuo henkilö oli kuljettaja eli minä”, Härkönen sanoo.

Leon vuosipalkka on ortodoksisen kirkon mittakaavassa huomattava, noin 110 000 euroa. Härkösen kirjeen mukaan arkkipiispa sai tämän lisäksi vuosittain kilometri- ja muita kulukorvauksia noin 20 000 euroa. 

Kirjeessään kirkollishallitukselle Härkönen totesi myös, että väsynyt arkkipiispa ei enää selvinnyt kunnialla töistään kanonisesti tai teologisesti eikä viihtynyt jumalanpalveluksissa tai papiston keskuudessa, vaan keskittyi kansliassaan karjalan kielen asioihin.

”Työkyvyn lasku on näkynyt takertumisena oman kanslian hallintaan. (…) Hän kuuntelee radiota, mapittaa papereita ja puhuu puhelimessa. Kaikki kansainväliset, kirkolliset tai ekumeeniset kirjeet valmistelee joku muu.”

Härkösen mukaan arkkipiispan oli vaikea keskittyä puheiden laatimiseen tai matkojen suunnitteluun. Sihteerit joutuivat sen vuoksi laatimaan tarkat puheet, nuotit ja muistiot kaikkia julkisia esiintymisiä varten, jotta arkkipiispa ei harhautuisi puhumaan tilaisuuteen liittymättömistä asioista.

Ulkomaanmatkoja varten kirkon varoilla ostettiin tuliaislahjoja, kuten suomalaista muotoilua edustavia lasiesineitä. Vierailukohteissa Leo otti vastaan Suomen ortodoksisen kirkon saamat vastalahjat. Usein ne olivat arvokkaita esineitä: ikoneita, kullattuja piispansauvoja, hopeisia ehtoollisastiastoja tai öljyvärimaalauksia.

”Lahjoja ei annettu kirkolle, vaan Leo otti ne omikseen”, Härkönen sanoo.

Hän huomautti lahjojen kohtalosta myös kirjelmässään kirkollishallitukselle 2018:

”Leo haalii omaan kotiinsa ulkomailta kirkollemme lahjoitettuja pyhäinjäännösikoneita, mirhaa, piispansauvoja tai taide-esineitä.” 

Joskus lahjoja kertyi runsaastikin.

”Jerusalemissa 2017 jouduin ostamaan kaksi ylimääräistä laukkua, jotta lahjat sai tuotua Suomeen. Suomessa ajoimme ne autolla arkkipiispan varastoon Pielavedellä”, Kaj Appelberg sanoo.

Leolla on vapaa-ajan koti Pielavedellä lapsuudenkotinsa maisemissa. 

Pian Härkösen kirkollishallitukselle kirjoittaman kirjeen jälkeen, maaliskuun lopulla 2019, Leo yllättäen teki Kuopiossa sijaitsevalle ortodoksiselle Riisa-museolle esinelahjoituksen, joka sisälsi noin 30 painokuva- tai maalattua ikonia. Niistä on muodostettu Leon nimeä kantava alakokoelma.

Näin Leo päätyi samaan ratkaisuun kuin kiistakumppaninsa, metropoliitta Arseni, jolla on myös nimikkokokoelma Riisassa.

Vuosikymmenet taidetta ja sen keräämistä harrastanut Arseni on tammikuusta 2017 lähtien lahjoittanut museolle 53 esinettä, joista 21 on erilaisia ikoneita ja loput esimerkiksi akvarelleja, litografioita, muistolautasia sekä munkin paramantia-asuun kuuluva puinen risti.

KIRKOLLISHALLITUKSEN lakimiesjäsen, Itä-Suomen yliopiston professori Matti Tolvanen totesi kesäkuussa Savon Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan, ettei Leo ole yksin vastuussa kirkon riidoista ja taloussotkuista. Hän myös puolustaa Leon oikeutta käyttää työaikaansa karjalan kielen asioihin.

”Ortodoksisen kirkon ja karjalaisuuden suhde on niin ilmeinen, ettei sitä tarvitse erikseen perustella”, Tolvanen väittää.

Hän myös muistuttaa Leon oikeudesta harrastuksiin.

”Kyllä muillakin piispoilla on harrastuksia.”

Mutta sotkevatko he harrastukset työtehtäviinsä?

”Ei arkkipiispalle makseta erillisistä työtehtävistä, vaan kuukausipalkkaa. Jos laittaa viikko-ohjelmaansa sellaista, mikä ei ole suoraan hänen työtehtäviään, ei voi päätellä, ettei hän tekisi töitään”, Tolvanen sanoo.

Leon talousasiat ovat osin Tolvasen vastuulla, sillä hän on vuodesta 2017 lähtien tarkastanut kirkollishallituksen edustajana arkkipiispan matkalaskut. Talouskuri on tiukentunut takavuosista, eikä Leo voi esimerkiksi enää laskuttaa kilometrirahoja oman auton käytöstä kirkollishallituksen hankittua leasing-auton. 

Tolvanen sanoo, ettei ole hyväksynyt tai edes nähnyt yhtään Karjalan kielen seuraan liittyvää arkkipiispan laskua.

”Joko hän on tehnyt matkat omalla kustannuksellaan tai ne eivät ole edellyttäneet matkustamista.”

On kuitenkin mahdollista, että Leo on hoitanut virkamatkan aikana ja siten kirkon kustannuksella omia asioitaan.

”Virkamatkan aikana voi hoitaa muitakin asioita, sitä ei käsittääkseni ole kielletty”, Tolvanen sanoo.

Tolvasen mukaan arkkipiispaa voi verrata toimitusjohtajaan. Arkkipiispalla ei ole virallista työaikaa, ja hän voi itse päättää miten ja mihin hän aikansa käyttää.

”Kaikki, mihin hänet arkkipiispana kutsutaan ja mihin hän itse päättää mennä, ovat tietysti työmatkoja”, Tolvanen sanoo.

Hän myös muistuttaa, että joissakin kirkkoa repineissä riidoissa ja oikeudenkäynneissä toimijana on ollut Leon sijaan eläkkeellä oleva Helsingin metropoliitta Ambrosius. 

”Jälkiviisaasti voi sanoa, ettei ole hyvä tällä tavalla tuomioistuinten kautta hoitaa asioita. Kirkollishallitus onkin päättänyt, että asiat jatkossa pyritään hoitamaan eri tavalla”, Tolvanen sanoo.

Olisiko keskustelevampi ja sovinnollisempi arkkipiispa välttänyt riidat?

”Nyt en ota tuohon väitteeseen kyllä mitään kantaa.”

LONG PLAYN toukokuun lopulla julkaisema juttu Monia armorikkaita vuosia herätti keskustelua ortodoksisen kirkon tilanteesta ja tulevaisuudesta. 

Esimerkiksi kolme ortodoksista teologian tohtoria ilmaisi Helsingin Sanomissa ja Savon Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa huolensa siitä, että ortodoksisessa kirkossa perustellunkin kritiikin esittäminen on vaikeaa ja epäkohdista uskalletaan puhua vain nimettömänä. He ehdottivat, että kirkolliskokous ryhtyy toimiin avoimen ja perusteltua kritiikkiä arvostavan toimintakulttuurin synnyttämiselle. 

Kirkon johtajuusongelma henkilöityy monien kirkon jäsenten mielestä arkkipiispaan, mutta Leon väistyminen ei välttämättä toisi suurta helpotusta pitkään kasautuneisiin ongelmiin.

Vaatimukset täyttävän seuraajan löytäminen ei ole helppoa. Arkkipiispan on oltava selibaatissa elävä miesteologi, ja hänen pitäisi hallita ortodoksiselle kirkolle vaikeaksi osoittautunut talous- ja henkilöstöhallinto.

Luontevin vaihtoehto olisi jompikumpi kahdesta muusta virassa olevasta piispasta, metropoliitta Arseni ja tai Oulun hiippakunnan metropoliitta Elia (Matti Wallgrén), jotka ovat esimerkiksi kielitaitoisempia kuin Leo.

Arsenia kuitenkin sanotaan itsevarmaksi ja joskus jopa hyökkääväksi.

”Hän on kiukuttelevan taiteilijan maineessa. Jos palvelukset eivät suju kirjan mukaan, hän saattaa antaa aika ryöpytyksen pikkuasioistakin. Helsingin hiippakuntaa Arseni inhoaa syvästi, ja Helsingin ja muiden seurakuntien välillä on pitkään jatkunut epäluottamus”, sanoo yksi papeista Long Playlle. 

Metropoliitta Eliaa Long Playn lähteenä oleva pappi kuvailee seuramieheksi, joka on parhaimmillaan kirkkokahveilla, mutta heikko hallinnollisissa tehtävissä.

”Elian ollessa Vaasassa kirkkoherrana kanslian mapit pysyivät järjestyksessä vain muiden ansiosta.”

Vaasan seurakunnassa on ollut talousepäselvyyksiä, jotka liittyvät budjetoitua kalliimmaksi osoittautuneeseen seurakuntatalon remonttiin, ja Elian on epäilty edesauttaneen ongelmien syntyä.

Sen enempää Arseni kuin Eliakaan eivät kommentoineet Long Playlle kiinnostustaan arkkipiispaksi.

Periaatteessa mahdollinen arkkipiispaehdokas voisi olla myös Helsingin eläkkeellä oleva metropoliitta Ambrosius. 

”Ambrosius vietti piispana 95 prosenttia ajastaan eri osakeyhtiöiden hallituksissa ja muissa liiketoimissa ja ”bisneksissä”. Hän kehuskeli aina verkostoitumisestaan, mutta nuo suhteet olivat ensisijaisesti liikemiehiin, toisella sijalla pintaliitäjämäiseen kulttuuriväkeen, luterilaiseen ja muuhun protestanttiseen väkeen ja sitten tilanteen pakosta ortodokseihin”, luonnehtii eräs nimettömänä pysyttelevä pappi.

Esimiehenä Ambrosius oli hänen mukaansa pompottelija. 

”Mikään ei ikinä kelvannut, ja kaikki olisi tullut osata toteuttaa pelkästään arvaamalla hänen ajatuksensa.”

Ambrosius itse sanoo Long Playlle, että ei ole käytettävissä arkkipiispaksi. 

Jos sopivaa miestä ei löydy omasta kirkosta, on mahdollista turvautua Viron malliin. Vuonna 1999 Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos nimitti Ranskan metropoliittakunnan apulaispiispana olleen Stefanoksen Viron ortodoksisen kirkon päämieheksi.

”Toivon, että kun Leo joskus eläköityy, Konstantinopolin patriarkaatti ottaa meidät suoraan alaisuuteensa samalla tavalla kuin tehtiin Virossa”, sanoo eräs nimettömänä pysyttelevä kirkon työntekijä.

Ipodiakoni Kaj Appelberg on samoilla linjoilla.

”Arkkipiispan pitäisi olla oikeudenmukainen ihminen, joka ei kaipaa sääliä, myötätuntoa, ylistystä tai mielistelyä. Kirkko on niin palasina, että ulkopuolinen sivistynyt ja kirkon opin tunteva arkkipiispa voisi olla hyvä vaihtoehto.”

 

Juttua korjattu 26.6. klo 19.03. Arkkipiispa Leon aloitteesta ei erotettu Iisalmen seurakunnanvaltuustoa vaan seurakunnanneuvosto.