Miten pian psykedeelit laillistetaan, Anna Tommola?

Long Playn uusin pitkä juttu ”Matka pään keskipisteeseen” kertoo psykedeelien lääkekäytöstä. Jutun kirjoittaja Anna Tommola, miksi halusit kirjoittaa aiheesta?
 
”Kaikki lähti liikkeelle siitä, että tietoisuuden tutkija Jussi Jylkkä tarjosi minulle mahdollisuutta tulla toimittajana seuraamaan omaa, epävirallista psykedeelikokeiluaan. Idea kuulosti suoraan sanoen aika älyttömältä ja samalla tietysti hyvin kiinnostavalta. Aluksi en ollut yhtään varma, mitä kaikkea jutussa kannattaisi käsitellä: psykedeelien mahdollisuuksia mielenterveyden hoidossa, psykedeelitutkimuksen historiaa ja nykytilannetta, muuntuneita tajunnantiloja ja mystisiä kokemuksia vai peräti tietoisuuden mysteeriä. Lopulta päädyin sivuamaan näitä kaikkia, koska ne kiertyvät väkisinkin yhteen.
Psykedeelitutkimus on viime aikoina ollut kuuma ala, mutta aiheeseen liittyy myös paljon epävarmuuksia, tabuja ja avoimia kysymyksiä. Lisäksi psykedeelien mahdollista terapiakäyttöä on vaikea käsitellä ilman, että mennään filosofisiin kysymyksiin. Koko parantava mekanismi toimii (jos toimii) lopulta tietoisuuden, yksilöllisen kokemuksen kautta. Miten ylipäätään mystiset kokemukset tai erillisyyden ja ykseyden tunteet ovat yhteydessä mielenterveyteen?”
 
Mikä yllätti sinut juttua tehdessä? 
 
”Lukemistani tiedeuutisista minulle oli välittynyt psykedeelitutkimuksesta kliininen kuva: vakavat tutkijat ovat nyt tarttuneet uuteen oljenkorteen ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi, eikä asialla ole yhtään mitään tekemistä 1960-luvun hippien kanssa. Kun medikalistista pintaa vähän rapsutti, kävi kuitenkin ilmi, että alan henkiin heräämisen taustalla on tutkijoiden lisäksi monenmoista lobbaria, yksityistä rahoittajaa ja eksentristä taustahahmoa, joilla on henkilökohtainen kiinnostus tajunnan laajentamiseen – kuten 79-vuotias englantilainen kreivitär, joka on itse mikroannostellut LSD:tä vuosikymmenet ja kerännyt rahaa lukuisille akateemisille tutkimuksille. Eivätkä mystisistä kokemuksista ja pyhyydestä puhuvat tutkijatkaan ole kaikki ihan asiapenteimmästä päästä. Tämän ei tarvitse vaikuttaa niiden tutkimusten uskottavuuteen sinänsä – mutta se kertoo siitä, miten moninaisia intressejä ja taustakuvioita tieteentekoonkin liittyy, etenkin alalla, jonka on vuosikymmeniä ollut vaikea saada rahoitusta.”
 
Mitä odotuksia psykedeeleihin kohdistuu?
 
”Niitä tulee monesta suunnasta. Lääkeyhtiöt ja sijoittajat alkavat kiinnostua, koska näkevät mahdollisuuden tehdä rahaa. Lääkärit ja psykiatrit näkevät mahdollisuuden löytää uusia keinoja auttaa vaikeahoitoisia potilaita, joille esimerkiksi perinteisistä masennuslääkkeistä tai terapiastakaan ei ole ollut apua. Neurotieteilijät näkevät samalla keinon ymmärtää paremmin mielen toimintaa. Jotkut taas ovat edistämässä alaa henkilökohtaisistakin syistä. Esimerkiksi psilosybiinihoitoja tutkivan ja edistävän Compass Pathways -yrityksen perustajapariskunta etsi alun perin apua omalle, vakavasti masentuneelle pojalleen. Lisäksi joidenkin tutkijoiden ja aktivistien mielestä näytöt psykedeelien hyödyistä voisivat avata myös laajemmin keskustelua siitä, miten suhtaudumme mieltä muuttavien aineiden käyttöön ja käyttäjiin. Onko täyskielto oikea linja, jos aineet ovat tutkimusten mukaan vaarattomampia kuin alkoholi, jolla saa nyt vapaasti tappaa itsensä?”
 
Muuttiko asiaan perehtyminen omia näkemyksiäsi? 
 
”Ehkä vähän. Olin ajatellut, että tutkimustulokset ovat lupaavia, mutta asenteet jarruttavat kehitystä. Näin on varmaan jossain mielessä ollutkin – esimerkiksi Suomessa ihmisillä tehtäviin psilosybiinitutkimuksiin ei ole annettu lupia. Mutta juttua tehdessä avautui myös toisenlainen näkökulma: joidenkin tutkijoiden mielestä psykedeelihype on ehkä menossa jo vähän överiksi, ja nyt pitäisi pysähtyä rauhassa pohtimaan, ymmärretäänkö aineita ja niiden tuottamia kokemuksia riittävästi. Asiaan liittyy isoja eettisiä kysymyksiä. Onko trippejä järkevää alkaa tietoisesti tuottaa ihmisille? Jos on, niin kenelle? Ja millaisin periaattein?”
 
Miten pian psykedeeliterapiaa on laillisesti ja yleisesti tarjolla? 
 
”Vaikea sanoa. Todennäköisesti psykedeeliterapiat tulevat ensimmäiseksi tarjolle yksityisillä klinikoilla. Esimerkiksi Hollannissa on jo psykedeelikeskuksia, jotka  mainostavat erittäin eksklusiivisia, huolellisesti suunniteltuja sieniretriittejä. 
Jotkut asiantuntijat näkevät kaupallisvetoisuudessa riskejä. Hyötyvätkö ne, jotka hoitoja eniten tarvitsisivat, vai ne, joilla on eniten rahaa? Alkavatko yksityiset klinikat voitontavoittelun nimissä tinkiä psykologisesta tuesta tai seurannasta? Jääkö asiakkaille kokemuksen käsittelyyn riittävästi aikaa ja työrauhaa? Miten hoito toimii, jos se toteutetaankin tilan ja ajan säästämiseksi ryhmässä?
Tästä nousee myös kysymyksiä, jotka liittyvät yhdenvertaisuuteen ja humaaniin huumepolitiikkaan. Haastateltavani kertoivat, että moni psykedeelejä omin päin käyttävä ei käytön laittomuuden vuoksi uskalla puhua asiasta silloinkaan, kun tarvitsisi tukea vaikean kokemuksen käsittelyyn. Tuntuu epäreilulta, jos tulevaisuudessa bisnesmiehet voivat mennä herättelemään luovuuttaan sieniretriiteille, mutta samalla täysin yksin jäävät ne, joilla ei ole varaa ja pääsyä laillisiin kanaviin.”

Lue tai kuuntele Anna Tommolan LP 110: "Matka pään keskipisteeseen" täältä.